16.–23.7. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[14][16]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Sanna Nuutinen

Harjoittelu ei tee mestariksi

Jokainen tietää, että harjoittelu tekee mestariksi. Mutta tekeekö se? Onko voittaja se, joka harjoittelee eniten?

Harjoittelin kisapaikalla puttia kaksi tuntia joka päivä treeniapuvälineen kanssa ja linjausviivoja käyttäen. Toistoja tuli lähemmäs tuhat. En voittanut.

Löin rangella koreittain palloja iltamyöhään kun muut olivat jo lähteneet kentältä hotellille. En voittanut.

Muutin chippitekniikkani ja kertasin uutta liikettä kotona mielessäni ja tökin sillä satoja palloja chippigriinillä kunnes chippi alkoi tuntua mukavalta ja omalta. En voittanut.

Opiskelin lentokoneessa kaksi kirjaa golfin menttaalipuolesta ja henkisestä vahvuudesta. En voittanut.

Tein tunnollisesti kaikki fysiikkavalmentajan antamat extrapunttiohjelmat. En voittanut.

Pointti tuli kaikille kai selväksi. Koutsillani yliopistossa oli tapana sanoa: “Practise doesn’t make perfect but perfect practise does.”

Harjoittelu ei tee täydelliseksi, mutta täydellinen harjoittelu tekee.

Golflehden 5/2016 artikkelissani pohdin lisää väittämää ja olen kaivanut motorisen käyttäytymisen tutkimustietoa taidon oppimisesta tukemaan tätä. Lyhykäisyydessään, lukematon määrä toistoja samalla mailalla samaan kohteeseen voi tuntua tehokkaalta tavalta treenata, sillä yleensä harjoitussession aikana lyönnit paranevat ja “tuntuma” alkaa löytyä. Kentälle siirtyessä voi kuitenkin olla alaston olo ilman lipulle suunnattua lyöntimattoa, josta juuri lähti upeita lyöntejä tai ilman reikään suunnattuja linjatikkuja, joiden välistä laitoit juuri kymmeniä metrin putteja reikään. Lyönnit eivät ehkä lähdekään yhtä hyvin.

Syy löytyy yksinkertaisesti siitä, että suuri määrä informaatiota, joka klassisella harjoittelulla (lyödään palloja sarjatulena) saavutetaan, ei siirry pitkäkestoiseen muistiin, jolloin opittua voisi hyödyntää myös pelissä.

Jos et pelaa kenttiä, joissa lyöt aina rautaseiskalla samaa lyöntiä samaan kohteeseen kerta toisensa jälkeen, älä tyydy siihen harjoitellessakaan. Vaihtele mailaa ja kohdetta myös rangella. Käy puttaamassa pallo chipin jälkeen reikään. Puttaa harjoitusgriinillä erimittaisia putteja vain yhtä palloa käyttäen.

En yritä sanoa, että lahjattomat harjoittelevat ja toistot olisi syytä unohtaa. Kaikki harjoittelu on aina hyvästä. Toisille koritolkulla pallojen ampuminen rangelle voi tuoda tarvittavan itsevarmuuden, jolloin pelikin sujuu. Toiset oppivat uuden teknisen yksityiskohdan takomalla sen “lihasmuistiin” satojen peräkkäisten toistojen avulla. Aloittelijat, myös tutkimusten mukaan, hyötyvät enemmän määrästä kuin laadusta. Puhumattakaan siitä, kuinka hyvä on lyödä korillinen palloja lämmittelyksi ennen kierrosta. Se valmistaa mielen ja kehon tulevaan.

Jos kuitenkin haluat opittujen taitojen siirtyvän myös peliin, etkä tyydy vain olemaan klubin paras rangepelaaja, kiinnitä huomiota harjoittelun laatuun.

 Loppuun yksi omakohtainen esimerkki laadukkaasta, pelinomaisesta, harjoittelusta. Pelasin yliopistojen NCAA aluemestaruuskilpailussa kolmipäiväistä kilpailua. Ensimmäinen kierros sujui heikosti, kahdeksankymmenen lyönnin pintaan. Menin kierroksen jälkeen suutuspäissäni rangelle, kolmenkymmenen asteen helteessä, hakkaamaan palloja ilmaan. Oikeastaan hakkasinkin vain päätä seinään ja tiesin sen ehkä itsekin.

Koutsi tuli luokseni (juuri ajoissa ennenkuin olisin kuluttanut itseni uuvuksiin) ja kysyi fiiliksiäni ja mitä haen kyseisellä harjoittelulla takaa. En osannut antaa tarpeeksi hyvää vastausta, joten koutsi pyysi minua lopettamaan. Hän kaivoi väyläoppaan bägistäni ja sanoi, että nyt pelataan huominen kenttä läpi. Tässä rangella. Aloitimme draiverilla ykkösreiältä. Minun oli sanottava ääneen ennen jokaista lyöntiä mitkä merkit rangella olivat kuvitteellisen väylän rajat, minne halusin pallon päätyvän ja mikä tuulensuunta tällä väylällä olisi huomenna.

Lähestymislyönneissä arvioimme koutsin kanssa jopa seuraavan päivän lipunpaikan. Jos lipunpaikka ei ollut aivan griinin reunassa tai esteen vieressä, suuntasin suoraan lipulle. Tarvittaessa löimme vain griinin keskustaan. Jokainen lyönti tuntui kun olisin ollut kisatilanteessa kentällä, ja löin päivän parhaat lyönnit kyseisen harjoituksen aikana.

Seuraavana päivänä pelasin 67.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje