Mikko Korhosen voittama Shot Clock Masters avasi uuden ikkunan golfkierroksen nopeuttamiseksi ympäri maailman.
European Tourin alkukauden merkityksellisin kilpailu suomalaisittain on tietysti Itävallan kisa, jossa Mikko Korhonen saavutti ensimmäisen ykköstilansa.
Tapahtuma sai valtavan määrän huomiota kuitenkin historiallisen, pelaajien jokaista lyöntiä koskevan kellotuksen vuoksi.
40 sekuntia maksimina lyöntiä kohden on pitkä aika jos pelaaja on hereillä myös suoritustensa välillä.
Kokeilu onnistui yli odotusten. Kierrosajat lyhenivät keskimäärin yli 30 minuuttia, tulokset paranivat kaikki pelaajat mukaan lukien noin 0,6 lyöntiä kierrosta kohden.
Pelaajat, järjestäjät, yleisö ja media nostivat peukkua pystyyn. Soraääniä ei käytännössä kuulunut.
Tätä lisää, oli hyvin yleinen toivomus.
European Tour sai syystäkin sulan hattuunsa. On helppo veikata, että tätä mallia kopioidaan ja jalostetaan pian muillakin ammattilaiskiertueilla.
Henkilökohtainen toiveeni on, että kellotus tuotaisiin myös kotimaisiin kisoihin.
Alkuun kokeiluna ja suunnattuna erikoiskilpailuina niille pelaajille, jotka uskovat, että kisakierroksista on ET:n antaman mallin mukaan napattavissa pois 30-40 minuuttia aiheuttamatta kenellekään paineita tai kiireen tunnetta.
Uskon vahvasti, että innokkaita riittää, kun ensimmäisiä nopean pelin kisoja, myöhemmin myös kiertueita aletaaan markkinoida.
Käytännön haasteita muodostuu varmasti kellotuksen kokeilujen seuraavissa vaiheessa. Milloin kello käynnistetään ja kenen toimesta, kuinka selvitetään erikoistilanteet, kuten sääntötulkinnat ja droppaamiset.
Kellotuksessa voisi rajusti yksinkertaistaen ottaa mallia shakista. Nappia painamalla kello aloittaa tikityksensä seuraavalle. Selvää on, että harrastelijoiden kisassa systeemin pitää rakentua pelaajien keskinäiseen toimintaan, joka tuo siihen luonnollisesti suuren, mutta ei ylittämätöntä estettä.
Itävallan kisa osoitti epäilijöille, että lyöntiin valmistautumisen ajan rajaaminen ja mittaaminen kellolla toimii erittäin hyvin ja reilulla tavalla.
Ymmärrän hyvin sen, että suuri osa kotimaan kierroksista pelataan jatkossakin siihen tahtiin, kun jäsenet ja golfyhteisö yhdessä hyväksi katsovat. Ei kellotuksesta tarvitse pakkopaitaa rakentaa.
Pelinopeuteen kuitenkin halutaan lähes kaikilla kentillä parannusta. Ja ne pelaajat, jotka ovat suurimpia aikavarkaita, hyvin harvoin tunnistavat itseään ongelmien aiheuttajina.
Kellotukseen innovatiiviset henkilöt ja kaveripiirit voivat oma-aloitteisestikin ajaa itseään sisään harjoituskierroksilla laskemalla ”epäviralliset” penaltit ja keskustella kokemuksista 19:lla reiällä.
Kiihokkeena ajanylityksen vähentämiselle voi toimia esimerkiksi eniten merkintöjä saaneen tarjoamat juomat muulle seurueelle.
Summa Summarum:
Golfin pelinopeuteen pätee sama lainalaisuus kuin testaamiseen liittyvässä sanonnassa:
”If you don´t test it, it is just a guess”
Siksi uskon vahvasti siihen, että European Tourin suorittama pelinavaus tulee muutaman vuoden sisällä saamaan, tavalla tai toisella, vahvaa jalansijaa ammattilaisgolfin lisäksi harrastelijoiden kisoissa ja kaveripiirien toteuttamana.
Myös täällä Thaimaan Lapissa kokeilu sai runsaasti huomiota ja kannatusta. Peliporukkamme otti jo nyt 2019 säännöt ja 45 sekunnin ohjeajan käyttöön. Aikaa ei sen kummemmin valvota, mutta vuorossa olevalle pelaajalle huomautetaan herkästi viivyttelystä. Rangaistus on yksi lyönti, jota kukaan ei ole vielä kontolleen saanut.
”Kokeilu onnistui yli odotusten. Kierrosajat lyhenivät keskimäärin yli 30 minuuttia, tulokset paranivat kaikki pelaajat mukaan lukien noin 0,6 lyöntiä kierrosta kohden.”
Luulisi kaikkien ymmärtävän myös näitä em. vaikutuksia..
Tänäkin kesänä on saanut pelata jokusen kierroksen sekä 1. hitaiden ”jäätyjien” ja monenlaisen säätäjän sekä 2. toisaalta erityisen asiallisesti muut pelaajat/pelin etenemisen huomioivien kanssa.
Kakkostapauksessa kierros sujuu likimain tuntia nopeammin kuin hidastelijoiden kanssa. Ilman että mitenkään kiirehdittäisiin tai hätäiltäisiin.
On olemassa myös meitä kypsällä iällä pelaamisen aloittaneita, jotka nauttivat pelistä ja ovat iloisia siitä, että heitä kannustetaan kuntoa ylläpitävään pelaamiseen, mutta joiden peli kulkee hitaasti.
Itse en paljon mieti lyöntejäni enkä mittaile viheriötä putatessani, en myöskään pohdi mailan valintaa juuri lainkaan.
Olen silti hidas pelaaja, koska en ole kovin taitava. Palloni lentää milloin korkeaan ruohikkoon, milloin pöpelikköön, milloin metsään. Sen perässä kulkemiseen menee aikaa, vaikka en montaa minuuttia pallon
etsimiseen käytäkään.
Jos kiirehtiminen on pelissä ensisijaista, jää monelta harrastus väliin ja moni golfklubi jää vaille uusia, maksavia jäseniä.
Ei kysymys ole kiirehtimisestä, vaan kanssapelaajien kunnioittamisesta. Jokainen saa pelata itselleen sopivalla nopeudella, mutta silloin annetaan nopeammille pelaajille ohituslupa viipymättä. Aikoinaan käytin kenraali Sutelaa esimerkkinä kohteliaasta pelaajasta. Vielä yli yhdeksänkymppisenä hän yleensä kaveli kierroksensa kantobägin kanssa. Aikaa kului, mutta havaitessaan pelaajia takanaan hän antoi heille välittömästi ohitusluvan.
Jos edessä on tilaa niin eikös ole helpompaa päästää niskaan hengittävä ryhmä ohitse kuin yrittää väkisin kiirehtiä? Jos takana tulee joku ja oma pallo menee metsään niin välittömästä anna ohituslupa takana tuleville!
Ready golfia voi jokainen opetella ilman että se aiheuttaa kiireen tunnetta. Bägi ensimmäisenä oikeaan paikkaan viheriölle tultaessa, omat linjat selville kun muut vielä puttaavat, heti valmiina puttaamaan kun on oma vuoro. Ja sama logiikka väylällä lisättynä sillä, että katsotaan kollektiivisesti huolella mihin kaverin pallo päätyy.
Liian usein näkee sitä, että vasta kun edellinen on lyönyt, aletaan miettiä millä mailalla itse lyödään jne.
Kuka hoitaa tämän kellotuksen. Taitaa hidasta tämä kellotus peliä. Kuka antaa yliajasta rankut.
Tämä ohittaminen on ikuinen ongelma. Yleensä syntyy enempi tai vähempi kärhämää. Ohittaja on aina väärässä ja hidas pelaaja oikeassa, kun asiaa puidaan. Näin se vain menee käytännössä.