Viikon kuumin golfuutinen Suomessa ajoittui tiistaihin, jolloin Golfliitto ja sen toiminnanjohtaja Petri Peltoniemi ilmoittivat purkaneensa työsopimuksen
Uutinen ei tullut yllätyksenä.
Petri Peltoniemi isännöi Näppistä tämän kiertueella heinäkuussa 2008.
Kun Petri Peltoniemi lähti Vanajanlinnan golfjohtajan pallilta liittoon alkuvuodesta 2010, resortin toinen pääomistaja, PGA:n puheenjohtaja Mika Walkamo totesi, että ”Pasilaan lähti nyt tämän alan ehdoton ykkösmies laittamaan asioita kuntoon.”
Moni asia onkin edennyt lajin parissa, golfyhteisöissä ja Golfliitossa. Tyytymättömyyttä tekemiseen on ollut kuitenkin ilmassa ja kulisseissa. Vanhojen rakenteiden kyseenalaistaminen on noussut pintaan.
Golfliitto, sen hallitus ja toiminnanjohtaja Peltoniemi ovat olleet myrskynsilmässä viimeisten kolmen vuoden ajan liiton talousasioiden, henkilöstöpolitiikan, sidosryhmäsuhteiden, viestinnän ja viimeksi Golfin strategian jalkautuksen kautta.
Kahden vuoden puheenjohtajakauden (2015-2016) vetänyt Timo Laitinen vetäytyi alan eripuraa ihmetellen taka-alalle tarttumatta näkyvästi suurimpiin kipukohtiin.
Muutosjohtajana itseään sisään ajava uusi puheenjohtaja Hanna Hartikainen opettelee nyt aakkosista alkaen alaa, liiton, seurojen ja eri sidosryhmien toimintamalleja.
Välittömästi hänen valintansa jälkeen ”tiesivät” monet alan sisäpiiriläiset Petri Peltoniemen lähtölaskennan alkaneen.
Kenttäyhtiöistä, Suomen PGA:lta, ja Golfkenttien Yhdistykseltä tuli liittoa kohtaan etenkin strategian jalkauttamisen osalta kritiikkiä, joka kohdistui myös Peltoniemeen henkilönä.
Järjestöjen tyytymättömyys ajoi Peltoniemen nurkkaan
Sidosryhmiltä golfliittoon kohdistunut paine koituikin varsin ratkaisevaksi tekijäksi työsuhteen päättämiselle, jonka Hartikaisen johtama hallitus naulasi yksimielisesti.
Golfliiton toiminnanjohtajan vakanssiin tarvittavat taidot ja osaamisen eri muodot ovat vuosikymmenten aikana kasvaneet vuosikymmenten aikana räjähdysmäisesti.
Golfkenttien ja yhtiöiden lisäksi soppaa ovat hämmentämässä lukuisat Golfliiton ”sateenvarjon alle” sijoittuvat järjestöt, joista kullakin on omat strategiansa ja päämääränsä, kuten näiden johtohenkilöilläkin.
Yhteydenpito muihin urheilujärjestöihin, kuntiin, viranomaisiin, golfin kansainvälisiin järjestöihin sekä oman toimiston johtaminen vaativat fakiirin luonnetta ja pitkää pinnaa.
Petri Peltoniemi hoiti golfalan vaativinta työsarkaa reilun seitsemän vuoden ajan. Jo tätä ennen hän oli johtanut golfyhtiöitä Katinkullassa, Lohjalla, Talmassa, Kulloossa sekä Vanajanlinnassa.
Peltoniemen CV on kokemuksen osalta siten ylivoimainen Suomessa ja golfpuolen asiaosaaminenkin mielestäni ehdotonta huippua maassamme.
Peltoniemi ”keskustelee ja kuuntelee golfia” sujuvasti ja tarvittaessa monella kielellä.
Tällä saralla hänen sosiaaliset taitonsa ovat luokkaa nautittava+.
Golfliiton talouden, hallinnon ja sidosryhmäsuhteiden osalta ilmenneissä ongelmissa hän on ottanut vastaan suurimmat aallot. Peltoniemen johtajaominaisuuksia on arvosteltu, samoin sisäistä ja ulkoista viestintää.
Golfyhteisöissäkin monet ongelmat valitettavasti rakentuvat henkilökemioiden toimimattomuuksien kautta.
Kuusi toiminnanjohtajaa
Olen seurannut läheltä Golfliiton toimintaa ja kasvua 80-luvun alusta. Edustustehtäviin haettiin rahaa käteiskassasta, joka oli rahastonhoitajan työhuoneessa Pohjolan pääkonttorissa.
Ajan hengen mukaan kenkälaatikossa kuittipinon alla..
Jorma Huhtanen oli Golfliiton ensimmäinen virallinen toiminnanjohtaja. Häntä seurasi Osmo Saarinen, jonka jälkeen muutaman vuoden jaksoissa 2000-luvulla liiton ykkösmiehenä vaikuttivat Kari Hagfors, Mikko Rantanen sekä RistoKorpela.
Petri Peltoniemi on ollut mukana lukuisten kenttien avaustilaisuuksissa. Kuva Paloheinän yhdeksänneltä viheriöltä.
Työtehtävät ovat aikojen saatossa tulleet entistä vaativimmiksi ja pelikenttä laajemmaksi.
Leimallista järjestöissä on se, että kehuja tulee vähän, kritiikkiä usein turhankin herkästi. Tämän ovat kokeneet kaikki kuusi toiminnanjohtajaa.
Tulevan johtajan rekrytointi ja haettavien ominaisuuksien kartoittaminen on valtava savotta, jossa onnistuminen vaatii myös hyvää nenää, tuuriakin.
Johtajaominaisuudet ovat viiden miljoonan liikevaihtoa pyörittävän organisaation keulahahmolle peruselementtejä. Kommunikointikyvyt, henkilökunnan ja sidosryhmien kanssa tehokkaasti toimiminen seuraavina ominaisuuksina.
Voisiko tuleva toiminnanjohtaja olla golfin saralla täysi ummikko tai toiselta alalta?
Yksiselitteistä vastausta ei varmasti ole. Uudelle pomolle on kuitenkin suuri etu, jos hän päivänä yksi tuntee riittävällä tasolla kotimaisen golfin toimintaympäristön. Tätä puoltaa sekin, että toiminnanjohtajan aisapari, uusi puheenjohtaja Hanna Hartikainen on vielä varsin vihreä golfalalla.
Henkilövaihdos liiton johdossa toivottavasti puhdistaa ilmaa ja parantaa yhteistyötä. Alan haasteita ja muita kipukohtia se ei kuitenkaan vie mennessään.
Tasokkaita hakijoita Golfliiton toiminnanjohtajaksi tulee julkisen haun kautta varmasti kymmenittäin.
Vaikka Petri Peltoniemi saikin lähteä, hän jätti seuraajalleen moninaisen golfosaamisen, sosiaalisuutensa ja innostuksen osalta valtavan suuret saappaat täytettäväkseen.
Tähän mennessä Suomen Golfliiton historiassa on ollut yksi tehtävässään onnistunut toiminnanjohtaja; Osmo Saarinen.
liitto
Miksi uuden johtajan pitää olla ”sisäpiiriläinen” – mielummin ei.
Johtaja menestyy jos osaa valita alaisekseen itseään fiksumpia ja erityisesti alaa kuuntelevia ja puhuvia duunareita.
Johtaja johtaa – luo kontakteja – hoitaa niin sisäisiä kun ulkoisia suhteita, ja valvoo ja ohjaa alaistensa tekeleitä. Ei siinä juurikaan sisäpiiriläisten kotkotusten tunteminen saatikka niiden epätoivoinen tukeminen asiaa auta yhtikäs..
Nyt olisis aika tuulettaa liittoa kunnolla ja tuoda se nykyaikaan uuden ulkopuolisen ”etupiireihin” sitoutumattoman todellisen johtajan voimin. No kukapa todellinen johtaja alan ulkopuolelta laittaisi itsensä likoon tälläiseen hyvävelisysteemiin, sehän olisi melkein ammatillinen ja/tai poliittinen itsemurha.. Eiköhän se jotenkin saataisi ruotuun tai ulostettua nopeallakin aikavälillä.