Tuntuu oudolta olla taas tien päällä kädäyshommissa. Tauon jälkeen olen ikään kuin lähtöpisteessä, kun lähdin Roopen mailapojaksi Euroopan kiertueen kakkosvaiheen karsintaan. Tätä ei pitänyt tapahtua, mutta tapahtui kuitenkin. Ja täytyy sanoa, että on hauskaa ja on jännittävää!
Kotoa tälle retkelle näytettiin melko selkeästi punaista valoa, tai ainakin keltaista. Toki tähän saattoi vaikuttaa se, että kihlatulle tieto kantautui viime maanantaina, kun Roope soitti ja kertoi lentoaikataulun. Päätin kuitenkin ajaa kohti valoa ja ottaa haasteen vielä kerran vastaan. Perustellaan sitä vaikka valolla ja D-vitamiinilla.
On muuten hauskaa, miten nopeasti ihminen unohtaa rutiininsa. Vaikka viiden vuoden aikana pakkasin matkalaukun monen monta kertaa, niin nyt olin tyystin unohtanut sen taidon. Lisäksi Roope säästeliäänä miehenä sanoi, että ei maksa kahta matkalaukkua. Aloinkin heti tiistaina pakkaamaan tavaroita sillä silmällä, että tungen kaiken tarvitsemani bägisuojaan ja lentolaukkuun. Siihen operaation sain helposti käytettyä useamman tunnin.
Punnitsin muun muassa paidat, alushousut, sukat ja lenkkarit. Toki seuraava soitto Roopelle paljasti, että budjetti antoi kuitenkin myöden, että sain golfbägin lisäksi mukaan myös matkalaukun, joten siinä mielessä punnitusoperaatio oli ollut turha. Nyt jatkoa varten minulla on kuitenkin hyvä käsitys siitä, mitä esimerkiksi alushousut painavat. Oikeastaan ainoa asia, jota en muistanut ostaa oli varapatteri kiikareihin. En muistanut, vaikka lähdin sitä varta vasten ostamaan.
Suomen arktisista oloista johtuen Roope otti meille lentoliput lauantaille. Vain yksi suunta Alicanteen. Paluu selviää myöhemmin. Olimme perillä myöhään lauantai-iltana, joten päätimme ajaa yöksi Murcian kaupunkiin, josta jatkoimme sunnuntaiaamuna tänne Desert Springsiin, joka sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päässä Álmeriasta ja reilun kahden tunnin matkan päässä Alicantesta.
Desert Springs on nimensä mukaisesti aavikolle kyhätty kenttä, jossa vihertävää löytyy väyliltä ja griineiltä. Positiivista tällä kentällä onkin griinien hyvä kunto. Vaikka itse väylät ovat heikossa kunnossa, niin griineillä pallot pyörivät loogisesti. Sen sijaan väylän missatessa hauskuus loppuu. Niin sanotulla waste landilla hiekan sijaan vastassa on soraa ja kivikkoa, jossa kasvaa kaikenlaista pensasta ja kaktusta. Sen verran kolhua mailat väistämättä ottavat, ettei tänne turistin kannata tulla ykkös-setillä kairaamaan.
Ympäröivää maisemaa tutkaillessa tulee vääjäämättä mieleen kysymys: miksi juuri tänne on päätetty rakentaa golfresortti? Mielikuvituksen laukatessa voisi päätyä esimerkiksi lopputulemaan, jossa epärehellisin keinoin rahansa hankkineet yrittävät valkopestä setelinsä rehellisen liiketoiminnan kautta. Vaikka sitten suurten rakennusprojektien avulla. Mene ja tiedä. Kyllähän täälläkin pelaajia on. Turistit näet pelasivat kentällä vielä maanantainakin. Väyläoppaat, eli yardage bookit on luvattu tiistaille, joten kentän tarkemmat reititykset hoidetaan tiistain ja keskiviikon aikana.
Tunnelmaltaan karsinnat ovat täysin erilaiset verrattuna pääkiertueeseen. Täällä uudet tulokkaat käyvät läpi mankelin unelmoidessaan paikasta auringossa. Heille kaikki on uutta ja jännittävää. Kokeneemmat pelaajat pelaavat selkä seinää vasten pyrkiessään säilyttämään työpaikkansa. Kisojen järjestelyt eroavat kuin yö ja päivä. Nyt mitään ei tuoda lautaselle valmiiksi pureskeltuna, vaan kaikki on tehtävä itse. Ei ole autoja parkissa odottamassa pelaajaa, eikä myöskään loungea, josta valita, mitä lounaaksi söisi.
Tällä viikolla työjärjestys on meidän tiimissä selvä. Roope pelaa kentällä ja näemmä myös olohuoneen sohvalla sitä Fort Nightia, vai mikä se oli. Minä kädään ja kokkaan. Yhdessä käydään salilla ja syödään illallista keittiön pöydän ääressä. Ei tämä homma muuksi muutu. Golfarin arki on arkea siinä missä muutkin hommat. Ja oli homma mikä tahansa, niin oma ruutu pitää hoitaa mahdollisimman hyvin, mikäli meinaa urallansa edetä.
