Hyvää alkanutta vuotta 2008! Tein uudenvuodenlupauksen, työn vastapainoksi pitää löytyä aikaa myös oman pelin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Myöhäissyksyn ja alkutalven parhaita hetkiä ovat olleet pienimuotoinen harjoittelu sekä pelaaminen Kiinassa. Vanhat aktiivigolfvuodet jolloin kilpaileminen ja menestyminen oli muuta elämää suurempaa, tulivat elävinä mieleen. Olen aina ollut hyvä, parhaimmillaan loistava puttaaja. Ainakin olen uskotellut niin. Kun osuu huonosti viheriöhin ja haluaa silti pärjätä, on lähipelin oltava jäätävän tehokasta. Tästä asiasta pystyisin muutaman omakohtaisen tarinan kirjoittamaan. Viimeisten vuosien aikana pelkkiiin vanhoihin taitoihin turvautuminen on tuonut kentällä hyvin vaihtelevia tuloksia, myös viheriöllä. Lähipeli häviää ja hajoaa pikkuhiljaa, vuorenvarmasti jollei siihen panosta. Nykyajan mureilla wedgeillä sekä uutuusputtereilla pelkkä harjoittelukin on varsin makoisaa. Hankin kotiin jouluksi puttimaton, riittävän ison, sellaisen johon itsekin pystyy kallistuksia moninaisin tavoin järkkäämään. Asia on vienyt mennessään, kuin huomaamatta. Päiväannokset ovat olleet 200-500 palloa.Viikon pakertamisen jälkeen voi sanoa, että tämäkin toistomäärä näkyy selvästi tuloksissa ja vireessä. Vanhoja asioita on palautunut mieleen, uusia hiffauksia omasta suorituksesta on niinikään löytynyt. Hyvä osuma ja varma upotus on uskomattoman palkitseva tunne. Itseluottamus on palautunut ja nälkä tekemiseen on kova. Kun käteen on sattunut vielä kaksi tuoretta putteria joiden sisääajo on meneillään, tuntuu jo pelkkä ajatus tulevan kauden hermoa raastavista tiukoista puteista kiehtovalta. Uskon puttaavani kotona ja Golf Digestin konttorissa seuraavien kolmen kuukauden aikana hyvinkin 10-15.000 kertaa. Tuo määrä ei vaadi kohtuuttomia, 10-15 minuutin jaksoja noin 10-15 x viikon aikana. Selvää on, että kovin pitkään ei pallon päällä tuota tahtia putatessa kannata seistä. Suosittelen muillekin, tulos tehdään lähipelissä, samalla voi huomata, että nopea valmistautuminen ei suinkaan heikennä tulosta. On hämmästyttävää, että Suomessakin on käytännössä järjestetty yhdet ainoat isot puttikisat. Tärkeä pelin osanen voisi olla suuremmassa osassa kilpailuohjelmissa. Kesällä 1999 olin itse organisoimassa maikkarin Kevyesti Svingaten-viihde/golfohjelmaa jonka yhtenä tuotoksena pelattiin epävirallisesta SM-kullasta loppukisana Hyvinkään harjoitusviheriöillä. Pauli Hughes voitti ja sai pokaalin lisäksi hieman rahaakin. Tapahtuma oli erinomainen ja vastaavanlainen pitäisi herättää henkiin. Golfpisteellä ja Golf Digestilla on suunnitelmia kunnon puttishown järjestämiseksi, siitä lisää myöhemmin. Uraansa aloitteleville ja vähemmän aikaa pelanneille yksi ohje jota itse en valitettavasti ole noudattanut: Säilytä mahdollisuuksien mukaan kaikki putterit joilla olet kenttiä kiertänyt. Syitä on kolme. Saat hyvän läpileikkauksen siitä, miten mailateknologia ja trendit kulkevat vuosien varrella. Toiseksi mailojen kautta muistuu takuuvarmasti mieleen kierroksia ja hetkiä jotka muuten jäisivät nopeasti unholaan. Kolmanneksi. Puttipeli on enemmän kuin mikään muu fiilispohjaista. Vanha, jo kertaalleen hylkäämäsi putteri saattaa autotallin nurkassa näyttää ja tuntua kädessä jonain päivänä kaikkia kokeilemiasi uutuuksia toimivammalta. Näin ovat todenneet monet huiputkin, jotka täysin intuitio pohjalta ovat isojen kisojen alla päätyneet ”nuoruutensa rakkauteen”, päässeet kisassa taas flow-olotilaan ja upottaneet kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Harjoitusintoa, muista että talvi on golfarille illuusioiden luomisen kulta-aikaa.
Ps. kirjoitusta kommentoineelle Terulle mielipiteenä kahden putterin käytöstä ja niillä harjoittelusta: Tässä asiassa on hyvä kuunnella itseään ja omia tuntemuksiaan. Aivan liian useasti aloittelijoilla ja harrastajilla kaikki tekeminen, myös puttaaminen on ”suorittamista”, tekemistä tarkasti annetun ohjeen mukaisesti. Jottei vaan tehtäisi mitään väärin… Tällainen varsin usein jäykistää ja kangistaa, suoritus on alkuasentoa myöten jännittyneen oloinen. Putissa on kaikkein eniten taiteilijan vapauksia, vertaan sitä opetuksessa varsin usein eläinten metsästämiseen, vaistolla kohden saalista ( reikää). On selvää että putterinvaihdot ja puttityylin muutokset eivät sovi aivan kaikille. Minä olen aina hakenut uusia malleja. Kahden putterin lämmittäminen harjoittelussa ja kentillä on mielestäni varsin hyvä asia. Harjoittelussa yleensäkin aistien kanssa leikkiminen. Kun treenaa erilaisilla mailoilla, saa omaan suoritukseensa paremman tatsin. Suosittelen lämpimästi. Puttiharjoittelussa on myös lupa olla innovoiva. On hyvä oppia kokeilun kautta ymmärtämään kuinka pallo kaartaa (putissa) enemmän vasemmalle tai oikealla kun vaikutetaan liikerataan, tai muutetaan alkuasennossa varren kulmaa. Niinhän rangellakin on hyvä lyödä sarjoissa erilaisia lyöntejä ja kierteitä, myös mailoja ja ajatuksia vaihdellen. Kun pääsee siihen tilaan, että pystyy ”tilaamaan” sopivanlaisen lyönnin omasta varastosta, on päässyt aimoaskeleen eteenpäin Sam Sneadilta kysyttiin aikoinaan lyöntinäytöksen aikana kuinka hän lyö korkean drawn. Snead meni sanattomaksi, pinnisteli ja ponnisteli, mutta ei saanut suustaan ulos itselleen kelvollista ajatusta. Lopulta hän tokaisi osuvasti: ”Minä ajattelen korkeata drawta” Aivan oma taiteenlajinsa on sitten putin alkuasennon tai otteen muutos. Esimerkiksi vasen käsi alla puttaaminen harjoitusmuotona on lähes kaikille hyödyllistä välipalana vaikka siitä ei omaksi puttityyliksi olisikaan. Kyllä kokeileminen yleensä kannattaa. Omien tapojen kyseenalaistaminen mahdollistaa kehittymisen, virheidenkin kautta. Puttereista ja tyyleistä vielä. Useimmille itsestä poispäin kaartuva putti on se vaikeampi versio. Juniori-ikäisenä päätin kokeilla vasemmalta puolelta puttaamista silloin kun pallo kaartoi oikealle (kaikki alle neljä metriä). Tästä kehittyi erittäin toimiva tapa, puttasin siis bladeputterillani molemmin puolin. Uran makeimpiin kuuluva voittokin on tuolta ajalta. 18-vuotiaiden PM-kisoissa Talissa Tanskan Jacob Rasmussen, myöhemmin menestyksekkäästi ammattilaisenakin kiertänyt kikkarapää johti minua viiden reiän jälkeen reilusti ( kolme up reikäpelissä). Kuudennella ”pääsin ensimmäisen kerran puttaamaan vasurilta. Jacob piti tätä alkuun vitsininä, mutta upotettuani kierroksen keskivaiheilla molemmin puolin kaiken mahdollisen, hän haukkoi ihmetyksestä henkeään. Voitin ottelun, kuten kaksi muutakin PM-kisojen kaksinpeliä pääasiallisesti puttipelin johdosta. -En ole koskaan nähnyt noin mahtavaa puttipeliä, Jacob kehui rehdisti pelin jälkeen. Henkilökohtainen kantani on siis ehdottomasti se, että putissa kannattaa elämänsä loppuun asti hakea itselle sopivia uusiakin sovellutuksia. Kentällä pitää sitten vaan löytää omasta varastosta se selkäytimestä tuleva tapa tehdä ja luottaa. ”Energisyys”, on sana jonka eilen putatessani liitin tekemiseen. Perille asti, epäilemättä, positiivisesti. Pallon pitää nähdä mielessään uppoavan reikään. Niin, miksikö en enää puttaa kahdelta puolelta? Seuraavan vuoden kesäkuussa pelasin Talissa perinteistä, nyt jo kuopattua HOP-Trophya ( Helsingin Osakepankki). Koko alkukierros oli sujunut pelillisesti loistavasti, putit vaan eivät pudonneet. Päässä kiehui… Kahdeksannelle viheriölle tullessani olin edelleen pelillisesti kuumana. Birdieputti lähti muutamasta metristä kohden reikää ja näytti uppoavan keskeltä. Vauhti loppui yhtä pyörähdystä liian aikaisin ja se oli nuorelle miehelle liikaa. Muistan mailanheiton loppuikäni, se lähti molemmin käsin pään yli taaksepäin kohden Mätäjokea. Noin 20 metrin kaari ja lennossa ojan pohjalle jossa maila edelleenkin saattaa olla. Silloin nolotti, nyt naurattaa. Seuraava putterini oli Ping jossa kahden puolen käyttäminen ei ollut mahdollista. Hyvin kulki silläkin, vasurilta puttaaminen jäi, mutta muistuu aina mieleen kun laitan itsestäni poiskaartuvan ohi. Ehkä vielä joskus.
Kiitos tästä artikkelista! Tälläisiä, omaan kokemukseen pohjautuvia, juttuja ei koskaan löydä golf-lehdistä; vain sellaisia yleisiä totuuksia. Muuten: mitä mieltä olet Teemu, ja muutkin, kahden putterin vaihtelemisesta? Itselläni on kierrossa perinteisempi ”blade” ja mallet, joita vaihtelen vuodenajan ja fiiliksenkin mukaan. ”Hitaampina” vuodenaikoina ja hitaampien viheriöiden kentillä käytän useimmin mallet:ia; kesällä ja Kytäjä/Vanajanlinna -tasoisilla greeneillä bladea. Harjoittelen myös molemmilla. Voihan toki olla etten osaa vain päättää kumpi on parempi… 😉
Mistäs hommasit tällaisen ”riittävän suuren” puttimaton? Eli onko kyse ihan tällaisesta liikkeissä myytävästä bulkkikamasta, vai kenties ihan metritavarana myytävästä matosta?