Terveisiä Kiinasta. Sunnuntai-iltana käynnistyi matka Helsingin Niemenmäestä Mission Hillsiin, maailman suurimpaan golfkeskukseeen, joka on viimeisten vuosien aikana saanut paljon alan tunnustuksia myös palveluidensa tasosta. ”Aasian paras Golf Resort” on yksi määritelmistä, joka saa odotukset varsin korkealle. Lento Kantoniin kestää reilut yhdeksän tuntia. Kun kone on lähtiessä tunnin myöhässä, bussimatka kestää vajaat kolme tuntia, on kokonaismatkan kesto ”ovelta ovelle” tasan 16 tuntia. Tarkoitukseni on tutustua kymmenen päivän aikana alueen palveluihin, paluumatkalla on vielä kaksi päivää Hongkongissa. Olen ”ulkojäsenenä” Aurinkomatkojen ryhmässä. Kun on tottunut matkoja, golfkoulutuksia ja erilaisia tilaisuuksia vetämään, on takarivin tarkkailijan rooli vaihteeksi hyvinkin mieluisa, no stress. Ohjelma on herkullinen, kahdeksan kierrosta ennakkoon kehutuilla huippupelaajien suunnittelemilla kentillä. Lisämausteensa tapahtumaan tuo se, että World Cup päättyi Olazabalin kentällä vain vuorokautta aiemmin, kelpo työn tehneet Mikko Ilonen ja Pasi Purhonen olivat poistuneet hotellista tulopäivämme aamuna. Puitteet Mission Hillsissa ovat prameat, valtavasssa kontrastissa tiukkaan rakennettujen ympäröivien kaupunkien kanssa. Aluetta ja sen palveluja on luonnollisesti ylivoimaista hahmottaa lyhyessä ajassa, lintuperspektiiviin pääseminen esimerkiksi helikopterilla auttaisi kovasti. Rikkaan kiinalaisen liikemiehen missiosta tämä 216 reiän, 12 kentän golfparatiisi on lähtenyt liikkeelle. Jo vuonna 1995 pelattiin ensimmäisellä kentällä World Cup, suurkisoja on ollut kentillä muitakin. Hurjin juttu on kuitenkin se, että Mission Hills isännöi World Cupia vuoteen 2018 asti. Dollareita on siis lyöty pöydälle miljoonittain vielä kentän rakentamisen jälkeenkin. Mission Hillsia markkinoidaan ympäri maailman, kotimarkkinat eli Aasia on kuitenkin tärkein. Kokonainen täysi päivä alueella, yhdessä kolmesta klubitalosta sekä kentällä vakuuttaa heti siitä, että kyseessä on huippuluokan kohde. Vaikka ollaan ”resortissa”, ajomatka hotellilta toiselle klubitalolle kulkee läpi pikkukaupungin, kestää 25 minuuttia ja saa epäilemään sitä, onko kyseeessä sittenkään yksi kokonaisuus, vai 2-3 erillistä aluetta, jotka on brändätty Mission Hillsiksi. Tämäkin varmasti selviää matkan aikana… Ensimmäinen pelikohteista, World Cup virityksissä edelleen oleva Olazabalin kenttä on upea, loistokunnossa ja lay-outiltaan mainio. Erityiskiitoksen ansaitsee hieno bunkkerihiekka josta on ilo lyödä. Lyöntejä tulee backtiiltä aivan tarpeeksi. Vaikka ”ehjän” tuloksen tekeminen ei ollutkaan päivän päätavoitteita, jäi birdien puuttuminen vaivaamaan. Nopeat viheriöt ei riitä selitykseksi, kolmen, edes kahden riittävän hyvän perättäisen lyönnin aikaansaaminen ei onnistu vaikka rangella varsinkin avaukset olivat uudella kokeilussa olevalla draiverilla ”maailmanluokkaa”. Sanonta, ”en ole pitkään aikaan pelannut normaalia peliäni” alkaa tuntua itsensä toistamiselta. ”I will be back” on kuitenkin lause, johon vankasti uskon. Tavoitteista myöhemmin. Päivän parasta antia on pelaaminen yhdessä Lämsän pariskunnan kanssa. Satu ja Risto asuvat Rovaniemellä, hurahtivat peliin elokuussa 2005 ja ovat ahkeran kotikentän kiertämisen lisäksi vierailleet Kiinan lisäksi viheriöillä jo ainakin Espanjassa, Tunisiassa ja Singaporessa. Matkailuinnostukselle tulee lisäpontta, kun Risto muistuttaa siitä, että Rovaniemellä kesäviheriöille päästään yleensä kesäkuun toisella puoliskolla, pelikausi päättyy lokakuun alkuvaiheilla. Pelaajat Mission Hillsissa ovat enimmäkseen aasialaismiehiä, eurooppalaisia ei vilinästä juurikaan erotu. Rahan tuoksu tuntuu klubitaloilla, joiden shopit ovat valtavia kooltaan ja uskomattoman monipuolisia valikoimiltaan. Selkeästi on havaittavissa vaatepuolen korostuminen. Aasiassa golfilla on nyt ja varmasti pitkälti tulevaisuuteen elitistinen leima, josta ei halutakaan pois. Mission Hillsin arvokas jäsenyys tai edes vierailu siellä on mainitsemisen arvoinen. Toisena päivänä ohjelmassa on Nick Faldon suunnitteleman kentän kiertäminen. Auto- ja caddiepakko on voimassa kaikilla kentillä. Siirtymät ovat varsin pitkiä, jalan kiertäminen ei onnistuisikaan. Caddie & auto -yhdistelmän ensisijainen tavoite on tietysti nopean kierron aikaansaaminen. Kierrokset kestävät molemmilla vajaat viisi tuntia, ok vauhtia neljän hengen ryhmille. Faldon kenttä on helpompi ja tilavampi kuin Olazabalin. Draiverilla voi mätkiä huoletta, sisääntulot viheriöille alkavat vaatia enemmän tarkkuutta sisääntulossa. Lay-outin puolesta varsin virheetön ja miellyttävä kenttä. Birdejä syntyy jo neljä, vastapainoksi muutama pallo sukeltaa vesiesteisiin, joita on kierroksen loppuvaiheilla. Kiinalaiset caddietytöt ovat ystävällisiä ja jopa ulospäinsuuntautuneita vaatimattomasta kielitaidostaan huolimatta. Minulle kerrotaan, että he tienaavat keskimäärin nelinkertaisen summan kuukaudessa vanhempiinsa nähden. Itse caddienä Talissa aloittaneena olen aina ollut turhankin herkkä antamaan tippiä ulkomailla. Toisen päivän caddie on asenteeltaan kiitettävä plus, hän saa ensimmäiseen verrattuna tuplabonuksen, minä kiitoksen ja kauniin hymyn. Suuren ryhmän enemmistö antaa kentälle kiitettävän arvosanan. Yksi suomalaisista on tehnyt hole-in-onen ja illalla on matkanjärjestäjän puolesta pienet juhlat asian tiimoilta. Työni puolesta päätän osallistua tähänkin osioon, holari on kuitenkin useimmille ainutkertainen, tässäkin tapauksessa ensimmäinen. Kahden päivän oleskelun jälkeen alkaa aikaeroonkin tottua, päätän olla ottamatta alkuillan unia. Kierroksia ja kokemuksia on vielä edessä, mutta alan ymmärtää miksi Mission Hills on niin monessa yhteydessä palkittu. Golfarille tämä tarjoaa joka päivä mahdollisuuden uuteen seikkailuun. Puitteet ovat upeat ja palvelu toimii. Kyseessä on todellinen golfarin satumaailma. Kiehtovaksi sen tekee sekin, että lajin tuotiin käytännössä Kiinaan vasta 1980-luvulla. Jos nyt kysyttäisiin, kannattaako Mission Hillsiin lähteä tutustumaan, vastaus olisi ehdottomasti vaaleanvihreä kyllä.
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitTilander Tuulettaa1
BlogitEntinen tyttö
BlogitEntinen tyttö
BlogitIlon sanomat
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitSami Sarpakunnas3
BlogitTilander Tuulettaa3
Kerro Teemu jossain välissä mikä on näkyvyys kentällä. Elikkä kun tempaiset oikein kunnon draivin niin näetkö usvan läpi mihin laskeutuu? Paistaako aurinko pilvettömältä taivaalta? Käytätkö hengityssuojainta? Nämä tuli mieleen, kun luin tänään (28.11) Hesarin jutun Kiinan ilmanlaadusta maaseudulla.
Kävin Mission Hills kentällä jo 1995 ja jo silloin oli puitteet aika komeat. Ei ollut valitettavasti aikaa kierrokselle kun tultiin hotellille illalla ja poistuttiin aamiaisen jälkeen (työmatka). Onnea oli siinä mielessä, että hotelli oli täynnä ja saimme President Suiten, joka oli humangous eli noin 3-400 m2 yhteensä. Ikkunasta saattoi seurata kun kiireiset kiinalaismiehet pelasivat yöllä valaistulla kentällä, amazing! Rikiä oli muistaakseni silloin 27. Ja Faldon piirtämiä, ainakin osa. Ravintolat olivat jo silloin hyvän tasoisia ja shopin tarjonta aivan käsittämätöntä. Pitänee tehdä päivityskäynti piakkoin.