Melkein 20 vuotta sitten hämmästeltiin kun Se Ri Pak -niminen korealaistyttö tuli ja vei nimiinsä naisten tärkeimmän kilpailun, U.S.Open’in. Tapausta pidettiin silloin vähän kummallisena, mutta hauskana sattumana, joka tuskin antaisi aihetta – ainakaan jenkkien näkökulmasta katsottuna – mihinkään suurempaan huoleen. Kuinka väärässä he olivatkaan. Koreassa Se Ri Pakin esimerkki sai kuitenkin aikaan nuorten tyttöjen ryntäyksen golfin pariin seurauksin, jotka ovat tänä päivänä kääntäneet koko naisten huippugolfin päälaelleen. Viime kesänä LPGA:lla eli naisten päätourilla pelasi täysillä oikeuksilla jo yli 40 koreatarta, jotka voittivat valtaosan kisoista eli toistakymmentä kertaa. Viime viikonvaihteessa, parin Aasian puolella käydyn kilpailun jälkeen, pelattiin ensi kertaa tänä vuonna Yhdysvaltain puolella ja lopputulokset olivat, muun maailman kannalta katsottuna, melko masentavaa luettavaa. Kaksi parasta tuli Koreasta ja kolmannen sijan jakoi kaksi muuta korealaistyttöä yhden taiwanilaisen kanssa. Vasta kuudetta sijaa pääsi jakamaan kaksi ”vanhan vallan” edustajaa eli britti Catriona Matthew sekä USA:n Morgan Pressel. Kymmenen sakkiin ylsi vielä kaksi korealaisista, joista toinen oli korealaisista vanhemmista syntynyt Michele Wie. Jotkut ovat väittäneet, että LPGA Tourin nykylama johtuu paljolti siitä kun korealaiset ovat ikään kuin ottaneet sen haltuunsa. Tourin viime kesänä potkut saanut komissaari Carolyn Bivens yritti ajaa jopa läpi sellaista sääntöä, että korealaiset saisivat täyden pelioikeuden vasta kun he ovat oppineet englannin kielen tyydyttävästi. Niin hyvin, että he voisivat paremmin seurustella tärkeiden pro-am-vieraiden kanssa ja, että he osaisivat pitää kiitospuheensa ilman tulkkia. Ehdotus ei mennyt läpi mm. siitä syystä, että Korealaisista liikeyrityksistä on tullut tärkeä tuki koko, nyttemmin melko heiveröiselle, Tourille. Viime viikonvaihteen kisan pääsponsorikin oli korealainen eli KIA -merkkisiä autoja valmistava tehdas. Korealaisten vahva esiinmarssi on tuonut tällaiselle huippugolfia edelleen tiukasti seuraavalle melkoisen nimiongelman. Usein heidän kolmiosaiset nimensä ovat niin toistensa kaltaiset, ettei niistä aina ota pirukaan selvää ja kun vielä itse tytötkin ovat ulkonäöltään niin toistensa kaltaisia. Kaikki oli vielä hyvin silloin kun heitä oli vain yksi jonka nimi oli Se Ri Pak. Olen pannut merkille, että yksi viime vuonna voittanut korealaispelaaja M. J. Hur on ilmeisesti itse huomannut ongelman ja käyttää etunimistään vain etukirjaimia. Mutta mitä tapahtuu jos pelaajan sukunimi on Park, Lee tai Kim? Kahta ensimmäistä löytyy kumpaakin kuusi kappaletta ja Kim’ejä peräti kymmenen. Vähintä mitä korealaiset voisivat tehdä, olisi jonkinlainen vuosittain uusittava, meille golfkirjoittajille ja selostajille tarkoitettu, opaskirja tätä pulmaa selvittämään. Koreasta tulee sitä paitsi koko ajan lisää uusia nimiä kuten tämänkertainen voittajakin. Hän on menestynyt kotimaassaan, mutta pääsi tähän kisaan mukaan vain sponsorin villillä kortilla ja meni ja voitti kuudella lyönnillä! Helppo ei ole tämänkään, kotimaassaan golfväylien mannekiiniksi kutsutun tytön nimi, Hee Kyung Seo!
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitTilander Tuulettaa1
BlogitEntinen tyttö
BlogitEntinen tyttö
BlogitIlon sanomat
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitSami Sarpakunnas3
BlogitTilander Tuulettaa3
”ja kun vielä itse tytötkin ovat ulkonäöltään niin toistensa kaltaisia” Ja heidän mielestään kaikki valkoiset vaarit ovat ihan samannäköisiä. Eiköhän jätettäisi rasistiset aatokset pois näistä golfkuvioista, vai mitä ?
Joo, Koreassahan ei ole kuin 250-300 golfkenttaa, eika todellakaan mitaan taviskansan urheilua. Itse pahkailin ainakin pari syyta heidan menestykseensa: Se Ri Pak, antoi hienon esikuvan, vahan kuin Annika Sorenstam Ruotsissa. Naytti etta myos Koreasta voidaan nousta golfin huipulle. Pelasin takavuosina eraalla Thaimaan upealla golfkentalla, joka keskella ei mitaan, hyvin sailynyt ”salaisuus”. Ihmettelin kun normaalisti lahes tyhjalla kentalla olikin junioripelaajia, ehka noin 50. Illalla ruokapaikassa (ainoa silla alueella) sama porukka syomassa ja koska tilaa vahan, istuimme yhdessa heidan kanssaan. Olivat korealaisia junioreita treenaamaassa. Juttelin valmentajan kanssa (yksi neljasta), puhui hyvin englantia, valmentajakoulut USAssa kayty. Kertoili etta ovat siella 6 viikkoa, monilla isa tai aiti mukana, ialtaan 9 – 16 v. Pelataan 6 paivana viikossa ja treenataan joka paiva sen lisaksi. Porukka ei ollut mikaan maajoukkue, vaan jostain yhdesta provinssista keratty. Illalla nukkumaan mennessa katsoin ulos ja siellahan oli junnuja chippailemassa parkkipaikan valoissa 10 aikaan illalla. Joten jostain sielta niita korealaisia tulee…