Toukuussa Savoy-teatterissa pidettiin mielestäni parhaat kirjan julkistajaiset. Siis tähän asti parhaat. Terho Puustinen ja Mika Mäkeläinen, oman lajinsa siunatut hullut, olivat kirjoittaneet kirjan Taivas+Helvetti. Se ei kerro golfista. Siinä kerrotaan 21 suomalaisen yrittäjän tarina kaikkine karvoineen, kaikkine iloineen ja kaikkine kauhuineen.
Kirja on avoimempi, hauskempi ja kipeämpi kuin tällaiset kirjat koskaan. Siinä sen innostavuus ja särmä. Jos kertalukemisen jälkeen saisin kiteyttää: Kohtalo tottelee usein tekemistä. Menestyvät yrittäjät kestävät iskuja, paljon ja ruikuttamatta. Et voi koskaan tietää, mitä vammaa kukin on täällä sovittamassa. Asenne ratkaisee, aina.
Yksi kirjassa kuvatuista yrittäjistä on Jukka Jokiniemi, diplomi-insinööri, joka menetti työpaikkansa ja näkönsä, mutta säilytti elämänuskonsa ja huumorintajunsa. Jukka ryhtyi yrittäjäksi, loi valaistusalan huippuyrityksen Innojokin ja väitteli tekniikan tohtoriksi.
Koko Savoy-teatterista sammuivat valot ja lavalle hapuili mies, joka pyysi saada halata tilaisuuden juontajaa. Tunnusteltuaan hetken Marianne Heikkilää, sokea kaveri kääntyi yleisöön päin: ”Teillä on mielikuva Mariannesta. Te näette hänet. Minun mielikuvani hänestä perustuu tuntoon. Teinä en menisi väittämään, että mielikuvanne on jotenkin omaani oivallisempi.”
Koko sali räjähti nauramaan. Tuo ei ollut tilaisuuden ainoa yllätys. Kirjan yrittäjät ovat vierailleet sekä taivaassa että helvetissä. Heillä on ollut unelmia, joiden eteen ovat olleet valmiita tekemään ihmeitä. Kuulostaa tällaiselta:
”Siis funtsikaa! Jos tämä mimmi pystyy myymään bambuvaatteita Kiinaan, se on sama kuin myisi eskimoille jäitä!”
”Olen enemmän taiteilija kuin kova jätkä.”
”Se teki minun isästäni rakkauden kulkukoiran. Ja yrittäjän.”
”Kolmas tai neljäs vuorokausi hitaammalla temmolla alkaa sattua. Sitä jotenkin taantuu ja syrjäytyy. Kroppa tarvitsee adrenaliinia ja aivot jotakin, mitä ne voivat työstää.”
”Yrittäjänä menestyminen on tahdon funktio eikä esimerkiksi älykkyyden funktio. Liian korkeasta älykkyysosamäärästä voi olla jopa haittaa.”
”Mikään fyysinen vamma ei ole niin vaikea kuin asennevamma.”
”Ota opiksi. Supercell tarjoaa aina shamppanjapullot tiimille, joka esittelee pieleen menneen tuotelanseerauksen firman muille tekijöille.”
”Nuorempana saatoin katsoa aivan suoraan silmiin ja sanoa, että olet mulkku. Tätä taipumusta olen saanut hillittyä iän myötä.”
”Olen käynyt puhumassa kouluissa ja sanonut nuorille, että elämä on lyhyt ja täynnä sattumia. Sattumien kuljetettavaksi ei kuitenkaan kannata jäädä. Toteuttakaa omat unelmanne – älkää vanhempienne unelmia.”
Kun kuitenkin mietitte, kannattaako nuorille ostaa kirja joululahjaksi, vastaukseni on kyllä. Suositukseni on Taivas+Helvetti. Se on tykkiä, uskottavaa tekstiä. Eikä ihme. Ainakin toinen kirjoittajista pelaa golfia. Golfaaja tajuaa taivaan ja helvetin jotenkin muita konkreettisemmin. Golfaajalle taivas on minun, helvetti sinun. Tai päinvastoin.
Kun golfaajan asenne on kohdallaan, hän on kuin Jukka Jokiniemi Savoy-teatterin lavalla: taivas on siellä missä hänkin. Ellei sitä näe, sen tuntee, kaikilla mukana kulkevilla aisteilla. Eniten käytetyssä golfaajan tunnebägissä taivas ja helvetti odottavat kuin partiolaiset, valmiina nostamaan tunnelman yhdessä hetkessä taivaan iloihin ja seuraavassa laskemaan sen helvetin mustiin mujuihin.
Optimistin ajatuksin: tänään helvetti, huomenna taivas. Niille joiden katse on jämähtänyt peruutuspeiliin, taivas oli eilen, helvetti tänään. Taivastelijalle: helvettiähän tämä on koko touhu. Positiivisuuden lipunkantajille: tänään taivas, huomenna taivas, taivaalta näyttää helvetin kauas tulevaisuuteen.
Tapasin sarjayrittäjä Mika Mäkeläisen noin vuosi sitten. Hän on tämän hankkeen moottorimies. Kertoi, että tavoitteena on saada sanoma niin monen nuoren tajuttavaksi kuin mahdollista. (1 + 1) Kun minä tai sinä ostamme kirjan, kustantaja lahjoittaa toisen opintonsa päättävälle nuorelle. Tajusin oitis, että tuolla intohimolla ei voi muuta kuin onnistua.
Tällä hetkellä kirjaa on ulkona kaksi painosta, yli 20 000 kappaletta. Ja jatkoa on tulossa. Lukijat voivat ehdottaa ja ilmiantaa yrittäjiä, joiden tarinoiden arvelevat innostavan nuoria toteuttamaan omia unelmiaan yrittäjinä. Kakkososa ilmestyy syksyllä 2014. Ja isolla sykkeellä.
Voi taivas, miten helvetisti pidänkään tyypeistä, joiden posket hehkuvat! Kavereilla on ilmiselvästi hauskaa projektinsa kanssa. Se on huikeaa. Maksimaalisesti rispektiä! Minä, joka joskus turhankin vauhdilla jaan tekijät kahteen joukkoon, olen aina pitänyt älykkäinä niitä, jotka osaavat pitää hauskaa. Ihan riippumatta siitä, mitä toimentavat. Innostavat nuoria yrittäjyyteen tai pelaavat golfia.
Seppo Palminen
Taivas, kun Sepon teksti oli taas helvetin tylsää – siitä varmaan otsikkokin. Vaan eihän Seppo lopeta, vaikka miten haukkuisi, innostuu vaan lisää ;( Moderaattoria tosin kaivattaisiin poistamaan nämä kirjan mainostus- ja markkinointibuffit
Oligargin ymmärrys ei riitä blogin, saati sitten kokonaisen kirjan lukemiseen, ja jopa ymmärtämiseen. Ihan vaan tiedoksi, tämä on blogipalsta, jonka kirjoittajaa moderaattorit ei hallinnoi.
Tähän olisi voinut laittaa ”associate link” josta kilahtaisi Palmiselle hilloa. Yrittäminen kuten Supercell on asiaa, eikä turhaa paskanpuhetta ja itsensä buddaksi nostamista.
Sepon tuntien tämäntapaiset tekstit kirjoitetaan melkein sydänverellä ja innostusta pullollaan. Hieno tarina, joka ansaitsee julkisuutta. Minulle teksti kolahti lahjavinkiksi. Hyvä Seppo!
Seppo Buddha Palminen ampui kyllä itseään niin pahasti jalkaan aloittaessaan näiden blogien kirjoittamisen. Ennen näitä blogeja olin lukenut sen ensimmäisen kirjan ja todennut että ”niin no, tollasta itsestäänselvää tyhjänpäiväsyyttä koko kirja”. Ja tämän jälkeen unohdin koko Palmisen ja Buddhat.. No nyt kun tämä Palminen keksi, että kirjoittamalla (lue mainostamalla itseään ja erinomaisuuttaan) tänne, hän saa ilmaista mainostilaa kirjoilleen, olen huomannut kuinka dorka (hän itse käyttää tuota sanaa) hän itseasiassa on.
Ehdin jo toivoa…. Mutta tulihan se golfpläjäys sieltä. Voisiko koko Palmisen moderoida?
Televisio-ohjelmia moittiville on hieno vihje, vaihtakaa kanavaa. Tämän blogin moittijoille vielä helpompaa, älkää klikatko. Mutta klikkaatte ja luette, siinä taivas ja helvetti.
Juksulle ja Jusulle ihan vinkiksi: blogikommenteissa pitäisi ikään kuin kommentoida blogia, eikä toisia kommentoijia. Tuolla Foorumilla voitte sitten päästellä OT:tä ihan mielin määrin (ellei moderoija tee tehtäväänsä)
On se kumma, jos joku näkee hyvän elokuvan tai teatteriesityksen tai kuulee hyvän kappaleen (levyn) tai lukee hyvän kirjan, niin sitä tai niitä ei saisi bloggaajana kehua. Helvetti sentään. Tottakai saa. Jos Buddhan kohdalla siitä löytyy myös linkki golffiin, niin parempi vaan. Kaikille, jopa ikuisille vastarannan itkijöille, hyvää joulun odotusta.