Mistä kaikki oikein alkoi?
Ote facebook päivityksestäni 4.heinäkuuta 2014 kl 18:14
Olen tänään pelannut golfia elämäni ensimmäistä kertaa ja hurahdin lajiin täysin…
Ensinnäkin tässä päivityksessä oli kaikki väärin. Enhän minä pelannut golfia, vaan harjoittelin lyöntejä rangella Hämeenlinnassa. Mutta en minä edes näitä asioita erottanut silloin. Se oli minulle kaikki golfia. Voi kuinka vaarallisilla teillä olin silloin. Ja jos olisin tiennyt miten elämä muuttui tuon päivän jälkeen totaalisesti. Tuon hetken jälkeen ei ollut enää paluuta entiseen..
Palataan ajassa taaksepäin. Kun golf oli tullut puheeksi seurassa kuin seurassa (aina on joku joka harrastaa golfia), niin minä melkeinpä ylpeänä sanoin, etten ole ikinä elämässäni pelannut golfia, enkä koskaan aio sitä tehdäkään.
Sanoin senkin, ymmärtämättä loukkaavani kaikkien golfaajien herkkää sielunelämää, että enpä tiedä typerämpää lajia olevankaan. Minulle ei sellainen hidastempoinen laji sovi sitten ollenkaan. Vasta myöhemmin ymmärsin, miksi nämä ihmisetkarttoivat minua kuin spitaalista. Ymmärsin sen vasta, kun olin itse hurahtanut.
Taas eräässä kahvipöytäkeskustelussa kauniina heinäkuun aamupäivänä kerroin kieltovakaumuksestani golfiin liittyen ja sanoin, etten ole koskaan edes pitänyt golfmailaa kädessäni.
Siitä intoutuneena tai ärsyyntyneenä ystäväni Timo, tasoituksella 11, sanoi, että kokeile edes, miten swingisi heilahtaa tässä pihamaalla. Voinhan minä sellaisen näyttää, ei se vielä mitään merkitse. Ja en vielä tänäkään päivänä tiedä, oliko swingin hääppöinen, mutta se kuulemma näytti siltä kuin olisin lyönyt ennenkin.
Siltä istumalta minut sai houkuteltua rangelle lyömään ihan oikealla tavalla. Mitä minun päässäni silloin liikkui, en tiedä, mutta olin jo matkalla Aulangolle, oudosti asiasta innostuneena.
Koska olin kuulemma luonnonlahjakkuus lyönneissäni, olin siis jo pelannut golfia omasta mielestäni. Ihmettelin tosin, miten monta lyöntiä voi lyödä kokonaan huti. Miksi en joka kerralla onnistunutkaan osumaan palloon?
Kun tästä sain hiukan huomauttelua, kysyin, montako kertaa herra itse lyö huteja. Vastaus oli, että siitä on jo aikaa… (tiedoksi, että herralla oli tasoitus tuolloin 11).
Enkä oikein ymmärtänyt sitäkään, että miksi ihmeessä se pallo lähti ihan eri suuntaan, mihin olin sen päättänyt lyödä. Ja kun otin vastaan noin miljoona ohjetta, alkaen lantioni, takapuoleni, hartioitteni ja polvieni asennoista, en oikeastaan sisäistänyt kuin yhden asian. Ja kun hoin itselleni, että pysy alhaalla, pidä se hemmetin pää siellä alhaalla, niin enpä muuta enää muistanutkaan. Miksi on niin monta asiaa mitä pitää muistaa?
Tuon heinäkuisen päivän jälkeen mikään ei enää ollut entisellään. Elämääni oli astunut ovelasti asia nimeltä golf.
Tosin kärsimätön luonteeni sai tästä vielä monta kolausta, ennen kuin minulla oli maaginen vihreä kortti lompakossani paraatipaikalla.
Näin minusta tuli hurahtanut aloitteleva golffari….
Merja
Vau mikä tarina! <3 Merja oletko sinkku? 🙂
Hyvä juttu et oot hurahtanu…joko se pää nousee? Meinaan kyl golfaril saa pää ylpeesti pystys olla 😉
Ihanaa! Golfpisteessä uusia tuulia. Innolla odotan seuraavaa blogiasi!
Helppo samastua. Itsekin lähdin vaimon innostamana golfkurssille. Torstaina ilmoittauduttiin, sunnuntaina oli green cardit kourassa ja 3 viikon päästä tasoitus oli alle 30, tuli siinä muutama kiekka vedettyä =). Nyt, vähän yli vuosi myöhemmin ja viime kesän n. 75 kierroksen jälkeen palo on yhä kova.
Hauskaa tekstiä, kivaa luettavaa. Lisää tällaisia blogeja! Lukiessa on kiva muistella omia tekemisiään, kommellukset ovat jatkuneet jo pitkälti toista vuosikymmentä, mutta hurahdus ei ole kadonnut mihinkään. Ainoa ero ensimmäisiin vuosiin on se, että todella huonossa säässä ei kentälle tule lähdettyä, sade ei mitään haittaa ja tuuli tuo haasteita, kunhan niihin on varautunut.