Asiantunteva golfyleisö rakastaa reikäpelejä aivan niin kuten Nikke Tyry näillä samoilla sivuilla pitkässä jutussaan hehkuttaa. Tänään alkava Accenture World Matchplay on kaiken lisäksi vuoden ensimmäinen sellainen kisa, jossa mukana ovat maailman kaikki tämän hetken 64 parasta pelaajaa. Mutta miksi näitä upeita reikäpeli-kisoja on vuoden mittaan vain tämä yksi ja ainoa? Tietenkin siksi, että isot televisioyhtiöt vihaavat niitä.
Kun heidän suurin vetonaulansa Tiger Woods menee ja häviää ensimmäisellä kierroksella jollekin tuntemattomalle australialaiselle vasurille (Nick O’Hern) on heidän viikonloppunsa täysin pilalla. TV-katselijoiden määrä romahtaa ja lajille perinteellisesti suurimmat sponsoritulot tuova TV-yhtiö kuittaa kirvelevät tappiot. Erästä takavuosien finaalia Andrew Mageen ja Jeff Maggertin välillä jaksoi katsella vain noin 20 % siitä joukosta, jonka Tiger oli vetänyt telkkarin ääreen aikaisemmin viikolla.
Vuoden neljäs major eli USPGA pelattiin pitkään reikäpelinä eli sen alusta vuodesta 1916 lähtien aina vuoteen 1957, jonka jälkeen sekin muuttui tylsäksi ja puuduttavaksi 72 reiän lyöntipeliksi. Tämä muutos merkitsi sitä, että tämän viimeisen majorin arvostus oli pitkään aika alamaissa. 1950-luvun loppuvuosina TV vasta aloitteli golflähetyksiään ja kalustoa oli vähänlaisesti. Ainoa matkassa ollut kamera oli kiinteällä jalustalla ja sijaitsi yleensä viimeisen viheriön takana.
Kun ottelut päättyivät jo paljon aikaisemmin, ei heille juuri jäänyt mitään kuvattavaa eli TV oli varmasti jossain määrin tämänkin muutoksen takana. Suuret joukkuereikäpelit kuten Ryder Cup ja President’s Cup sopivat sen sijaan televisioyhtiöille paljon paremmin sillä siellä suuret mestarit eivät lähde kesken kaiken kotimatkalle vaan pelaavat, väliin hävinneinäkin, koko viikonlopun.
Saa nähdä minkälaisen vastaanoton Tiger Woods saa nyt, sillä vuosi sitten perjantaina hän piti kuuluisan lehdistötilaisuutensa, jota käytännöllisesti katsoen koko maailma seurasi. Se, että tilaisuus pidettiin kesken tämä suuren reikäpelitapahtuman, ärsytti Tigerin vanhoja kilpakumppaneita koska se vei kaiken huomion pois heidän kilpailustaan. Yleisesti puhuttiin myös siitä, että Tiger halusi kostaa, hänet juuri hylänneelle suurelle sponsorille Accenturelle.
Lassi se osaa aina kiteyttää golfin syvimmät ajatukset hienoon pakettiin. Jutun luettua sitä vain ihmettelee, että miksi itse tajuan tuonkin asian vasta kun on nähnyt sen hopeatarjottimella Lassin blogikirjoituksen yhteydessä. Niin nytkin. Lassin reikäpeliin, erityisesti sen epäsuosioon TV-yhtiöiden piirissä, liittyvä analyysi on kerrassaan mainio. Harmi, ettei reikäpelin, sen alkuperäisen golfin, hienoutta myöskään arvosteta tarpeeksi kaverusten välisenä pelimuotona. Omalla kohdallani kesän parhaat golfhetket liittyvät poikkeuksetta pienten vetojen ryydittämiin reikäpeleihin hyvien ystävieni kanssa. Pelistä nauttii, vaikkei skooraaminen olisikaan ihan kohdallaan. Nautinnollisia tilanteita nimittäin syntyy huolimatta pelin tasosta. Ja pelin jälkeen on – varsinkin, jos on voitanut) – aina hieno fiilis. Näin ei välttämättä ole asian laita huonosti sujuneen lyöntipelin jälkeen.