Vietin loppuvuodesta joulupyhiäni suomalaisten suosimassa lämpöisessä golfkohteessa Thaimaan Hua Hinissa. Edellisestä joulun vietostani tällä paikkakunnalla ennättikin kulua peräti 33 vuotta ja vanha kalastajakylä oli noista päivistä kasvanut keskikokoiseksi kaupungiksi. Golfkenttien määrässä mitaten kasvu on ollut peräti kymmenkertainen.
Ensiksi täytyi kuitenkin nähdä kuinka vanha tuttu, Royal Hua Hin Golf Course jakselee. Vuonna 1924 perustettuna se on koko maan vanhin kenttä ja ilokseni totesin sen olevan kutakuinkin ennallaan, edustaen vanhaa hyvää viime vuosisadan alun brittityyliä, jossa siirtymät ovat lyhyitä ja kenttä on helppo pelata myös kävellen. Asia mikä siellä ei ollut ennallaan, oli tietenkin hinnoittelu. Olin jostain syystä säilyttänyt saman kentän greenfee-kuitin vuodelta 1984, joka oli 80 bahtin (€2) hintainen. Heti kentälle tultuani törmäsin ilmoitustaululla olleeseen lappuun, jossa luki, että caddietytön tipiksi suositellaan vähintään 400 bahtia. Siis pelkästään siihen viisi kertaa takavuosien greenfee! Sama rahastusmentaliteetti jatkuikin sitten koko reissun ajan. En jaksa lakata ihmettelemästä miksi maissa, joissa melkein kaikki on poikkeuksellisen halpaa, juuri vierailevat golfarit ovat se joukko jota suruttomasti ”rokotetaan.” Sata euroa oli yleensä pieni raha, kun päivän golfreissun kuluja ynnättiin. Matkustan melkein mieluummin maihin, joissa vanha golfkulttuuri on vielä voimissaan, ja joissa kenttien ylläpito ei ole satunnaisten kulkijoiden varassa.
Hua Hiniin on viime vuosina rakennettu näyttäviä kenttiä, joista varsinkin Banyan ja Black Mountain ovat saaneet paljon suitsutusta osakseen. Itse viihdyin parhaiten Jack Nicklausin suunnittelemalla kentällä nimeltä Springfield. Miellyttäviä pelattavia olivat lisäksi kentät Palm Hills ja Lake View. Hyvä puoli näissä Hua Hinin kentissä on se, että ne ovat sijainniltaan kohtuullisen matkan päässä hotelleista. Ihan samaa ei voi sanoa toisesta suomalaisten suosimasta golfpaikkakunnasta eli Siamin lahden toisella puolella sijaitsevasta ja poikaporukoiden suosimasta Pattayasta. Siellä on kenttiä kyllä enemmän, mutta niille on useimmiten pitkä matka.
Golfaaminen Thaimaan pääkaupungissa on, lähes kaoottisten liikenneolosuhteiden vuoksi, hyvin haastavaa. Itselläni kävi kuitenkin hyvä tuuri, kun pääsin tutustumaan tarkoin varjeltuun ja hyvin privaattiin kuninkaallisen urheilualueen golfkenttään aivan keskellä miljoonakaupunkia. Klubin jäsenen, suomalaisen Jouni Asikaisen vieraana sain pelata siellä jännittävän kierroksen keskellä pilvenpiirtäjiä. Tällä kentällä piti ottaa, tavallisen caddien lisäksi, mukaan ryhmään sukellustaitoinen forecaddie. Kentällä jolla oli poikkeuksellisen paljon vesiesteitä, piti hän huolta siitä, että esimerkiksi minunkin palloni riittivät aivan loppuun saakka.
Lassi Hyvä,
Jos olet valmis matkustamaan 6000km nähdäksesi muita turisteja, niin siihen sisältyy bonuksena tämä etu: TURISTI HINNOITTELU, eli sitä saa mitä tilaa!
Thaimaassa on reilut 250-kenttää ja vain osa niistä on turistien green feen tulojen varassa pyöriviä.
Toki vaatiihan se hieman oma-aloitteisuutta ja viitseliäisyyttäkin, poistua suomenkielisen palvelun ulottumattomiin.
Kun sen tekee, taikkulassa pelaa helposti 18-r kierroksen kaikkinen oheiskuluineen (GF, CF & tip) 15-40€/kierros … ja ihan aikavälillä; lokakuu 2017 – tammikuu 2018.
Jii Pee hyvä,
Kun oikein isoja kirjaimia käytät, niin tiedoksesi, että turistihinnoittelu on suomeksi yhdyssana.
Tilanderin mielestä kaikki Thaimaassa poikkeuksellisen halpaa. Mene nyt vaikka
Bangkok-ketjun sairaalaan – hinta joka operaatioon moninkertanen esim. Mehiläisen hintoihin. Caddylle 400 b= 10 € – lähtisitkö itse sillä hinnalla 4 tunniksi vetelemään kärryjä ? Thaimaa ei ole enää mikään kehitysmaa vaikka Tilander kuinka haluaisi. 1984 hinnat ei nyt enää yksinkertaisesti pelaa. Itse pelasin ensimmäisen golf-kierrokseni Thaimaassa 1962 mutta ymmärrän että en sillä hinnalla enää saa.