Kaikissa lajeissa ei ole mahdollista kehittää itselleen tiukan paikan kestäviä, omissa käsissä olevia ja alati samalla kaavalla toistuvia maneereja juuri ennen suoritusta, joka meidän lajissa on mailan swingaaminen. En tarkoita taikauskoa.
Rutiinit ovat systemaattinen kaavaa liikkeitä, mielikuvia ja ajatuksia, jotka käydään läpi juuri ennen pallon lyömistä. Tenniksen syöttö, baseballin lyönti ja koripallon vapaaheitto ovat mentaalisesti samankaltaisia tilanteita kuin golflyönti. Näiden lajien urheilijat hyötyvät niin ikään rutiineista.
Rutiineja ei tehdä vain siksi, että muutkin tekevät. Ei siksi, että haluaisi antaa ammattimaisen kuvan. Ei välttämättä myöskään siksi, että kroppa saadaan lämpimäksi. Rutiinit ovat sitä varten, että mieli saadaan virittyneeksi. Rutiinit häiritsevät negatiivisten ajatusten pääsyä mieleen ja lisäävät itseluottamusta. Niiden on tarkoitus varmistaa, että olo on mukava ja päättäväinen ennen kuin maila lähtee kohoamaan backswingiin. Jos pallolla seistessä vielä miettii putin linjaa tai tuulen suuntaa, on rutiineissa mennyt jotain pieleen.
Minua lyöntirutiinit ovat auttaneet. Paineen alla en voi miettiä sen hetkistä tilannetta, sillä lukitsen mieleni tekemään jotain muuta. Aluksi tuntui idioottimaiselta kun valmentaja halusi minun sanovan rutiinin ääneen vaiheittain kun valmistauduin lyöntiin. “Katso kohdetta, visualisoi, kävele pallolle, suuntaa, katso kohdetta, katso palloa, sano itsellesi GO ja lyö”. Pian sanoin rutiinin enää mielessäni ja lopulta se muuttui automaattiseksi. Nykyään kehoni jo muistaa mitä pitää tehdä ennen lyöntiä ja siihen on helppo liittää mieli mukaan.
Puhun lyöntiä edeltävistä rutiineista, niinkuin teen myös Golflehden numerossa 4/2016. Lehdessä myös lisää vinkkejä omien rutiinien kehittämiseen. Ei pidä kuitenkaan unohtaa lyönnin jälkeisiä rutiineja. Mitä teen kun maila on loppuasennossa? Reagoinko lyönnin lopputulokseen tunteella? Katsonko minne pallo päätyy, hyväksyn ja jatkan matkaani vai jäänkö voivottelemaan slaissia? Liitänkö hyvään lyöntiin tunnetta, kuten pienen tuuletuksen, jolloin sen muistijälki vahvistuu aivoissa ja sivuutanko huonon lyönnin parhaani mukaan?
Kilpapelaajana myös omat kilpailurutiinit on hyvä tietää ja löytää itselle se sopivin tapa toimia. Mitä teen kun saavun kilpa-areenalle pari päivää ennen kilpailun starttia? Kuinka saan kehon ja mielen teräväksi lentämisen ja matkustamisen jälkeen? Toisilla se on juoksulenkki, toisilla venyttely. Pelaanko kaksi harjoutuskierrosta vai riittääkö minulle kentän läpi kävely ja huolellisten muistiinpanojen tekeminen ja vietänkö aikani mieluummin puttigriinillä parhaan puttivireen löytämisen toivossa? Toiset löytävät itseluottamuksen tekemällä paljon, toisille riittää lepo ja vähempi harjoittelu juuri kisan alla.
Kilpaurani aikana olen oppinut, että golfissa enempi ei ole aina parempi. Toisin sanoen harjoittelu ei ehkä teekään täydelliseksi, mutta täydellinen harjoittelu tekee. Koska rutiinit toistuvat pelitilanteessa, miksei ne voisi toistua myös harjoitellessa? Tekniikkaharjoittelu on eri, sillä silloin ajetaan jotain teknistä ajatusta sisään, enkä allekirjoita tuulen suunnan ja pallon tiputuspaikan visualisoinnin tärkeyttä tällöin. Mutta olen nähnyt paljon teknisesti heikkoja pelaajia tekevän hyvää tulosta ja teknisesti taitavia pelureita taas pelaavan huonosti. Voisiko omia rutiineja treenaamalla ja lisäämällä myös harjoitustilanteisiin vähentää muutaman lyönnin tuloksesta?
