Eksoottista Skukuza Golf Coursea ei voi suositella herkimmille. Kentän vakiokalustoon kuuluvien apinoiden ja antilooppien lisäksi väylillä kiertelee pelaajien lisäksi suuria kissapetoja.
Etelä-Afrikan tasavallassa, Krugerin kansallispuiston porttien sisäpuolella sijaitseva Skukuza houkuttelee seikkailunhaluisia matkailijoita safareille, mutta myös pelaamaan golfia. Alunperin kansallispuiston henkilökunnan virkistykseen suunniteltu kenttä on nykyään avoinna myös vierailijoille. Vastuuvapaus leijonan kitaan joutumisesta on allekirjoitettava ennen pelaamaan lähtemistä.
Ehdimme juuri ja juuri ennen porttien sulkeutumista Krugerin kansallispuiston pohjoisimmalle portille. Tiukoille se meni, sillä jouduimme vielä tekemään hätäisen majoitusvarauksen päästäksemme sisään kansallispuiston alueelle ja Punda Maria Rest Campille. Onneksemme majoitusalue oli vain pienen matkan päässä porteilta.
Olimme jo alkumatkan aikana bongailleet muutamia Afrikan suuria eläimiä, muun muassa elefantteja, kirahveja, seeproja ja sarvikuonoja, mutta nyt saimme ensimmäisen havainnon suuresta kissasta, kun yksinäinen naarasleijona loikoili joen varressa, vain vajaan sadan metrin päässä meistä. Pysäytimme automme pikku sillalle ja teimme saman tien ensimmäisen rikkeemme nousemalla ulos autosta. Tiirailimme ja kuvasimme leijonaa hetken aikaa ja suoriuduimme sitten nopeasti takaisin auton sisätiloihin ”mirrin” noustessa makuultaan meitä tuijottelemaan.
Kenttä kaipaisi kipeästi sadetta.
Krugerin ensimmäinen yö vietettiin safariteltoissa, hienosti nukuttiin vaikka seinien virkaa pitelivät vain ohuet mutta tiukat pressut.
Seuraava päivä ja yö pyhitettiin luontokokemuksille mm. upean Blyde River -kanjonin alueella ja golfkierroksen aika oli vasta sen jälkeen. Ennen sitä kirjauduimme hotelliimme, joka tällä kertaa oli Skukuza Rest Campin olkikattoinen ”maja”. Leijona karjui läheisen joen rannassa, luonnossa oikeasti kuultuna ääni oli musertavan niskakarvat pystyyn nostattava.
Majalla oli illanviettomme aikana käynyt kutsumattomia vieraita. Terassimme ovi retkotti auki, terassilla sijaitsevan jääkaapin ovikin oli selällään. Apinat olivat tyhjentäneet jääkaapin, mehutölkki löytyi tyhjänä ja revittynä pihalta. Vesipulloista emme nähneet enää jälkeäkään. Sisälle majaan viekkaat kädelliset eivät sentään olleet päässeet. Toinen yllätys odotti tyynyni alla, kämmenen kokoinen karvainen hämähäkki oli löytänyt mieluisan lepopaikan sieltä. Araknofobia meinasi iskeä, mutta onneksi saimme ”hämiksen” häädettyä talosta lopulta ilman paniikkia.
Skukuza Golf Course sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Skukuza Rest Campilta. Kenttä on kansallispuiston sisällä, mitään aitauksia villin luonnon ja kentän välillä ei ole. Niinpä peliä saattavat rikastuttaa lähes kaikki puiston villit ja vapaat veijarit. Klubitalon virkaa tekee osittain safariteltoista innoituksensa saanut pressukatos. Varsinaista caddiemasterin tiskiä emme löytäneet, ilmoittautumiset ja pelimaksut hoituivat muiden ostosten lomassa hämyisen baarin tiskiltä. Saavuimme paikalle heti aamutuimaan.
Edellinen ”ryhmä” poistumassa viheriöltä Skukuza Golf Coursella, Krugerin kansallispuistossa.
Ennen green feen maksua minut ohjattiin huolellisesti tutustumaan klubin vastuuvapaus lomakkeeseen. Allekirjoituksellani hyväksyin olevani vapaata riistaa, muun muassa puiston leijonille. Tällä kertaa otin erittäin mielelläni golfauton alleni, siitäkin huolimatta, että kenttä on melko tasainen ja vain yhdeksän reiän mittainen. Matkakumppanini Antti ja Pasi eivät golfia pelanneet, joten olin jälleen kerran lähdössä yksinäisenä sutena pelaamaan.
Onnekseni paikalle tupsahti toinenkin golfhullu, mosambikiläinen rekkakuski Jason tarjoutui peliseurakseni. Ykköstiillä pääsin heti viidakon tunnelmiin, ”beware of lions” -kyltit eivät jättäneet epäselvyyksiä kentän eksoottisista haasteista. Eipä ole avauslyönti aiemmin samalla tavalla jännittänytkään! Vasemmalle veteen lurahtanutta palloa ei tarvinnut etsiä, sillä krokotiileistä varoittavat kyltit pitivät huolen vesiesteiden koskemattomuudesta.
Skukuzan pelikokemusta markkinoidaan luonnollisesti sen eksoottisuudella. Harmittavasti pelialueiden hoito ei ihan vastannut edes sinänsä matalaa parinkymmenen euron pelimaksua. Väylät olivat kyllä ajeltuja, mutta olemattoman kastelun vuoksi ruoho oli vain keltaiseksi kuihtunutta matalaa ”apilaa”. Raffit olivat puolestaan ylipitkää heinää valtoimenaan, lisäksi karheikoissa varmasti lymyili kaikenlaisia luikertelevia ja ryömiviä luontokappaleita.
Villejä eläimiä riitti lähes joka väylälle. Impala-antilooppien pieni lauma viihtyi griinillä, väliin eloisat apinat juoksentelivat pallojen perässä. Myös melkoisen kokoinen maakilpikonna lyllersi karheikon laitaa. Toiseksi viimeisellä väylällä tuhahteli pahkasikojen perhekunta. Leijonista varoiteltiin joka toisella tiiboxilla, onneksemme emme niitä ainakaan huomanneet. Pelaaminen hoitui melko ripeään tahtiin. Ensin kurvasimme mahdollisimman lähelle palloa ja mailan valinta tuli pohdittua aina etukäteen. Autosta poistuimme vain hetkeksi palloa lyömään, harjoitussvingeihin ei kulutettu aikaa. Heti lyönnin jälkeen kipaisimme niskavillat pystyssä takaisin golfautoon.
Viimeinen väylä lyötiin krokotiililammen yli suoraan klubin edessä häämöttävälle viheriölle. Matkaa lammen yli aivan rantaan rakennetulle viheriölle oli sataneljäkymmentäkahdeksan metriä. Mailan valinta olikin melkoista puntaroimista, mutta siististi onnistuttiin mosambikilaisen kuljetusyrittäjän kanssa, kun molemmat pallot saatiin persoonallisilla kaarilla varustettuina sijoitetuksi vasemmalle greenin kanttiin.
Helpotuksen huokaus oli suuri, kun viimein pääsimme taas ”ihmisten ilmoille” ja klubitalon suojiin. Terassilla odottelivat reissukaverit Antti ja Pasi virvoitusjuomineen ja vähemmän jännittyneinä kuin me.
Skukuza Golf Course
Sijainti: Etelä-Afrikan puolella Mosambikin rajalla Krugerin Kansallispuistossa
Matkustaminen: Kansainväliset lennot Johannesburgiin. Autolla Skukuzaan 456 km, noin kuusi-seitsemän tuntia pysähdyksineen. Johannesburg–Mpumalanga lentoja kaksi kertaa päivässä South African Airlinesilla, noin 300 euroa (meno-paluu). Mpumalanga-Skukuza väli on noin 110 km, Mpumalanga-kentältä Skukuza Rest Campille on kuljetus.
Majoitus: Skukuza Rest Camp on vain muutaman kilometrin päässä golf kentältä. Kentän majoituksen välillä maksulliset kuljetukset (tai omalla autolla).
Pelaaminen: Vierailijoille peliaikoja on rajoitetusti klo 7–11 su–pe. Lauantait on pyhitetty jäsenille ja yritysten tapahtumille. Green fee noin 25 euroa. Golfautoja saatavilla, samoin kärryjä ja vuokramailoja.
Erityisehdot: Pelaajat joutuvat allekirjoittamaan klubin vastuuvapauslomakkeen. Klubin sivuilla päivitettäviltä uutisvideoilta voit nähdä kuinka leijonat ja shakaalit käyttävät kenttää omiin tarpeisiinsa.
Vau. Hieno juttu ja varmasti hieno kenttä, tai ainakin elämys. Krugerin vuosittainen telkkarikisa on harvoja katsomiani AT/ET-kisoja. Ja tämä leijonankesyttäjän kenttä kruunaa kokonaisuuden. Kateellinen, tunnustan.
Kiitos! Nopeimpia ysireikäisiä mitä olen pelannut, eikä nopeus johtunut ollenkaan pelitaidoista. Krugerin lähellä on tosiaankin muitakin villien eläinten kanssa jaettavia kenttiä – kuten Merensky. Passi ja pelikapulat mukaan ja matkaan vaan!