Pienen maan käsittämätön menestys viime aikojen Majoreissa on saanut R & A:n silmäätekevät pohtimaan olisiko maailman tärkein golfkilpailu pitkästä aikaa syytä viedä vihreälle saarelle. Tasan 60 vuotta sitten (1951) kisa käytiin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran Pohjois-Irlannin kentällä nimeltä Royal Portrush, joka sijaitsee Atlantin rannalla aivan saaren pohjoiskärjessä. Paluuta mietittiin jo reilut 10 vuotta sitten kun ensi kerrasta tuli kuluneeksi 50 vuotta, mutta silloin esteeksi tuli maan sitkeä ja verinen sisällissota joka ei 90-luvulla osoittanut täysin vielä loppumisen merkkejä. Nythän tilanne on siltä osin paljon rauhallisempi, vaikka saamme edelleenkin lukea pienistä kahakoista.
Royal Portrushin kenttä täyttää kevyesti tämän luokan tapahtumalle asetettavat vaatimukset. Se on aito links-kenttä, jonka on suunnitellut legendaarinen golfarkkitehti Harry Colt, jonka käden jälkiä ovat mm. Muirfield, Wentworth, ja USA:n pitkäaikainen ykkönen Pine Valley. Silloin vuonna 1951 selvisi mestariksi englantilainen Max Faulkner, joka löi mm. irlantilaisten oman suosikin ja järjestävän klubin jäsenen nimeltä Fred Daly, joka oli puolestaan vienyt Openin neljä vuotta aikaisemmin (1947) ensimmäisenä irlantilaisena. Viiden vuoden takaisista Ryder Cup’in järjestelyistä kiitettävästi selvinnyt Irlanti pystyisi takuulla järjestämään myös onnistuneen Open’in, jonka maa eittämättä pian ansaitsisi. Se, että en tässä yhteydessä erottele varsinaista Irlantia ja Pohjois-Irlantia keskenään, johtuu tietenkin siitä, että golfillisesti maa on yhdistynyt jo ajat sitten, niin kuin jo jokin aika sitten kirjoitin. Kun
Darren Clarken voitto oli varmistumassa lähetti kisapaikkakunnalta jo aikaisemmin poistunut Graeme MacDowell hauskan twitter-viestin. ”Näyttää siltä, että Pohjois-Irlanti on saamassa ensimmäisen Major-voittonsa neljään viikkoon!
” P.S. Voitte vaan arvata miten tyytyväinen olin kun kaikki palkintojen jaossa mukana olleet golfarit olivat tilaisuudessa paljain päin.
Royal Portrush on tuttu minullekin.Kenttä ja puitteet ovat komeat. Olen käynyt siellä 2 kertaa.Ekan kerran pelasin siellä elämäni ensimmäisen 18 reikäsen kentän. Vuosiluku 1970 ja toisen kerran klubin baarissa. Tapasimme pubissa jäsenen joka innostui viemään meidät drinkille. Kyyti oli kova, Musta Rolls Royce ja kuski pienessä. Olimme siellä Ension kanssa.
Vaikka Harry S. Colt onkin selvästi kaikkien aikojen ansioituneimpia arkkitehtejä, ei kuitenkaan ole aihetta antaa hänelle kokonaisuudessaan kunniaa Pine Valleyn suunnittelusta. Kenttä oli ennen kaikkea George Crumpin elämäntyö, jonka suunnittelussa monet aikansa merkittävät arkkitehdit, mm. C. Alison(Coltin partneri), A. Tillinghast ja Colt avustivat. Coltin ansioksi voidaan laskea ennenkaikkea iso vastuu reitityksessä ja ratkaisussa, jossa alueen jakava vesi ylitetään 5:llä reillä, henkeäsalpaavalla par 3:lla. Pine Valley on yleensä ollut jenkkien suurten golf-lehtien listauksissa maailman ykkönen, tosin itse listaisin äärettömän strategisen ja mielenkiintoisen Saint Andrewsin Old Coursen senkin edelle. Royal Portrushille toivotan onnea seuraavia Open-kenttiä valittaessa. Wenworth on mielestäni lähinnä tylsä turnauskenttä(lähinnä toistaitoisten arkkitehtien myöhemmän peukaloinnin seurauksena), Coltin helmiin voitaneen laskea paremmin vaikka Surreyn Sunningdale (New), Swinley Forest, St. Georges Hill sekä muutama hieno kenttä manner-Euroopan puolella. Kiitos Lassi mielenkiintoisista kirjoituksistasi, näistä löytyy usein hyvällä tavalla erilaista näkökulmaa!