55 vuotta sitten palvelin suurta amerikkalaista öljy-yhtiötä (Gulf Oil), jonka pilvenpiirtäjän kokoinen pääkonttori sijaitsi Pittsburghin kaupungissa. Sinne yhtiö oli, sivumennen sanoen, perustanut maailman ensimmäisen huoltoaseman jo vuonna 1913. Maaliskuussa 1961 olin Greyhound-bussissa matkalla pitkin Pennsylvanian moottoritietä kohti määränpäätäni, kun huomasin, noin kolmisenkymmentä kilometriä ennen keskustaan tuloa, minulle tuolloin vielä outoa toimintaa tien molemmin puolin. Näin kauniita viheralueita ja niillä tallustelevia ihmisiä jotka, niin minulle kerrottiin, pelasivat golfia.
Tien yli kulki muutamia kävelysiltoja, joita myöten pelaajat siirtyivät puolelta toiselle. Olen jälkeenpäin, kuvien ja piirustusten avulla selvittänyt, että kysymyksessä oli todellakin kuuluisa Oakmont, joka tämän viikon lopulla isännöi jo yhdeksättä U.S. Open -kisaansa. Tuosta, elämäni ensimmäisen oikean golfkentän näkemisestä, kului sitten enää neljä kuukautta siihen hetkeen, kun kohtalokkaasti itse hurahdin lajin pariin.
Historiankirjat ovat minulle kertoneet, että vain vuosi kuvatun tapahtuman jälkeen Jack Nicklaus vei ensimmäisen major-voittonsa juuri tuolla kentällä. Hän löi 18 reiän uusinnassa kisan suursuosikin ja melkein paikkakuntalaisen Arnold Palmerin. Kerrotaan, että Palmerin fanaattiset kannattajat tuolloin vähän jopa buuasivat suosikkinsa peitonneelle lihavalle, sänkitukkaiselle ja kimeä-ääniselle nuorelle miehelle.
Muitakin kuuluisia nimiä on voittanut U.S. Openin juuri Oakmontissa. Vuonna 1927 voittaja oli brittitaustainen ja I Maailmansodassa toisen silmänsä menettänyt Tommy Armour, joka niitti mainetta myöhemmin kuuluisana opettajana. Vuonna 1953 voittaja oli legendaarinen Ben Hogan, joka oli pari kuukautta aiemmin vienyt nimiinsä Mastersin ja oli kuukautta myöhemmin voittava myös The Open’in Skotlannin Carnoustie’ssa. Vuonna 1973 Johnny Miller teki siellä ensimmäisenä pelaajana majorien edelleen voimassa olevan kierrosennätyksen 63. Tulos syntyi kisan viimeisellä kierroksella ja hän nousi mestariksi pitkältä takamatkalta.
Todettakoon, että noita majorien 63 -tuloksia on nyttemmin yhteensä jo yli 30 kappaletta, mutta alle ei vaan ole menty. Vuonna 1994 Ernie Els tuli ensimmäistä kertaa suuren yleisön tietoisuuteen voittamalla uusinnassa Loren Robertsin ja Colin Montgomerien. Viimeinen Open-voittaja Oakmont’issa on Argentiinan Angel Cabrera vuonna 2007.
Häijyksi kuvattu Oakmont tarjoaa takuulla taas kunnon vastuksen nykyhuipuille ja vaikeuksia on luvassa varsinkin viheriöillä. Uskon myös, että kentän kisaennätys (279, J.Miller/E.Els) pitää helposti pintansa.
