Luin hieman hämmentyneenä Golfpisteen sivuilta Toni Paloheimon pitkän vuodatuksen, jossa hän toivoi golfkentiltämme parempaa palvelua. Takavuosina tällaiseen toivomukseen olisi varmastikin suhtauduttu tyyliin, ”Ole iloinen, että saat kentällämme pelata!” mutta kun näitä Paloheimon kaltaisia satunnaisia vierailijoita alkaa jo maassamme olla jopa tuhansia, on varmasti paikallaan ainakin kuunnella mitä heillä on sanottavaa.
Henkilökohtaisesti olen, yli 50 vuoden kokemuksella, edelleen sitä mieltä, että yksi golfkierros on aina sellainen seikkailu, ettei siihen juuri kaipaa mitään lisukkeita ja hyvin riittää, että klubilta löytyy kylmää juomaa ja pientä purtavaa, nykyisin jopa viisi tuntia kestävän, kierroksen päätteeksi.
Paloheimon ykköskohta, jossa hän puhui 9 reiän kierroksista, on hyvä asia ja olen sitä yrittänyt itsekin markkinoida, mutta vaatimattomalla menestyksellä. Klubeilla on joka aamu (reiät 10-18) ja ilta (reiät 1-9) tilaa puolikkaille kierroksille, joskin arkiaamuina siitä voi olla kentänhoidolle vähän haittaa.
Paloheimolta on jäänyt huomaamatta se tosiasia, että jokainen suomalainen golfkenttä on alun perin perustettu sillä periaatteella, että se ylläpidetään jäsenten/osakkaiden maksuilla ja vieraita on ollut tarkoitus ottaa vastaan vain, koska se on hyvien golftapojen mukaista ja koska mm. Suomen Golfliittokin on sitä mieltä. Muistan kun liitto uhkasi Sarfvikin klubia erottamisella kun se aikoi sulkea kenttänsä vain omien osakkaidensa käyttöön. Nykyään sama asia hoituu 100 euron greenfeellä ja kenttä paistattelee edelleen maan ainoana, arkihuolista etäällä olevana pallorännikenttänä.
Satunnaisten kävijöiden yhä kasvava joukko on Suomessa mahdollista vain siksi, että täällä on niin paljon epärealistisilla odotuksilla perustettuja golfkenttiä ja ehkä juuri näiden, kannattavuutensa rajoilla toimivien, on syytä tässä vaiheessa kuunnella tarkalla korvalla mitä nämä Toni Paloheimot julistavat. Joskus nämäkin kentät tulevat täyteen ja sitten on Suomessa aika ihmetellä kuka uhkarohkea panee enää rahansa uuteen golfkenttään, koska kukaan ei näytä tässä maassa haluavan sitoutua ja ostaa osaketta. Pitkässä juoksussa tämä asiantila saattaa vähitellen kuihduttaa koko lajin. Vielä suurempi uhkapeli olisi varmasti rakentaa päivämaksujen varassa toimivan ns. Pay&Play -kentän, joita näyttää maailmalla menevän nurin harva se päivä.
Sitoutumattomien pelaajien ainoaksi toivoksi saattaa lopulta jäädä se, että lajin imago paranee niin paljon, että poliitikot uskaltavat ehdottaa ja tukea kunnallisia golfkenttiä. Kuntien ja valtionkin urheilumäärärahat menevät nimittäin vielä pitkään jää- ja uimahalleihin, pallokenttiin ja stadionien korjauksiin.
Tässä jutussa esiintyy sama ajatus, jota toistetaan usein. Koska yleensä tykkään Tilanderin jutuista, kommentoin siksi sitä tässä. Otetaan esimerkki, jonka tunnen hyvin: minä. Olen pelannut kymmenen vuotta ja aika paljon, kierroksia tulee vuodessa noin 60. Asumme Helsingin keskustassa, ja perhesyistä vietämme vapaa-aikaa kolmella eri paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Kotona pelaan yleensä kaverien kanssa, ja he ovat levittäytyneet eri kentille. Näistä syistä en voi koskaan pelata yhdellä kaudella yli kymmentä kierrosta samalla kentällä. Olen siis ns. sitoutumaton pelaaja, eli jos muu ei onnistu, maksan green feen. Olen laskeskellut että vuodessa niihin menee aina yli 2000 euroa. Olen siis golfin syöpäläinen, halpapelaaja, vaikka maksan keskimäärin noin 50 euroa kierroksesta. Olisi hauska tietää, paljonko esimerkiksi Tilander maksaa. Mitä minun pitäisi tehdä ollakseni kunniallinen golfari? Onko minun ostettava osake kaikille niille kentille, joilla pelaan?
Koko golftoimiala olisi Suomessa paremmalla tolalla, jos tähän asoy-muotoiseen kenttäkulttuuriin ei olisi lähdetty. Nyt melkein kaikilla kentillä pitää palvella kahta ”jumalaa” – osakkeenomistajaa ja vieraspelaajaa. Mitä tästä seuraa? Ensimmäinen valittaa ettei saa kunnollista vastinetta rahoilleen ja toinen vaihtaa sille kentälle, missä arvo ja hinta kohtaavat parhaiten. Entä jos kentät Suomessa pyrkisivät markkinalähtöiseen toimintaan? Parhaat pärjäisivät ja huonoimmat kuolisivat pois, normaalia markkinatalousmekanismia siis. Se mikä jäisi pois, olisi osakkeenomistajien ruikutus ja kenttien johdon tasapainoilu kahden kohderyhmän välillä. Ei golfkentissä ole mitään sen pyhempää kuin muissakaan ihmisten touhuissa, jotkut asiat löytävät vastineensa kuluttajakunnassa ja jotkut eivät. Moralisointi näillä raha-asoilla pois hienosta lajistamme. Jokainen meistä tuuppaa sitä omaa palloaan, ei kentällä pankkitilin saldoja ja osakkeenomistuksia kysellä – toivottavasti.
Golfkenttien taloudellisesti toimivat mallit kehittyvät aivan varmasti jatkossakin. Golfpeli ja liiketalous ovat annettuja reunaehtoja, mikäli ”joku taho” ei pyytettömästi maksa viuluja vuodesta toiseen. Minä haluan, on kysyntää, miten on kykyä?. Tällaista esitetään usein, kun ummistetaan silmät olemassa olevalta asiantilalta. Kun katsomme suomalaista golfia 30 – 54 vuotta taaksepäin niin silloin golfklubit olivat ry-muotoisia. Sitten rahoitus- , vakuus ja kustannussyistä 80-luvun loppupuolelta eteenpäin perustetut golfkentät ovat oy-muotoisia, yksityisomisteisia kenttiä, jossa omistajat päättävät ketkä ja millä ehdoin kentällä pelaavat. SGL toki edellyttää, että ry on olemassa jäsemaksutulojen, pelaajavakuutuksen, EGA tasoitusjärjestelmän/ SGL hcp-kortti ja USGA:n Slope järjestelmän takia. Muutos on varmaa, sen päättäjiä ja vastuullisia ovat nykyisten golfosakeyhtiöiden hallitukset ja osakkeenomistajat valtaosassa suomalaisia golfyhteisöjä. Mitä muuta ympäristössä tapahtuu ja kuinka niitä mahdollisuuksia ja uhkia halutaan yrittää hyödyntää on jokaisen uuden ja vanhan toimijan omassa päätösvallassa. Pitkästä aikaa golfosakeyhtiötä on nyt kaupan, muitakin ”malleja” tulemme varmasti näkemään.
Golfkenttien taloudellisesti toimivat mallit kehittyvät aivan varmasti jatkossakin. Golfpeli ja liiketalous ovat annettuja reunaehtoja, mikäli ”joku taho” ei pyytettömästi maksa viuluja vuodesta toiseen. Minä haluan, on kysyntää, miten on kykyä?. Tällaista esitetään usein, kun ummistetaan silmät olemassa olevalta asiantilalta. Kun katsomme suomalaista golfia 30 – 54 vuotta taaksepäin niin silloin golfklubit olivat ry-muotoisia. Sitten rahoitus- , vakuus ja kustannussyistä 80-luvun loppupuolelta eteenpäin perustetut golfkentät ovat oy-muotoisia, yksityisomisteisia kenttiä, jossa omistajat päättävät ketkä ja millä ehdoin kentällä pelaavat. SGL toki edellyttää, että ry on olemassa jäsemaksutulojen, pelaajavakuutuksen, EGA tasoitusjärjestelmän/ SGL hcp-kortti ja USGA:n Slope järjestelmän takia. Muutos on varmaa, sen päättäjiä ja vastuullisia ovat nykyisten golfosakeyhtiöiden hallitukset ja osakkeenomistajat valtaosassa suomalaisia golfyhteisöjä. Mitä muuta ympäristössä tapahtuu ja kuinka niitä mahdollisuuksia ja uhkia halutaan yrittää hyödyntää on jokaisen uuden ja vanhan toimijan omassa päätösvallassa. Pitkästä aikaa golfosakeyhtiötä on nyt kaupan, muitakin ”malleja” tulemme varmasti näkemään.
Mielestäni Paloheimon näkemykset olivat erittäin hienoja, ne edustavat tätä päivää ja ehkäpä tulevaisuuttakin. Henkilökohtaisesti olin ”koditon”golfari yli kymmenen vuotta, kierrellen, pelaten ja katsastaen eri kenttiä. Varmaan vieläkin tekisin näin, ellei kohdalleni olisi tullut tilaisuutta ostaa pilkkahinnalla (vuotuisen pelioikeusmaksun hinnalla sai osakkeen) osaketta kentälle jossa olen pelannut ja viettänyt eniten aikaa viimeisten vuosien aikana. Vaikka nyt olenkin ”sitoutunut” golfari, niin kannatan ehdottomasti ajatusta että kentät laskisivat kynnystä uusien pelaajien kalastamiseksi. Lisäksi Paloheimon mainitsemat lisäpalvelut ovat aivan loistava idea ja ennenkaikkea tätä päivää! Millä Oy- pohjaiset kentät osakkeidensa arvoa muuten nostavat kuin lisäpalvelulla. Onko se sitten kierroksen jälkeen tapahtuva mailojen pesu, kierroksen aikana tapahtuva auton pesu tai jotain muuta. Pelaajat kaipaavat palveluita myös kierrosta ennen,sen aikana ja kierroksen jälkeen. Uudet Euroopan, Aasian ja Afrikan kohteet houkuttelevat turisteja oheispalveluilla. Toki kenttä näyttelee pääosaa kohteesta, mutta mitäs sen kierroksen jälkeen? Eikö näin voisi ajatella myös meillä koto Suomessakin? Kaikille mitä parhainta golfkesää!
Just nämä tällaiset vanhat ajatukset, kuten bloggaajalla on, estää Suomen golfin kehittymisen… olkoon vaikka kuinka ja mitä meriittejä…
EN Mitkä ajatukset sinusta ovat vanhanakaisia tuossa Tilanderin kirjoituksessa? Mulle ei auennut…
”yksi golfkierros on aina sellainen seikkailu, ettei siihen juuri kaipaa mitään lisukkeita ja hyvin riittää, että klubilta löytyy kylmää juomaa ja pientä purtavaa, nykyisin jopa viisi tuntia kestävän, kierroksen päätteeksi.” ”jokainen suomalainen golfkenttä on alun perin perustettu sillä periaatteella, että se ylläpidetään jäsenten/osakkaiden maksuilla ja vieraita on ollut tarkoitus ottaa vastaan vain, koska se on hyvien golftapojen mukaista” Tässä muutama esimerkki…golfkierros on seikkailu niille jotka sitä jo osaavat. entä ne muut…perhe?? Mitenkäs ne huippugolffarin alut joiden vanhemmilla ei ole sitä osaketta??? opitaanko pelaamaan virtuaalisesti kenttiä : )
Lassi, mukavaa, että otat osaa virinneeseen keskusteluun, ja teet sen reilusti omalla nimellä. Jo pelkästään se on tässä keskustelussa hatunnoston arvoinen asia! Tarkennuksena täytyy sanoa, etten toki millään muotoa vastusta osakkaiden rahoituksella eläviä kenttiä. Sen sijaan ihmettelen vahvasti tarjonnan kapeutta. Nyt ei ole tarjolla kuin pari vaihtoehtoa, joista ei varmasti löydy jokaiseen tarpeeseen sopivaa. Iso osa asiakkaista, ja taloudellisesta potentiaalista, jää näin huomiotta. Luomalla vaihtoehtoja omistaa, pelata ja osallistua avattaisiin uusia väyliä lajin pariin ja aktiiviseen harrastamiseen. Tuskinpa ne mitään kuihduttaisivat. Ennemminkin ruokkisivat ja kasvattaisivat. Golf on hieno laji, jolla varmasti riittää harrastajia, kunhan vain jokaiselle löytyy se oma tapa osallistua. Ja mitä tulee uhkapeliin, niin ilman riskejä ei koskaan tehdä mitään todella uutta. Siksi innovaatioita tekevät ihmiset, jotka hyväksyvät sen. Koska pidän konkretiasta, otan esimerkiksi yhden asiakassegmentin, kiireiset golfarit. Kuinka paljon jääkään kysyntää tyydyttämättä, kun kentillä ei huomioida tätä asiakaskuntaa, joka mielellään pelaisi enemmän, muttei elämän ruuhkavuosina työn ja perheen ristipaineessa ennätä. Heitä on nähdäkseni melko paljon ja jos heidän viisi vuosittaista kentällä käyntiään kyettäisiin nostamaan viiteentoista, toisi se melkoisen määrän rahaa markkinoille. Heillehän voisi olla kenttä, jossa pelattaisiin – ainakin ruuhka-aikoina – vain puolikkaita kierroksia. Näin saataisiin kentän kapasiteetti nostettua kaksinkertaiseksi, eikä heillä kuitenkaan olisi aikaa enempään. Samalla saataisiin lisää asiakkaita tarpeelliselle lastenhoitopalvelulle, johon luonnollisesti sisältyisi myös terveellinen ateria perheen pienokaisille ja apua kotiläksyjen parissa pakertaville. Isän ja äidin aikaa siirtyisi kotoa käytettäväksi kentällä. Ja miksei samalla säästettäisi myös kauppareissuista tehden yhteistyötä nettiruokakaupan kanssa. Perhe voisi tilata ostokset toimitettavaksi kentälle hankittuun kylmäsäilöön, josta ne voisi kierroksen jälkeen nostaa kätevästi auton takakonttiin. Minun on vaikea nähdä tällaista muutosta vaarana kenellekään. Kun luodaan vaihtoehtoja, kysyntä kyllä ohjaa kehitystä oikeaan suuntaan. Eiväthän kaikki ideat toimi, muttei se ole tarkoituskaan. Niitä toimiviakaan ei vain löydetä, jos ei kukaan tarjoa mitään poikkeavaa. Ja tässä juuri on kritiikkini ydin.
Koko golftoimiala olisi Suomessa paremmalla tolalla, jos tähän asoy-muotoiseen kenttäkulttuuriin ei olisi lähdetty. Sanoo joku ”viisas” Mistäs ne rahat raakentamiseen olis otettu. Ai niin mykyisin koekrakouluissahan opetetaan että pörssissä pelaamalla tai puussa kasvattaen noita tulee. Vaihtoehtonahan olisi tietty ollut yhteiskunnan rahoitus, just tälläisenä aikana kun kaikki menee tuonne Kerikan ja muun eteläisen euroopan ukemiseen.. Hyvä pojat herätkää nyt aikuisten oikeesti todellisuuteen. Paljonko nykyisin kentän rakentaminen maksaa, Ab 8-10 MIO Egua.. Eikun vaan kättä taskuun ja Pay and Bray kenttiä väsäämään.