Monet golfia huonosti tuntevat urheiluihmiset eivät lakkaa päivittelemästä sitä kuinka esim. Mikko Ilonen, joka viikko sitten voitti Irlannissa, pääsi nyt Saksan Kölnissä vain hädin tuskin jatkoon. Kun joku Usain Bolt on kunnossa voittaa hän aina kun lähtötelineisiin kyyristyy, niin mikä tekee golfista lajin jota on niin kovin vaikeata kohtuullisesti dominoida?
Tätä asiaa ihmeteltiin varmasti myös viime viikkoina sekä Irlannissa, että Saksassa. Mikon voittama Irish Open järjestettiin tässä laman koettelemassa maassa varmasti pitkälti siksi, että kotiyleisö pääsisi läheltä seuraamaan vihreän saaren tämän hetken ykköstykkiä, Rory McIlroy’ta, mutta mitä vielä. Kun viikonloppu, jolloin suuri yleisö yleensä vasta paikalle ennättää, ei nuoren mestarin nimeä enää löytynyt kilpailua jatkavien joukosta. Saksan Kölnissä taas varauduttiin viime viikonvaihteessa juhlimaan USA:ssa hurjaan vireeseen päässyttä Martin Kaymer’ia, joka jo toukokuussa vei nimiinsä ns. viidennen Majorin, Players’in ja melkein heti perään U.S. Open’in. Ne tuhannet maamiehet sun muut sponsorit, jotka olivat päättäneet vasta viikonvaihteessa tulla seuraamaan idolinsa peliä, pettyivät pahan kerran. Martin Kaymer ei onnistunutkaan selvittämään suhteellisen kovaksi (-4) noussutta cut -rajaa.
Otsikon kysymykseen minulla ei ole kunnon vastausta. Hyvä golfkierros koostuu huipputasollakin niin monesta pienestä ja helposti pieleen menevästä tekijästä, joista varsinkin puttaaminen näyttelee usein jopa kohtuuttoman suurta roolia. Olihan meillä taannoin golfissakin oma Usain Bolt’imme eli Tiger Woods, joka vuosituhannen vaihteen tienoilla dominoi lajiamme ennen näkemättömällä tavalla. Uusia tällaisia pelaajia tuskin kuitenkaan syntyy muutamaan sataan vuoteen.
Maaliskuun lopussa selkäleikkauksen läpikäynyt Tiger ilmestyi ”kehiin” – pari viikkoa etuajassa – juuri tässä viikonvaihteessa. Miehen selkä näyttää olevan kunnossa, mutta lähipeli on niin pahasti ruosteessa, että hän missasi cut’in useammalla lyönnillä. Kysymyksessä oli muuten hänen 10. missattu cut’tinsa kaikkiaan 299:ssa pelaamassaan ammattilaiskilpailussa. Asiantuntijoita ihmetyttää, että juuri se pelin osa-alue jota hän on pystynyt jo pitempään treenaamaan, ei sujunut ollenkaan. Up & Down tilasto (greenin vierestä kahdella reikään) 3/16 oli vähintäänkin masentava. Hyvä uutinen on se, että Tiger tulee mukaan Liverpoolin Hoylake’ssa pelattavaan The Open’iin – kentälle, jossa hän voitti kun kilpailu siellä viimeksi vieraili vuonna 2006. Tätä tapausta suuri golfkansa odottaa kuin Jeesuksen uutta tulemista.
””Hyvä golfkierros koostuu huipputasollakin niin monesta pienestä ja helposti pieleen menevästä tekijästä, joista varsinkin puttaaminen näyttelee usein jopa kohtuuttoman suurta roolia””, Lassi kirjoittaa. Omalla vaatimattomalla kokemuksellani tästä jalosta pelistä olen sitä mieltä, että puttaaminen on golfin vaikein (ja tärkein) osa-alue. Jos pelaaja selvittää alkukierrokset alle 28 putilla/kierros niin tuskin missaa cut”ia. Jos putteja menee yli 32/kierros niin eipä taida selvitä cut”ista.
Puttaaminen on golfin helpoin osa-alue. Lähipeli on se vaikein.
Saattaa johtua osittain siitä, että yhdessä golfturnauksessa pelataan vain noin 280 lyöntiä per osallistuja. Siksi päivän kunnolla, yksittäisillä onnistumisillä, ja myös tuurilla, on suurempi merkitys kuin joissakin muissa lajeissa. Verrataanpa golf- ja tennisturnausta lyöntien määrässä: 280 lyöntiä vastaisi sitä, että vaikkapa tennisturnauksessa yksi ”ottelu” olisi yhtä kuin yksi tie break, seitsemästä pisteestä poikki. SIlloin yhdessä ”ottelussa” olisi ehkäpä keskimäärin 12 pistettä x 5 lyöntiä = 60 lyöntiä. 32 pelaajan kaaviossa finalistit löisivät yhteensä 5 kierrosta x 60 lyöntiä = 300 lyöntiä, eli suunnilleen saman verran kuin golfturnauksessa. Jos tennisturnaus pelattaisiin näin lyhyinä otteluina, varmasti voittajat vaihtuisivat useammin, maailman top-10 pelaajia putoaisi useammin heti alussa, ja maailman 100-200 voisi voittaa useammin kuin nyt. ———————————- Vertailu toisinpäin: otetaanpa keskimääräinen tennismatsi, 6-4 6-4, 20 geimiä x 6 pistettä x 5 lyöntiä = 600 lyöntiä yhdessä matsissa. 32 pelaajan kaaviossa finalistit lyövät palloa turnauksen aikana 5 kierrosta x 600 = 3000 kertaa. 3000 lyöntiä golfturnauksessa vastaisi yli 40 kierrosta. Arvelisin, että jos golfturnaukset olisivat 40 kierroksen mittaisia (eli tuo 3000 lyöntiä), huipulla olisi vähemmän vaihtelua?
”Omalla vaatimattomalla kokemuksellani tästä jalosta pelistä olen sitä mieltä, että puttaaminen on golfin vaikein (ja tärkein) osa-alue. Jos pelaaja selvittää alkukierrokset alle 28 putilla/kierros niin tuskin missaa cut”ia. Jos putteja menee yli 32/kierros niin eipä taida selvitä cut”ista.” Tärkeämpää on mistä pääsee puttaamaan ja monen lyönnin jälkeen. Otetaan esimerkiksi kokeilu jossa tavallinen klubituuppari laitettaisiin kimppaan Ilosen kanssa ja pelattaisiin kaksi kierrosta. Ekaksi Härkä löisi pallon griinille ja klubituuppari puttaisi. Seuraavalla kierroksella Klubituuppari tökkisi pallon griinille ja Ilonen puttaisi. Olen satavarma että ekalla kierroksella tulisi parempi tulos
Tottakai sillä on erittäin suuri merkitys, kuinka läheltä reikää putti lähtee. Mutta puttaamisen vaikeus on siinä, että jonain päivänä saattaa tulla solkenaan sellaisia putteja, jotka ohittavat reiän sentin tai parin päästä. Jonain toisena päivänä samanlaiset putit uppoavat yksi toisensa perään. Puttien hiuksenhienojen erojen johdosta pelaajalle voi tulla MC, vaikka peli muuten kulkisi kohtuullisesti.
Vaikka Tilanderilla ikä karttuu, aina vain hän tarttuu mielenkiintoisiin, ajankohtaisiin aiheisiin. Oikeastaan ei ole kyun yksi toive: hän saisi kirjoittaa useammin. Kiitokset myös nimimerkille Muita palloiluja erittäin oivaltavasta kommentista.
Vaikka Tilanderilla ikä karttuu, aina vain hän tarttuu mielenkiintoisiin, ajankohtaisiin aiheisiin. Oikeastaan ei ole kyun yksi toive: hän saisi kirjoittaa useammin. Kiitokset myös nimimerkille Muita palloiluja erittäin oivaltavasta kommentista.
Lassi ihmettelee, miksi Ilonen, joka voitti Irlannissa, pääsi nyt Saksassa hädin tuskin jatkoon. Mitä ihmettelemistä siinä on. Mikolle sattui vahinko , tai sanoisinko onnenkantamoinen, niinkuin lotossa . Voitto Irlannissa oli sattuma. Saksassa Mikko palasi taas normaaliin päiväjärjestykseen ja oli tipahtaa cutin alapuolelle. Tällaiset vahingot ja onnenkantamoiset ovat mahdollisia golfissa, kuten Lassikin toteaa. Ei niinkään muissa todellisissa urheilulajeissa.
Kyse on urheilusta,on hyviä ja vähemmän hyviä päiviä.Kaikenlainen selittely ja vertaaminen muihin lajeihin on turhaa.Ilonen pääsi vähän huonollakin omalla pelillä jatkoon loistavalla tsempillä.Mikolla kyllä pää kestää ja onhan hän lähes 50 parhaan pelaajan joukossa.Loistava suomalainen urheilija.Mielestäni meidän pitäisi enemmänkin arvostaa omIa kuin vähätellä.Golf on lajina juuri siksi hieno koska monen osa-alueen täytyy toimia samalla kierroksella jotta tulos on hyvä.
PETE – sä oot pihalla! Aika monessa vähänkin arvostetussa lajissa täytyy monen osa-alueen toimia, jotta lopputulos natsaa! Golf on siitä erikoinen laji, että sen ”fanittajat” pitävät siten jotenkin kaiken muun yläpuolella. Toki se on vaikea ja harrastettu laji, itsekin arvostan golffia kilpaurheiluna, mutta ei se nyt mikään jalkapallo kuitenkaan ole! Edes koripallo….
Kotiturnauksiin tuleminen ja siella hyvin pelaaminen on aina vaikeaa. Ihan sama kuka olet. Median hardelli, omat ystavat, perhe ja kotikentan/yleison paine ovat asioita, jotka tekevat turnauksesta vaikean kaikille. Lisaksi eurooppalaisille kertyy paljon matkakilometreja kun Jenkeista kiireella tullaan Eurooppaan pelaamaan. Aikaerokaan ei ole mikaan yksinkertainen juttu. Muinoin kun kannoin eraan leidimme bagia kansainvalisissa turnauksissa, tama tuli hyvin esille. Finnair Mastersia edeltavalla viikolla pelaajatar pelasi Portlandin (Oregon, USAn lansirannikko, aikaero 10h) LPGA turnauksen. Ja hyvin pelasikin! Sen ”juhlinnan” jalkeen alkoi kuitenkin hardelli, vai mita sanotte tasta: – samana sunnuntai-iltana yon yli lento New Yorkiin. – ennen kukonlaulua NYCissa, jossa piti paiva viettaa, koska Finnair lahti vasta myohaan iltapaivalla. – toinen yon yli lento, nyt Helsinkiin. – lentokentalla alkaa hardelli, jota ei voinut kun ihmetella: porukkaa oli ja paikoissa piti kayda. Sponsorit laukkasivat vieressa ja kiire oli joka paikkaan. Mailaan ei oltu koskettu kohta kahteen paivaan… – lopuksi kerittiin hieman rankellekin, mutta paivat olivat taynna sellaista media-hulapaloota, etta oksat pois. Eika siina mitaan. Taysin ymmarrettavaa ammattilaisurheilussa. Tulevaa turnausta tama ei kuitenkaan auttanut tippaakaan… Pointti onkin se, etta kaiken tuon jalkeen ja ennen kaikkea sen keskella usein unohtuu se tarkein. Eli se miksi tama pelaaja on sinne ”tuotu”. Kaikki haluavat osansa, mutta itse tekeminen unohtuu. Tulos tuosta viikosta olikin varsin heikko. Ei mikaan yllatys, mutta pettymys kyllakin. Edellisviikkojen kova tyo ja hurjat naytot (Kanadan Avoimet & Portland) valuivat Talin jatevesikuiluihin. Kokonaisuutta ei tietenkaan auttanut se, etta seuraavalla viikolla pelaajattaren piti jalleen pelata Jenkeissa. Tuon jalkeen hanta ei ole Portlandin turnauksessa nakynytkaan, mika aikataulullisesti oli ilman muuta hyva ratkaisu, ja se nakyi myos taysin erilaisena parjaamisena Suomen kisassa (mm voitto). Kun Kaymer menee Saksaan, Rory Irlantiin ja Colsaerts Belgiaan (ja miksei Minnikin muinoin Suomeen) pelaamaan, he saavat tietylla tavalla maistaa milta tuntuu olla Tiikeri sen yhden viikon ajan. Millaista se on kun media ym pyorii juuri sinun ymparilla 24/7. Kaikenmaailman kissaristiaisia ja vastaavia on jatkuvasti. Sponsorit haluavat osansa. Perhetta ja ystaviakaan ei saa unohtaa. Siihen paalle kun laittaa viela edellisviikon turnauksen toisella mantereella, ei mikaan ihme, etta aina ei voittokellot soi, vaikka nimi selassa oli kuinka kova tahansa. Vastassa on kuitenkin reilu sata maailman/mantereen parasta pelaajaa…
Kyllä tuo hyvän puttaamisen suuri painoarvo tuloksenteossa on näkynyt erittäin selkeästi Kaymerin kohdalla. US Openissa vaikeatkin putit upposivat yksi toisensa jälkeen – ja voitto tuli. Saksan kisassa ja samoin nyt Ranskassa Kaymer puttaa kuin klubituuppari. Parimetrisetkään eivät juurikaan koloa löydä – pidemmistä puhumattakaan.
Aatelle tiedoksi: Mikko on maailmanlistalla sijalla 50 eli golfin eliitissä. Voitti vahingossa? Kukaan ei voita tourin kilpailua vahingissa mutta kukaan sama ei voita niitä aina. Toki supertähti luokkaan (sweet 16) on vielä pitkä matka.