Moni Italian avoimia televisiosta seurannut ”järkyttyi” nähdessään siellä paljaspäisen kilpailijan Robert Rock’in, joka kaiken lisäksi, meni ja voitti koko kilpailun. Allekirjoittaneelle tapaus oli raikas tuulahdus menneiltä ajoilta, jolloin paljaspäisyys oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Silloin suurella yleisöllä ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia tunnistaa ja myös palvoa sankareitaan. Näillä nykyisillä ”lippasilmilläroboteilla” ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä samanlaiseen kanssakäymiseen taikka vaikka edes katsekontaktiin faniensa kanssa, asia jonka laistaminen saattaa jopa olla heidän tarkoituksenaankin. Asian taustalla ovat luonnollisesti myös sponsorimääräykset, jotka ilmeisestikään eivät salli minkäänlaisia poikkeamia lippiksen käytössä, jonka on pysyttävä päässä mitä erilaisimmissa tilanteissa.
Eniten ovat minua häirinneet tärkeiden tapahtumien palkinnonjaot, missä viimeisen päälle pukeutuneiden vippien keskellä seisoo ”suuri mestari” lippa tiukasti silmillä. R & A:n entinen pääsihteeri Sir Michael Bonallack sai aikanaan jopa Tigerin ottamaan lakin päästään, mutta tämä nykyinen, Peter Dawson on tässä asiassa paljon lepsumpi. Lippis päässään Claret Jug’in viime heinäkuussa vastaanottaneesta Etelä-Afrikan Louis Oosthuizenista ei jäänyt muuta mieleen kuin etuhampaiden välistä paistanut suuri rako. Muistan viime syksyltä yhden konkreettisen esimerkin siitä kuinka tuntemattomiksi pelaajien kasvot nykyään jäävät. Tarkastellessani avajaisissa otettua USA:n joukkueen kuvaa, jossa kerrankin lippikset loistivat poissaolollaan, jouduin aika monen nimen kohdalla itsekseni toteamaan, että tuollaiseltako tuokin kaveri siviilissä näyttää.
Juttuni sankari Robert Rock jatkoi Italiasta suoraan U.S.Openiin, jossa tätä paljaspäistä pelaajaa luultiin aluksi joksikin amatööriksi. Luin jostain, että jokin jenkkifirma olisi tarjonnut hänen ”otsastaan,” pelkästään tämän kilpailun ajaksi, 20.000 taalaa, mutta hyvännäköinen britti halusi jatkaa omalla raikkaalla linjallaan. En ole miestä TV-kuvissa sen jälkeen nähnyt, enkä tiedä onko hän pysynyt yhtä lujana jatkossakin. En ole asian suhteen kovinkaan optimistinen ja Robert Rock pakotettaneen ”yhteisen hyvän” nimissä tulemaan vähitellen ruotuun ja peittämään kasvonsa.
Samaan olen kiinnittänyt huomioni jo aiemmin. Kelistä piittaamatta RR esiintyy hiukset hulmuten. Pidän tätä positiivisena poikkeuksena. Toivon, että RR hyödyntää erilaisuutensa ja ”rahastaa” lakittomutensa mualla kehossa. Poikeus lisänee myös paidan markkina-arvoa. Itse lakkini maksavana peitän pääni erityisesti aurinkoisella kelillä, mutta se johtuu erityisesti siitä, että oma kate on kovin harva. Kaikille hattua nostaen:
Olen samaa mieltä siitä, että hattu tai lakki pitää ottaa pois palkintojenjaossa, kätellessä, sisällä ja syödessä. Muuten pelatessa kukin toimikoon kuten itse parhaaksi kokee. Itse pidän lakkia aurinkoisella säällä suojana ja häikäisyn ehkäisijänä. Sateella lippa suojaa vähän silmälaseja kastumiselta. Ehkä jopa noilla huipuilla voi olla myös käytännön syitä toimintatavoilleen, mene ja tiedä. Mitä tunnistamiseen tulee niin kyllä minä ainakin tunnistan Rorsin, Rickie Fowlerin, Bubba Watsonin jne. oli lippistä tai ei. Pelaajat joilla ei ole juuri saavutuksia jäävät kyllä tuntemattomiksi, vaikka pelaisivat hatutta. Toki lippis ja aurinkolasiyhdistelmä vaikeuttaa tunnistamista aika paljon myös.
Olen taipuvainen uskomaan John Dalya, joka sanoi tourilla pelattavan niin suurista rahoista, että suuri osa pelaajista käyttää ”jotakin”. Syvälle silmille vedetty lippa peittää mainiosti laajentuneet pupillit.