Intia on yksi ehdottomista suosikkikohteistani maailmalla ja aikataulun salliessa golfkierros kruunaa visiitin. Delhi Golf Club on aivan kaupungin keskustassa, mutta koska se on yksityiskenttä, on sinne aina vähän kimuranttia päästä pelaamaan. Aikaa ei voi varata, mutta jos tilaa löytyy, pääsee kierrokselle. Yksin on kuitenkin suht’ hyvä mahdollisuus puikahtaa joukkoon.
Sen sijaan Qutub Golf Course on mutkaton, rento kenttä ja vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä Delhin keskustasta, riippuen tietysti ruuhkasta. Intia on maa, jossa tarvitaan kärsivällisyyttä, eikä tarkkoja aikoja tai hintoja oikein voi antaa. Kaikki riippuu karmasta ja neuvottelukyvystä. Qutub Golf on niitä harvoja ”public” kenttiä mitä Delhistä löytyy. Pelaaminen on sallittua kaikille, ilman mitään jäsenyyksiä. Toki jäsenyydenkin voi ostaa, mutta vierailijalle greenfee on todella edullinen. Paikalliset maksavat 600 rupiaa ja ulkomaalaiset 1400 rupiaa, alle 20€, 18 reiän kierroksesta.
Kenttä on puistomainen, paljon puita ja vain vähän vesiesteitä. Tunnelma on hauskan intialainen, kiirettä ei ole kellään ja villikoiria loikoilee bunkkereissa. Jos pelataan kolmen hengen ryhmässä, saattaa yhtäkkiä kesken kaiken tupsahtaa neljäs herra mukaan muutaman väylän ajaksi. Siinä sitten vaihdetaan kuulumisia ja toivotetaan hyvän päivän jatkoja. Lämminhenkinen ja suvaitseva ilmapiiri vallitsee pelatessa. Lähistöllä oleva Qutubin minareetti kajauttaa välillä rukouskutsuja ilmoille. Mutta pelit kulkevat ja maailmaan mahtuu kaikkea värikästä. Ihmettelin uutta trendiä, kun kaikilla kädeillä oli kypärät päässään. Kysymällä sekin erikoisuus selvisi. Paikallinen kädi oli saanut viime vuonna surmansa pallosta, puukolmosella oli kuulemma lyöty. Surullista, mutta ei niinkään yllättävää, koska heillä on ihmeellinen tapa kävellä puoleen väliin väylää odottamaan draiveja. Ilmeisesti siksi, jotta voisivat heti mennä etsimään, mikäli pallo karkaa puskiin. Siellä he istuvat väylän reunassa höpisten ja ilmeisesti juttu on ollut mielenkiintoisampi kuin tuleva pallo.
Naisia ei pahemmin näy, muuta kuin kenttää kunnostamassa. Joukko värikkäisiin sareihin pukeutuneita naisia istuu ryhmässä ja pienillä saksilla leikkaavat griinin reunaa siistiksi. Mutta poikkeuksetta olen saanut todella huomaavaista ja kohteliasta käytöstä miespuolisista kanssapelaajilta.
Tällä kerralla peliseurana minulla oli vanhempi intialainen herrasmies sekä nuorempi innokas peluripoika. Vanhempi setä pelasi normisiistiä, mutta vaihtelevaa peliä. Hän kertoi pelin kulun riippuvan täysin senhetkisestä henkisestä yhteydestä itsensä ja maailmankaikkeuden välillä. Papparainen piti mielenkiintoisia esitelmiä henkisyydestä, filosofiasta ja joogasta kävellessämme. Henkisyys on niin jokapäiväistä intialaisille, että siitä on täysin normaalia puhua pelatessa. No, juttelimme tietysti myös intialaisesta ruuasta ja kerroin sen olevan yksi suurimmista heikkouksistani maailmalla. Seuraavassa tiiboksissa kädi toi meille pussissa ihania, kuumia ja mausteisia samosoja eli vihannesnyyttejä kylmällä minttukastikkeella höystettynä. Ihmettelin kovasti, kun missään ei näkynyt mitään taukokioskia, mutta Pappa totesi: ”Kaikki on mahdollista, jos vain haluaa. Älä kysele vaan nauti”. Totesin hänelle: ”Haluan osoittaa kiitollisuuteni tästä maukkaasta välipalasta tekemällä birdien!” Ja niinpä ihme ja kumma onnistuin seuraavalla väylällä tavoitteessani. Yhdessä hymyilimme ja totesimme, että näinhän se on, kun sinulla hyvä mieli ja oikea asenne niin pelikin kulkee. ”Kaikki on mahdollista, jos vain haluaa. ”
Sain jälleen kaksi uutta golfystävää Intiasta ja vaihdoimme käyntikortteja ja yhteystietoja. Vanhempi herra on jäsenenä upeassa Classic Golf Resortissa, minne walk-in green fee on 5000 rupiaa, mutta jäsenen vieraana vain 1570. ”Soita, kun tulet ensi kerralla Intiaan, niin mennään pelaamaan Classic Golf ”. Ihan varmasti soitan uudelle ystävälleni, kun lento Intiaan osuu kohdalle.
Minulla on aina Intiassa mukana bägissäni ylimääräiset golfpaidat tai villapuserot kädejä varten. Oiva tilaisuus kierrättää käytöstä poistuneita golfasusteita. Kädit arvostavat suuresti tätä lahjaa pikkutipin lisäksi. Talvella Delhissä on iltaisin todella viileää ja kädeillä ei aina ole ihan tarvittavia varusteita.
Intiassa kaikki on mahdollista ja ihmiset erittäin ystävällisiä ja huumorintajuisia. Koskaan en ole siellä pelannut tylsää kierrosta. Intia on kuin suoraan satukirjasta, niin värikästä ja ennalta arvaamatonta. Siellä pelatessani harvoin mietin tuloskorttiani, vaan keitäköhän tänään tapaan ja mitäköhän hauskaa tästäkin seuraa.
Golf ei ole vain peli, vaan myös kulttuureja yhdistävä ja avartava elämys.
Taas hieno golf- kokemus ja kuinka ihanaa me kaikki saamme sen kokea. Olen positiivisti kade sulle Sade, on sulla hieno työnantaja !
Missä hippu ja pate ovat. Onko suoli toiminut hyvin, minulla on yleensä tullut housuihin Intiassa.
Tuo Delhi on kyllä oikeasti oikea maailman kaatopaikka ja likaisuudessaan aivan omaa luokkaansa. Mikään ei siellä toiminut kun viimeksi kävin ja housuun tuli tuli vielä rusketusraidat. Taidetaan olla käyty eri kohteissa.
Golf on halpaa ja kivaa Intiassa, kun tavalliset rahvaat suharit ja tarjoilijat eivät sitä harrasta. Ainoa haitta on että Intialaiset ovat peruslikaisia ja hajua riittää. Intialaisia ympäri maailman paljon tuntevana, niin ei ne kyllä rehellisiä ole, sellaista käytetyn auton kauppiaan luottamusluokkaa ovat, on ne sitten suomessa, USAssa, aasiassa tai Intiassa. Mutta ruuhkaa ei Intian kentillä ole !
Pr on kyllä negatiivinen….pitäskö ajatella?