Ensimmäisellä kerralla koettuna Oman ei osoittautunut öljylähteeksi Kakon veljeskunnan vanhimmalle. Kaiken piti olla kunnossa, sillä omien sanojensa ja nähdyn perusteella Mikko Korhonen oli kondiksessa ja vitaali. Perinteiden velvoittamana lähdimme jahtaamaan menestystä, sillä veljeni Roope voitti täällä vuonna 2013, silloin ensi kertaa pelatun Challenge Tourin osakilpailun. Tapio Pulkkanen taasen nosti viime kauden päätteeksi pokaalin Challenge Tourin ranking-voiton kunniaksi, joten voittamisen perinteitä tällä kentällä on lähihistoriassa Suomi-golfin näkökulmasta.
Positiivista Omanissa ja Muscatissa on kentän lisäksi ainakin se, että se on täysin uusi tuttavuus. Uuden Facebook-merkinnän ”maat missä olet käynyt” lisäksi uutuus ei kyllästytä. Ei, vaikka viikko vietettäisiin pääosin hotellin ja golfkentän välillä. Keskiviikkona olisi tosin tarjoutunut mahdollisuus osallistua kolmen tunnin mittaiselle kiertoajelulle. Tutuksi olisivat tulleet maailman toiseksi suurin moskeija, sulttaanin palatsi ja ostoskeskus, tai markkinat. Päätin kuitenkin jättää tarjouksen väliin ja keskityin ottamaan päiväunet. Täälläpäin maailmaa näet kuumuus vie voimat meiltä pohjoisen pojilta.
Pika-googlaus Muscat-rypäleen ja Muscat-nimisen kaupungin mahdollisesta yhteydestä vahvisti epäilykseni, että yhteys saattaa olla olemassa. Tosin myös Kreikassa on myös kaupunki, joka viittaa vahvasti rypäleen alkuperän. Ympärilleen katsoessa, on totisesti vaikea kuvitella minkään kasvavan tällä Marsin pintaa erehdyttävästi muistuttavalla maa-alueella!
Greg Norman ja links
Nyt Euroopan kiertue jatkaa Challenge Tourin viitoittamalla tiellä. Golfkenttä tarjoilee sangen upean links-elämyksen. Pääosin ihmisen muokkaama kaistale aavikkoa on muuttunut Greg Normanin ja luultavasti muutaman asiantuntijan käsissä vehreäksi keitaaksi. Kenttä risteilee upeasti melko lailla suorakumioksi rajatun alueen sisällä, jonka toista sivua raamittaa meri ja toista sivua valtatie.
Kuten kunnon links-kentän kuuluukin, molemmat yhdeksän reiän lenkit lähtevät vastakkaisiin suuntiin, pois päin kerhotalolta. Iltapäivällä nouseva kova merituuli asettaa pelaajalle paljon haasteita, etenkin kun griinit ovat nopeat, kovat ja muodokkaat.
Toinen hieno piirre tällä kentällä on se, että sen väylien ympärillä ei ole asuntoja, vaan väylät liikkuvat omassa rauhassaan muokattujen kumpujen välissä. Horisontissa häämöttää vuorten jono, kuin jättimäisiä hiekkakakkuja valumavesien jättämien uurteiden koristelemina.
Lisämausteensa kentälle tuo, ehkä kahden kilometrin päässä sijaitseva lentokenttä. Nousevat ja varsinkin laskeutuvat koneet, jotka lentävät ehkä sadan metrin tai matalammalla korkeudella kentän ylitse, aiheuttavat sekä melu- että tuulihaittoja alueelle.
Tästä saatiin esimerkki, kun pelasimme torstaina ensimmäistä kierrostamme. Tuulen lähes tyynnyttyä, päätin jättää bägin pystyasentoon valmiiksi seuraavalle reiälle siirtymistä varten. Yleensä tuulisilla kentillä näin ei tehdä, koska tuulihan voi bägin kaataa, aiheuttaen mahdollisia vaurioita esimerkiksi pelaajan puumailoille, tai häiritä puttaavaa pelaajaa. Yleensä suurin vaurio on kuitenkin mailapojan itsetunto.
Bägin pystyasentoon jättäminen on siis aina suuri riski. Tästä tunnistaa jo kouliintuneen kädin, tai sitten kyseessä on täysi amatööri, joka ei tiedosta kyseisen toiminnan riskejä. Itsetuntoni huipulla päätin laskea bägin pystyasentoon, tunnistamatta lainkaan alueella esiintyviä uhkakuvia. Ylitsemme lentänyt laskeutuva kone näet ensin pamautti vedenrajaan sellaisen ääniefektin, jollaisia kuullaan ehkä elokuvissa. Ääni oli kuin kuin ruoskan isku, joka yhtäältä aiheutti tulosuunnasta katsottuna oikealle lähtevän hyökyaallon ja vasemmalle meitä kohti lähteneen trombin. Se melkein tempaisi mukaansa rantavedessä pulikoineet lapset. Tämän jälkeen, trombi päätti vain kaataa rannasta ja griinistä noin 50 metrin päässä sijainneen yksinäisen bägin. Loppukierroksen ajan pidin bägiä visusti vaakatasossa.
GT ei ole Omanissa drinkki
Kalastajille Oman on eräänlainen Mekka. Täällä päin maailmaa voit lähteä GT-jahtiin. Ja nyt ei siis ole kyse mistään hämyisen baarin happy hour -tarjouksesta, vaan Giant Trevallysta. Jättipiikkimakrilli on kala, joka voi napata linnunkin suoraan lennosta, joten sen tärppi tuntuu siiman päässä. Syystäkin se on ammatti- ja urheilukalastajien yksi tärkeimmistä saaliskaloista.
Ystäväni Joona Järvi on vuoden sisään käynyt täällä jo kaksi kertaa jahtaamassa tätä jumalaista kalaa. Kokemuksena kalastaminen Omanissa, on kalastukseen vihkiytyneelle henkilölle käsittääkseni sama kuin golfarille asteleminen ensi kertaa St Andrewsin ykköstiille.
Perjantaina lounaan jälkeen, keskustelin asiasta yhden kalastukseen vihkiytyneen australialaisen caddien kanssa. Päätimme etsiä netistä veneitä, joita olisi mahdollisuus vuokrata miehistöineen. Neljästä tunnista ylöspäin vuokrattavat veneet olivat valitettavasti hintatasoltaan sitä luokkaa, ettei kaksi caddieta voinut mitenkään saalistaa ja syödä makrillia niin paljoa, että retki maksaisi itsensä takaisin. Australialaisesta näkökulmasta katsottuna hinta oli kuulemma törkeä. Ehkä ensi kerralla valmistaudun paremmin ja suostuttelen mukaan kolme muutakin kalastajaa. Silloin hinta päätä kohti, vastaa enää kalliin golfkentän greenfeetä.
