Riossa on päättäjäiset räjäytetty ilmaan ja neljän vuoden odotus seuraaviin kesäolympialaisiin on alkanut.
Golf suoriutui uutena lajina loistavasti. Se sopi muun urheiluperheen joukkoon aivan kuin se ei olisi koskaan ollutkaan poissa Olympialaisista. Kiitos myös Yleisradiolle ja muille medioille golfin nostamisesta tavallisen kansan huulille. Tarvitsemme näkyvyyttä ja lisää harrastajia, jotta voisimme taas saada joku päivä kotimaahan pääkiertueiden (LET ja ET) kilpailut. Se avaisi portteja monelle nuorelle ammattilaiselle, jotka ovat ehkä tulevaisuuden olympiamitalisteja.
Laji on edelleen koeajalla Tokiossa 2020, jonka jälkeen pohditaan jatkaako se olympiaperheessä. Minun mielestä osuvampi kysymys olisi, että miksei tämä yksi maailman pelatuin mailapeli ole ylipäätään ollut kisoissa sataan vuoteen?
Kotisohvalta on helppo huudella, kuinka suomalaisedustajien suoritukset jäivät vaisuiksi. Fakta on se, että kenttä oli haastava. En usko yliyrittämiseen, kontrolloimattomaan jännittämiseen tai asian uutuuden aiheuttamaan hämmennykseen. Kenttä vain oli aivan major-tasoa, jossa yksikin huono lyönti saattoi johtaa katastrofitulokseen. Kukaan suomalainen klubipelaaja tai edes Euroopan kiertuetta (tai minä LETAS:ta) pelaava ammattilainen ei pääse pelaamaan noin haastavilla pinnoilla viikoittain.
Vain maailmanhuiput suoriutuivat kaikista neljästä päivästä kiitettävin paperein. Se kertoo kuinka pirun taitavia urheilijoita he oikeasti ovat. Suuri kunnioitus mitalikolmikoille, jotka tosissaan ansaitsevat mitalinsa.
Neljä päivää golfia haastavissa olosuhteissa on reilu, sillä se ei jätä pelin yhtäkään osa-aluetta huomioimatta. Jos joku osa-alue on epätasainen, yksi kierros ei aina sitä paljasta. Neljä päivää testaa kaikki osa-alueet.
Hieno kuulla kisoihin osallistuvien golfareiden suusta, kuinka he nostavat olympialaiset uransa kohokohtien joukkoon. Esimerkiksi naisten voittaja Inbee Park, joka on muun muassa voittanut jokaisen majorin vähintään kerran, nostaa olympiasaavutuksensa uransa ja elämänsä hienoimpiin. “Tämä on oikeastaan kaikki, mitä olen koskaan halunnut”.
Mitaleilta ulosjäänyt amerikkalainen Stacy Lewis taas janosi mitalia, sillä hän totesi sen olevan jotain, mitä kukaan ei tulisi koskaan ottamaan pois.
Turha enää edes jauhaa miesgolfareista, jotka jättivät kisat väliin itsekkäistä syistä. Niin kuin kisoissa olleet golfarit osoittivat, he tulevat vielä katumaan. Monta maailman huippua jäi pois naisista?
Spekulointia herättänyt, ja ehkä poisjäänteihin vaikuttanut fakta on se, että kisoihin starttaa vain 60 osallistujaa, joista on vieläpä jätetty suuri joukko maailman parhaita pois. Tämä tarjoaa maailmanlistan kolmannellesadannellekin mahdollisuuden pukea kansallissankarin viitta ylleen, jos huippuviikko osuu kohdalle.
Mutta hei, niinhän se on muissakin lajeissa. Eikö olympialaisten tarkoitus ole se, että jokainen maa lähettää lajinsa parhaat edustajat kisoihin ja lopussa katsellaan mitalitaulukoita ja lasketaan, mikä maa pärjäsi parhaiten? Luulisi jokaisen urheilijan haluavan kantaa kortensa tähän kekoon.
Olympiagolfin voisi rinnastaa olympiatennikseen, jossa osallistujat ovat niin ikään suuriin palkintopotteihin tottuneita ammattilaispelaajia. Jokaisesta maasta pääsee vain rajattu määrä osallistujia, eikä rahaa ole jaossa. Silti tenniksen huiput nähdään olympialaisissa. Staroista Federer jätti Rion kisat väliin, mutta ei ylimielisyyden, vaan polvivamman takia.
Moni yleisurheilija, uimari, painija ja voimistelija unelmoi koko lapsuutensa olympiamitalista ja ajoittavat huippukuntonsa olympialaisiin. Me kilpagolfarit olemme eri. Olemme kasvaneet nuoruutemme unelmoiden majoreista ja Ryder- tai Solheim cupista. Kiitos Rion ja siellä jännitysnäytelmän järjestäneiden golfareiden, nuoret golfarinalut saavat nyt luvan unelmoida olympiamitalista ja maansa edustamisesta.
“En koskaan nähnyt golfidoleideni pelaavan olympialaisissa, mutta nyt nuorukaiset ympäri maailmaa katsovat, kun pelaamme TV:ssä. He unelmoivat pelaavansa täällä joku päivä tulevaisuudessa.” -Henrik Stenson.
Minulla on vahva tunne, että parin olympiadin päästä kukaan ei edes muista, että golf ei ollut kisoissa mukana ennen Rion kisoja. Minulla olympiarenkaat ainakin koristavat huoneen seinää muistutuksena suurimmasta unelmastani. Unelma, joka antaa voimaa ja motivaatiota työskennellä ahkerasti kehittyäkseni Riossa kultaa voittaneiden urheilijoiden tasoiseksi.
