Ote Seppo ”Buddha” Palmisen kirjasta; Buddha pelaa golfia.
Tämä on vielä menneisyydestä kertovaa tarinointiani, mutta seuraavat blogini kulkevatkin reaaliajassa.
Olemme vielä Portugalissa, josta voin rehellisyyden nimissä sanoa olleen elämäni paras matka. Monestakin syystä. Ensimmäinen ja tärkein lienee se, että matkalla oivalsin asioita elämästä ja itsestäni, tästä pelin hengestä ja sen sielunmaailmasta.
6 aamua rangella ja 6 peliä, se oli saldo viikosta. 60 kirosanaa, vaikka en kiroile muutoin. Jopa luonnisti kiroilu loistavasti ruotsinkin kielellä. Miten ihmeessä minusta tulee kentällä aivan eri persoona? Olen kyllä tottunut, että epäonnistumiset kuuluvat elämään, mutta kentällä epäonnistuneet lyönnit saivat ihan valtavan mittasuhteen. Ihan kuin elämää suurempi asia olisi kyseessä. Ehkäpä se sitä juuri onkin…
Sain Seppo Palmisen kirjan; Buddha pelaa golfia juuri ennen matkaani. Kirja oli niin hyvä, että suorastaan ahmin sen. Itse asiassa kahdessa päivässä, koska työvelvollisuuteni estivät minua lukemastä tämän upean teoksen samalta istumalta. Olen huono lukemaan, tarkoittaen sitä, että minulla voi olla kolmekin kirjaa kesken yhtä aikaa, ja ne ovat kesken todella pitkään. Olen lukenut lukuisia kirjoja liittyen työhöni, mutta Palmisen kirjasta samaistin itseni niin golfaajan, esimiehen, äidin ja muuten vain minäni rooliin. Palmisen kirjan pitäisi lukea kaikki. Siis myös ei golfaajat, koska se on elämänviisautta täynnä.
Minulla oli kaksi päähänpinttymää. Etikettikirjaa lukeneena ja sisäistäneena, tiesin että koskaan ei saa seisoa toisen puttilinjalla. Tämä varsin selvä asia. Mutta greenillä ollessani muiden ihmetellessä kiersin omalle paikalleni, melkeinpä greenin ulkopuolelta asti. Tätä tapahtui vaikka minulle sanottiin, että voin toki oikaista lähempääkin. Vielä viime viikolla, kun pelasin Kotkassa, peliseurani Marko ihmetteli mitä ihmeen kautta kuljen lyöntipaikalleni. Enköhän opi vielä oikaisemaan joku päivä..
Toinen pinttymä on se, että en halua missään nimessä kärryjä, puhumattakaan autoa. Minä haluan kantaa bägini. Kannan sen siinäkin tapauksessa, että bägissäni on 3 litraa vettä ja kantapääni ovat jo tunnottomat. Kun peliseuralaiseni kysyivät, enkö ota kärryä, sanoin, ettei tämä saa olla liian helppoa. Tosin kerran minut pakotettiin autoon. Se oli kantapäärakkopäiväni toinen päivä, kun kävelyni herätti varmaan sekä hilpeyttä että sääliä.
Viimeisenä päivänä vietimme pienessä Obidoksen kylässä päivän. Illalla kotilentoa odotellessa mietin milloin pääsen lyömään taas. Pieni ahdistus valtasi rintakehäni, kun muistin etten yksinkertaisesti ehdi viikkoon kentälle ja kotisuomessa alkaa tulemaan talvi vastaan. Yli puolet matkaseurasta puhui sitä samaa, pitäisi päästä jo huomenna lyömään. Luojan kiitos, tämä on siis ihan normaalia.
Oivallus nr 1
Golfin pitää olla hauskaa. Sitä se onkin, mutta se on myös raivostuttavaa, kun ihan tavallisen lyönnin pitäisi kaikella todennäköisyydellä onnistua.
Oivallus nr 2
Mikään ei ole todennäköistä. Ei sitten mikään. Olen chippannut greenin ulkopuolelta palloja erittäin lähelle reikää, ja kerran jopa reikään, mutta puttaan myös ohi 20 sentistä.
Oivallus nr 3
Aina tulee uusi tiiauspaikka. Tämä pätee myös elävässä elämässä muutoinkin.
Oivallus nr 4
Sen minkä opin harjoituksissa ,voin hyvinkin unohtaa tunnin kuluttua pelissä. Ja todennäköisesti unohdankin.
Oivallus nr 5
Ei ole olemassa titteleitä kentällä. Ei ole sihteereitä tai toimitusjohtajia. On vain golfaajia, joilla on sama tauti.
Oivallus nr 6
Olin siitä jo varma ennen matkaa, mutta tunne sai lopullisen muotonsa; tämä laji on lopun elämää elämässäni..
Oivallus nr 7
Sain edellisestä pelistä 6 pistettä ja seuraavana päivänä 12. Eikö se ole 100% kehitys?
Oivallus nr 8
Golfihmiset ovat erittäin kannustavia ja mukavaa porukkaa.
Kotisuomessa odotti jo ensimmäiset yöpakkaset ja kauden päättyminen pikkuhiljaa. Minä ostin hallipaikan Etelä-Saimaan lehtitalolta. Tiesin, ettei tässä mitään hätää ole. Vieroitusoireesiini käytän hallia.
Kyllä se kevät tulee…
Hienoa että lukeminen maistuu, oliko muutoin maistuvat klupeilla? Tuohon oivallus nr 7:ään, niin jos keli ei ollut sama, niin silloin se oli kelin syytä kehitys? Muutoin kyllä varmasti alkaa kehittymään, selitykset ainakin 😉
Oivallus nro 6. Tähän ei kannata sisällyttää pakkovastikehelvettiä tai tulkita sitä siten. Sen mallinen oleminen ei lopu edes elämän päättyessä vaan rankaiset viattomia perillisiäsi pakkovastikehelvetin jatkumisella. Ole armollinen itsellesi ja erityisesti lapsillesi.
En näe mitään hauskaa tämäntyyppisissä aloittelijoiden blogeissa, vaikka olisi kuinka siviilissä joku keskijohdon ”esimies” Täyttä mukamashauskaa!
”…elämäni paras matka. Monestakin syystä. Ensimmäinen ja tärkein lienee se, että matkalla oivalsin asioita elämästä ja itsestäni,…” Voiko enempää sanoa? Iivosen ja Ex-Golflesken kirjoitukset pitäisi saada suurempaan jakeluun ”ei golffareille”. Koen vahvaa sielujen sympatiaa :), vaikka Buddha toki menee mielestäni aavistuksen yli.
Merjan kotipaikan kummallakaan kentällä ei ole pakkovastiketta. VG:n kentillä osakkeen voi jättää lepäämään ja Holiday Clubin kentällä ei ole pelaajaosakkeita ollenkaan. Velattomalla osakkeella pelaa Tuosassa ja Kahilaniemessä 150 euroa halvemmalla kuin vuokrapelioikeudella. Pörssissä ei ole juurikaan ollut vuokrapelioikeuksia eikä pelilippuja eikä ainakaan alle omakustannushinnan.
Eläköön! Uusi ”naispalminen” on syntynyt! Kun ensimmäisen kerran elämässään hurahtaa johonkin se on sitten tätä…..
Erittäin hyvä blogi…useimmilla meistä golffareista nimittäin joskus unohtuu, miksi olemme tämän lajin valinneet, tai laji on valinnut meidät…ja niille joilla ei ole golfille aikaa puhumattakaan vaikka ”uusille ihmissuhteille” kannattaa lukea tuo Palmisen kirja, josta tälläkin palstalla puhutaan, golfille täytyy tehdä aikaa, kalenteriin pitää merkata se aika pelikierrokselle, kuten Palminen sanoo, muuten ne kierrokset jää pelaamatta….suorastaan upeata oli lukea tämän ladyn eka kolumni, jossa hän puhui rakkaudesta lajiin ja intohimosta ja pettämisestäkin, niin vakiokommentoijat antoivat neuvoja ”osta sopivat kengät…” Komediateatterissakaan ei saa nauraa yhtä paljon vedet silmissä…
Hienoa tekstiä Merja! Jatka ihmeessä terävää havainnointiasi ja kirjoittamista golfin alkutaipaleelta ja jätä nuo Oivaltavat Nebukadnessarit Condomi päässään huomioimatta. Elämäänsä kyllästyneitä on ihan liikaa, elämästään innostuneita kuten sinä aivan liian vähän.
Golf on LYÖNTIPELI! Pelaamalla 54 tasoituksella par72kentällä 126 lyöntiä ( joka reijällä 3 yli) olet pelannut omaan tasoitukseesi ja saanut 36 ”pistettä”Todennäköisesti lyöntejä on kuitenkin tullut n.150. Joku voi joskus (jos kehtaa)kertoa sinulle miksi tämä pistebogeypeli kehitettiin… pisteilläsi lyöntimääräsi lienee n.200, joten pääseekö kentille liian helposti?????
Golfissahan on muitakin pelejä, joissa lasketaan pisteitä, kuin pistebingo. Toki 6 pistebogin pistettä on tuhottoman huono 18 reiälle, mutta 12 pistettä 9 väylään onkin jo ihan kelvollinen suoritus aloittelijalle.
Synkistelevä ”Oivaltaja” voisi mennä nebun kanssa vaikka sinne riippuv(m)aan puutarhaan …
Golffarin pitää näyttää hyvältä, kantaa mailoja jotta näyttäisi prolta, kun sitten peli on mitä sattuu niin se on lähinnä koomista!
Tuntuu siltä että golfyhteisöillä ei tule olemaan pulaa jäsenistä/pelaajista; kentät täyttyvät näistä hedelmällisyysiän ohittaneista muodikkaista ”naisjohtajista” joilla on aikaa? pelata!:)
Hyviä oivalluksia, joihin monilla menee vuosia ja useimmilla ei loksahda koskaan. vielä siihen edelliseen blogiisi: Kyllä golfpyyhkeellä voi kasvoja pyyhkiä, mutta kannattaa hieman varoa ettei pyyhkeessä ole lannoitetta tai kasvimyrkkyjä.