Hainanin saari on katsantokannasta riippuen lähellä, tai sitten kaukana. Sinivalkoisin siivin Hongkongiin
pääsee kymmenessä tunnissa, välilasku ja 1,5 h ilmassa niin olet jo Hainanissa. Omalla kohdallani menomatka kesti lähes vuorokauden Frankfurtin kautta, takaisintulo yhden koneen missaamisen myötä 36 tuntia. Ja kun pikku pöpö iski, makasin 1,5 päivää vielä sängynpohjalla kuin horkassa, tauti meni sitten yhtä nopeasti ohi kuin tulikin.
Kysyjille olen vastannut ”kannattiko mennä” uteluun yksiselitteisesti yes.Jo ihan itämaisen hymyn takia joka Hainanissa tulee aivan aidosti ja pyytämättä. Huomasin omankin naamani vääntyvän iloiseen nauruun tuon tuosta.
Lähes hämilleni menin ensimmäisellä kerralla kun joukko kiinalaistyttöjä kerääntyi ympärilleni kentän laitamilla. Ensimmäisenä lähestynyt heistä kysyi, saisivatko yhteiskuvan. Nyökkkäsin toki, samassa näitä innokkaita valkoisen ihmisen ihmettelijöitä oli kuvassa arvatenkin parikymmentä. Kun tämä sama näytelmä toistui eri kokoisten ryhmien kanssa arvatenkin 50 kertaa parin päivän aikana, muutaman nimmarinkin antaneena olin helpottunut päästessäni takaisin suljettuun lehdistökeskukseen päivän päätteeksi. Kääntäen tilanne on kiinalaisittain kiitollinen. Heillä on katsomoissa tuhansittain nuoria ihmisiä joille tärkeintä kisatapahtumassa on kuitenkin vain hengailu ja tähtien näkeminen. Ehkä osasta kasvaa golfareitakin, veikkaan, että kuitenkin vain pienestä osasta.
Nouseeko Kiinasta pingistyyliin maailmanhuippuja lähivuosina? Epäilen vahvasti, niin kauan kuin kilpailusirkukset pyörivät toisaalla maailmassa, on kiinalaisilla kirittävää vuosikymmeniksi. Colin Montgomerie on aina lukeutunut suosikkeihini. Niin uppiniskaisen itsepäinen ja voimakastahtoinen hän on sille päälle sattuessaan, että katsomosta käsin kykenee aistimaan lähes kaikki hänen ajatuksensakin.
Oman ryhmän hidas peli sai skotin raivoihinsa, järjestysmiesten toivoton taistelu kilpailijoita kuvanneiden katselijoiden kanssa oli toinen lämmön tuottaja. Tähän vielä kolmanneksi tohelo caddie joka nosti mainoskyltin ja tuotti kaksi penalttia pelaajalle oli kuin kohtalon ivaa. Mahdollisuus voittaa koko kisa ja 1,28 miljoonaa taalaa meni sen sileän tien. Kun mies poistui kisa-alueelta ennen ennakoitua uusintaa, pystyi jokainen paikalla ollut havaitsemaan yhden suurimmista häpeän tunteista jonka Montu on pelikentillä on kohdannut. Jäljellle jäi kuitenkin polte näyttää tulevien kausien aikana. Uskon, että Monty voittaa vielä ainakin kerran ET:lla. Edellisestä voitosta on aikaa yli kolme vuotta.
Olen sitä sukupolvea joka muistaa lapsuudestaan 60-luvun lopulta ja 70-luvun alusta Kiinasta ja kiinalaisista vain television uutiset ja dokumenttiohjelmat jäykkiien poliitikkojen kasvojen kautta. Tätä taustaa vasten maa näyttää ja tuntuu nyt täysin toisenlaiselta. Viikko päättyy suureen iltajuhlaan jossa isännät, David ja Teniel Chu sulautuvat luonnollisella tavalla kansainvälisten vieraiden ja rahvaan joukkoon.
Pienessä tuiskeessa juttu kävi virallisiakin esiintymisiä mutkattomammin, viesti oli selkeä. ”Olkaa mukana nostamassa Kiinan golfia, se on varsin ratkaisevaa koko lajin kehitykselle.”, Teniel sopersi lämpimän hymyn säestyksellä. Lyhyiden yöunien jälkeen sain lentokentälle arvokasta seuraa, matkatessani lentokentälle yhdessaä Se Ri Pakin ja tämän managerin kanssa. Korealaistähti osoittautui jo viikolla varsin välittömäksi ja seuralliseksi maailmankansalaiseksi joka oli hyvin kartalla myös Euroopan maantiedosta ja Suomen pääelinkeinoista.
Matkantekoon tulee huomattavasti lisäjännitettä kun huomaa Hainanin lentokentällä, että passin kuvasivu on irtoamaisillaan. Lähtökohteessa selvisin pienellä 10 minuutin tsekkauksella. Hongkongissa jouduin jo immgration osastolle jossa epämääräisen näköistä passiongelmiin joutunutta väkeä oli pilvin pimein. Tästäkin selvisin jonkintyyppisellä valkoisen miehen lyhyemmmällä jonotuksella.
Kunnes sitten matkanteko tyssäsi Frankfurtissa olutbaariin. Kaksi ehdittiin ottaa, ei sen isompaa kännäämistä. Ruotsalainen kolleegani Golf Digestista, Tomas Hagfelt oli tentissäni, keskustelimme Saksan lehti mallinamme omiemme kehittämisestä. Tomas toimi silminämme, ” ei ole vielä boardingissa, eikä vielä” hän informoi 15 minuuttia ennen koneeni lähtöä. No olí se sitten kuitenkin. Vaikka juoksujalkaa etenin lyhyen turvatarkastusjonon lävitse, ehti Lufthansan tiski sulkeutua.
”You missed your flight”, kuului saksalaisrouvien analyysi. Tomas ehti omaansa joka oli myöhässä, hän oli siis kuikuillut enimmäkseen oman lentonsa tietoja. Minä suuntasin lentokenttähotelliin, aikataulun mukainen ovelta ovelle matkankesto venyi 25:sta tunnista yli 36:een. Mitä tästä opin. Älä koskaan luota ruotsalaiseen jos hänellä on kaksi lähtevää konetta valvottavanaan. Tomaksen syntiä lieventäköön se, että sain häneltä, kuten koko viikon ajan varsin hyviä ajatuksia lehden tekoon sekä tietoa ruotsalaisesta golfista. ”Maahamme ei vuonna 2011 valmistu yhtään uutta kenttää, 2011 tulee siinä mielessä olemaan varsin poikkeuksellinen kausi”, Tomas muistutti lopuksi.
Lentojen aikana kirjasin ylös myös omat golfkierrokseni tuloksin ja kommentein. 5,5 kierrosta , yhtä lukuunottamatta kaikissa lähtöaika noin klo 02.00 Suomen aikaa. Hyvää lyömistä enimmäkseen, viimeiseen asti scooraamista ja päätöskisassa LOISTAVA nousu bestballissa Saksan kaksimiehistä joukkuetta vastaan. Vajaat viisi viikkoa Mauritiiuksen Senior Tourin kisaan. Ei pelota yhtään, enemmänkin kihelmöi.
Aloitin kotiin tultuani puttitreenit , ekan päivän saldo 300 metristä yritystä. Sisällä ei kannata valmistautua. Kun vuoden viimeinen lehti on paketissa, otan kolmen viikon valmistautumisloman ja suuntaan etelään, oletettavasti Belekiin tai sen lähistölle kunnon trainingcampille.
