13.–20.8. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[15][30]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Marko Kuivasaari

Reikäpeliturnauksille olisi enemmänkin tilausta

Pääkiertueilla pelataan joka vuosi vain kaksi henkilökohtaista match play -kilpailua. Kiehtovan pelimuodon on vaikea haastaa lyöntipeliä monestakin syystä.

Viime viikolla Texasissa pelattu reikäpeliturnaus Dell Match Play osoittautui jälleen menestystarinaksi. Myytiinhän Austin Country Clubilla käydyn kilpailun pääsyliput loppuun muutamassa päivässä ja myös televisiokatselijoiden määrä ylitti lähetyksistä vastanneiden kanavien odotukset.

Viesti on selvä. Huippugolfin ystävät ovat kiinnostuneita tämän pelimuodon tuomasta jännityksestä ja siihen keskeisesti liittyvästä draamasta. Reikäpeliturnauksia järjestetään kuitenkin isoilla ja myös pienemmillä kiertueilla äärimmäisen harvoin.

PGA Tourin nimissä ei pelata varsinaisesti yhtään match play -kilpailua, sillä reikäpelin MM-turnaukseksikin kutsuttu Dell Match Play kuuluu World Golf Championships –sarjan (tosin Yhdysvaltain kiertueen hallinnoima) ohjelmaan. European Tourin ainoa reikäpeliturnaus Paul Lawrie Match Play korvasi viime kaudella Volvo World Match Play Championshipin, jonka viimeinen voittaja Mikko Ilonen sai kunnian vuonna 2014 olla.

Maailman parhaille pelaajille on siis tarjolla vain kaksi henkilökohtaista reikäpeliturnausta vuosittain.

Reikäpeli tarjoaa yllättäviä käänteitä

Ryder Cup, Presidents Cup ja naisten Solheim Cup ovat joukkueturnauksina antaneet oikeutetusti kasvot match playlle. Jokainen mainittu haasteottelu huipentuu päätöspäivänään reikäpelimatseihin, joissa kunkin joukkueen jokainen pelaava jäsen saa mahdollisuuden näyttää kyntensä.

Monet kerrat jo selvänä pidetty ottelu on kääntynyt tappiolla olleen joukkueen eduksi, match playn synnyttämän hurmion myötävaikutuksella. Mikä voikaan olla sen hienompaa kuin katsella haudan partaalta nousseen joukkueen riemua, kun ratkaisevan matsin kahdeksanmetrinen birdieputti kolahtaa reikään.

Mikä itse reikäpelistä sitten tekee niin kiehtovan pelimuodon? Epäilemättä yksi syy on siinä, että match play -turnauksia on tarjolla niin vähän. Toisaalta kaksinkamppailuilla on lajista riippumatta taipumus sytyttää tapahtumaa seuraamaan saapunut yleisö.

<a href=Arnold Palmer oli aikoinaan vaikeasti voitettava match play -vastustaja. Kuva: Getty Images" width="630" height="429" />

Arnold Palmer oli aikoinaan vaikeasti voitettava match play -vastustaja. Kuva: Getty Images

Vaikka reikäpelissä on tietyllä tavalla kysymys elämästä tai kuolemasta, se on kuitenkin pelaajalle varsin armelias pelimuoto. Siinä missä lyöntipelissä vertaillaan kilpailijan saamaa tulosta kentän pariin ja tietysti kaikkien muiden kilpailijoiden pelaamaan tulokseen, reikäpelissä pelataan vain ja ainoastaan reiän ja lopulta yksittäisen vastustajan voitosta.

Näin ollen yhdellä katastrofiväylällä ei ole kilpailun kannalta suurtakaan merkitystä. Pelimuodon luonne antaa pelaajalle aivan toisenlaiset mahdollisuudet riskinottoihin, mikä saa pelin näyttämään parhaimmillaan varsin sankarilliselta. Kun taistelu Ryder Cupin voitosta alkaa käydä viikonloppuna kuumimmillaan, kohoaa maailmantähtien suoritusten taso poikkeuksetta silmiä hiveleväksi.

Reikäpeli on itse asiassa golfin vanhin ja luonnollisin pelimuoto. Jos kaksi muukalaista ajautuisi toiselta planeetalta golfkentälle, ja saisi käsiinsä setin mailoja sekä muutaman pallon, ei menisi aikaakaan, kun he keksisivät, miten pallo saadaan lyötyä suhteellisen pitkälle. Todennäköisesti kohta he huomaisivat viheriöillä olevat liput ja ymmärtäisivät reikien tarkoituksen. Pian pelattaisiin reikien voitosta ja aito match play olisi käynnissä.

Heikkouksina rajallisuus ja pitkäkestoisuus

Varhaisimmat merkinnät reikäpelistä löytyvät vuodelta 1503, jolloin esimerkiksi Skotlannin kuningas Jaakko IV osallistui todistettavasti tämän pelimuodon kilpailuun. Lyöntipeli alkoi saada jalansijaa vasta 1700-luvun puolivälissä. Tuolloin huomattiin, että se antaa yhä suuremmalle joukolle mahdollisuuden osallistua varsin nopeassa tahdissa pelattuun kilpailuun. Muutaman kilpailijan reikäpeli saattoi kestää päiviä, ellei jopa viikon, ennen kuin voittaja saatiin selville.

Tämä on myös tänä päivänä reikäpelin heikoin kohta. Esimerkiksi 64 pelaajan Dell Match Play kestää viisi päivää, kun 150 pelaajan lyöntipeliturnaus saadaan vietyä läpi 3-4 päivässä. Reikäpeli aiheuttaa ongelmia myös televisioinnin kannalta. Siinä missä yksi ottelu saattaa olla ohi jo 11 reiällä, toinen voi venyä tuplasti pidemmälle.

Näitä reikäpeliturnausten hetkiä olisi mukava saada ihastella useamminkin. Kuva: Getty Images

Näitä reikäpeliturnausten hetkiä olisi mukava saada ihastella useamminkin. Kuva: Getty Images

Ongelmallista on sekin, jos yleisöä paljon lehtereille koonnut megatähti putoaa kilpailusta jo ensimmäisessä reikäpelimatsissa. Isoissa haasteotteluissa ei ole tätä ongelmaa, kun molempien joukkueiden pelaajat ovat pelkkiä maailmanlistan kärkipelaajia, eikä ketään voida suistaa kotimatkalle kesken kilpailun. Aamuisen matsin antisankarilla on näissä tapahtumissa mahdollisuus nousta iltapäivällä ”koko porukan pelastajaksi”.

Reikäpelissä saattaa usein käydä niin, että sinänsä parasta lyöntipeliä esittänyt pelaaja ei voita kilpailua. Kun yksi kilpailija pelaa reikäpelimatsissa tuloksen 67, se ei välttämättä takaa jatkopaikkaa turnauksessa. Toisessa matsissa taas tulos 72 saattaa viedä pelaajan seuraavalle kierrokselle. Eri asia on, onko lyöntipelin ja reikäpelin vertailu tuloksellisessa mielessä tarpeellista.

Kaikesta huolimatta esimerkiksi USGA:n (Yhdysvaltain golfliitto) 16 turnauksesta vain neljä on lyöntipeli- eli medal play -kilpailuja. Liitto ymmärtää ja tunnustaa pelimuodon viehätyksen, jännityksen ja perinteen. Ja se haluaa ylläpitää tätä traditiota siellä missä se vain on joustavasti mahdollista.

Reikäpeli kohtelee toisia kaltoin

Lyöntipelifanaatikot voivat kokea reikäpelin myös toisella tavalla. Saattaahan meneillään oleva matsi olla joka kerta pelaajan viimeinen (poikkeuksena Dell Match Playn alkulohko) kyseisessä turnauksessa. Se vaikuttaa useasti myös pelaajan rutiineihin ja tapaan pelata kentällä, sillä kaikki riippuu ja heijastuu siihen, mitä vastustaja tekee ottelussa. Paljon on sellaisia tähtipelaajia, jotka eivät ole koskaan päässeet sinuiksi reikäpelin kanssa.

Huipputason match play -turnauksessa tuloksella 77 ei kovin usein ole asiaa jatkoon. Lyöntipelissä samat lukemat lyönyt pelaaja voi seuraavana päivänä saada vielä mahdollisuuden paikata epäonnistumisensa vaikka 15 lyöntiä paremmalla tuloksella, ja voittaa lopulta koko kilpailun.

Molemmissa, sekä reikäpelissä että lyöntipelissä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Siitä huolimatta eturivin reikäpeliturnauksille olisi huomattavasti enemmän tilausta kuin mainitut kaksi kilpailua ja joka toinen vuosi pelattavat haasteottelut. European Tourin toimitusjohtaja Keith Pelley on ilmoittanut olevansa halukas uudistamaan kiertuetta. Toivottavasti tämän reformin lopputuloksena on edes yksi uusi reikäpeliturnaus ET:n ohjelmaan.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje