Viikko sitten sain korttini Naisten Euroopan kiertueelle, LET:ille. Nyt kun pöly on laskeutunut kauden viimeisen LETAS kisan jälkeen ja stressitasot ovat palautuneet lähelle normaalia, on aika pohtia, mitä on tullut saavutettua.
Ammattilaiseksi siirtymisen jälkeen olen pelannut kaksi vuotta naisten haastajakiertuetta, LETAS:ta. Vuonna 2015 rankingsijoitus oli yhdeksäs ja tänä vuonna viides. Ranking top 5 -sija nostaa minut suoraan naisten Euroopan kiertueelle. Joulukuun karsintoihin ei siis tarvitse lähteä ja LETAS kiertueelta ansaittu pelioikeus onkin vahvempi kuin karsintojen voittajalla tulee olemaan.
Varsin hyvä asetelma ensi kaudeksi on nyt siis pedattu. Aikomus ei ole kuitenkaan jäädä juhlimaan tätä saavutusta, sillä tämähän on vain yksi välietappi matkalla kohti kirkkaimpia unelmia. Kovemmat pelit ovat nyt vasta edessäpäin ja treenit lujenee.
Kärki haastajakiertueella menee lähes yhtä lujaa kuin LET:illä. Voittotulokset ovat painuneet alemmaksi vuosi vuodelta. Lieneekö LET:in taloudellinen tilanne ja kisojen niukkuus parina viime vuotena syynä tähän. Se on johtanut siihen, että haastajakiertueelle on tunkua. Hajonta on suurempaa cut-rajan tienoilla ja jatkoonpääsyyn ei vaadita yhtä alhaisia tuloksia kuin pääkiertueella.
LETAS-kiertue on suhteellisen uusi. Minusta on kummallista, että naisten Euroopan pääkiertueella on vasta muutaman vuoden ollut tällainen kovatasoinen “feeder tour”, josta voi ansaita pelioikeuden pääkiertueelle. LPGA:lla vastaava kiertue on Symetra Tour, josta kauden päätteeksi ranking top10 ansaitsee korttinsa maailman ykköskiertueelle.
Karsintoihin lähtee yli kaksi sataa nuorta tai kokeneempaa pelaajaa tavoittelemaan niitä kolmeakymmentä paikkaa, jotka jaetaan pääkiertueelle joka vuosi. Suurin osa ei korttia saa, joten on tärkeää, että näille pelaajille löytyy paikka pelata ja kehittyä. LETAS-kiertueella pelaa myös iso joukko Euroopan parhaita amatöörejä, tulevia tähtiä, jotka saavat kallisarvoista kokemusta ammattilaisgolfista.
Mainittakoon tähän väliin, että Ruotsissa naisilla on oma ammattilaiskiertue. Siellä pelaavat maan parhaat amatöörit, lupaavat juniorit ja ammattilaiset yhdessä. Taso on paljon kovempi kuin Suomen ykköskiertueella.
Kun olemme tyttöjen kanssa kysyneet, josko Suomen ykköskiertueelle saataisiin rahapalkinnot myös naisten sarjaan, jolloin se houkuttelisi myös ammattilaisia mukaan ja kiertueen taso paranisi, vastaus oli, että jos me PELAAJAT ITSE löydämme sponsorin, niin onnistuu.
Uskon, että hyvä kiertue kotimaassa ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin, myös amatöörigolfin taso lähtisi nousuun. Tällä hetkellä Suomen kärkiamatöörit lähtevät mieluummin ulkomaille pelaamaan, sillä oman tourin taso ei ole tarpeeksi kehittävä. On erittäin tärkeää, että olemme saaneet yhden LETAS-kisan Suomeen, kiitos siitä.
Olen kiitollinen viimeisestä parista kaudesta työpaikalleni. Töihin on ollut kiva mennä. Muista pelaajista on tullut ystäviä, eikä lounasta tarvinnut ikinä syödä yksin. Kiertue on mahdollistanut riittävän määrän kilpailuja ja olen päässyt pelaamaan voitosta useaan otteeseen. Kärkiryhmässä viimeiseen päivään lähteminen on aina jännä paikka, oli kyseessä aluetour, haastajakiertue tai major. Kärkiryhmässä oppii loistamaan vain, kun tarpeeksi usein laittaa itsensä siihen tilanteeseen. Olen saanut tätä kallisarvoista oppia viimeiset kaudet ja kerran natsasikin.
Olen pelannut karsinnat kaksi kertaa ja kummallakin kerralla olen jäänyt muutamalla lyönnillä kortista finaalissa. Ei se ole hyvältä tuntunut, mutta näin jälkiviisaana, ehkä se oli tarkoitettu näin. Olisinko edes ollut valmis kamppailemaan kärkisijoista LET:illä kun en edes karsinnoissa (suhteellisen helpoilla kentillä) saanut yhteistulosta reilusti alle parin?
Parempi pelata siellä, minne kuuluu. Kyllä tulokset puhuvat puolestaan ja nostavat pelaajan ylemmälle kiertueelle, kun on sen aika. Niin kuin maajoukkuevalmentaja Staffan minulle joskus sanoi, on kalenteriin valittava kilpailuja, joissa on mahdollista pärjätä. Pärjäämällä tarkoitan voittaa.
Toki kovien kilpailujen pelaaminen ja kauas kärjestä sijoittuminen sisuunnuttaa. Motivaatio harjoitella kovemmin kasvaa, kun tajuaa, että oma taso ei riitä. Nyt onkin pakko kehittyä. Ehkä valmennuksen uudistaminen ja oman tekemisen kyseenalaistaminen tulevat ajankohtaisiksi.
Mutta viikko toisensa jälkeen karsiutuminen voi myös romuttaa itseluottamuksen. Jos tähän kierteeseen joutuu, eivät taidot ehkä koskaan tule esille, kun itseluottamuksen puute on käsijarruna suorittamiselle.
Innolla odotan ensi kautta ja uusia kuvioita. Näitä askelia on otettu koko ikä: junnujen aluetourilta valtakunnalliselle kiertueelle, kotimaasta kansainvälisiin kisoihin, seuran edustusjoukkueesta liiton joukkueeseen, maajoukkueesta yliopistoon, amatööristä ammattilaiseksi…
Niin kuin olen aikaisemmin päässyt toteamaan, pelipaikka vaihtuu, mutta laji pysyy samana. Pallo on pyöreä ja harjoiteltava on aivan tolkuttomasti, jos sen haluaa reikään vähin lyönnein.
Hei!
Positiivinen asenne ja realistiset tavoitteet.
Kaikki vielä edessä. Onnea matkaan.