Näky oli lohduton kun saavuin keskiviikkoaamuna Portugal Mastersin Victorian puttigreenille. Paljon pelaajia puttailemassa hienoissa prässihousuissa ja isot touribägit vierellä.
Suomipojat olivat kuin ”Duudsonit” heidän rinnallaan. Mikko Korhosella oli vain lainaputteri kädessään ja Karri Kakko oli kuin Kalifornialainen surffaripoika farkuissaan ja t-paidassaan hänen vierellään.
”Mitäs pojat? Kamat on näköjään vielä kadoksissa!” Sain oudon raportin Mikolta: ”Kamat ovat tulleet Lissaboniin, mutta ne tulevat vasta viimeisellä koneella yöllä Faroon ja ne toimitetaan vasta aamulla tänne hotelliin. Ja aamulla olisi startti jo klo 09.40” ”Tuossa ei ole järjen häivää! Anna täginumerot, niin koitan selvitellä!” vastasin ja jätin poikapoloiset puttailemaan.
Soittelin TAP:in toimistoon ja koitin saada tolkkua asiaan. Sanoivat, että koneet täysiä, eivätkä tavarat mahdu ennen kuin viimeiseen lentoon yöllä. Ja vain asianomainen voi noutaa ne kentältä. Ja kenttä on yöllä kiinni, siksi ne toimitetaan vasta aamulla.
Soitin miehelleni, joka on lentokapteeni, ja kysyin voiko olla niin täysi kone, että mailat ei mahdu ruumaan. Pasi nauroi, että eipä ole moista meriselitystä ennen kuullut, puolen tunnin lento tuskin on painokriittinen. Arvelin, että heillä ei ole mitään tietoa tavaroista ja ostivat näin lisäaikaa itselleen. Absurdi juttu, pähkäilin itsekseni.
Mediakeskuksesta minua neuvottiin menemään Eurooppa Tourin kisatoimistoon avun saamiseksi. Pyysin siellä tyttöä soittamaan ja selvittämään asiaa portugalin kielellä, niin saadaan joku tolkku tähän hommaan.
Hetken kuluttua menin ET:n toimistoon uudestaan ja tyttö sanoi, että pitää ottaa yhteyttä lentoyhtiöön. No, höh, olinhan juuri soittanut sinne. Menin seuraavan tytön luokse ja vastaus oli sama: ”lentoyhtiö selvittää, soita sinne.” Tästä toimistosta ei löydy ratkaisua, vaan nyt minun täytyy löytää portugalinkielinen sisukas liittolainen ja ratkaista pulma omin neuvoin.
Silmiini osui Courtesy Driver toimisto ja siellä oli Paula niminen nainen paikalla. Kerroin koko tarinan hänelle ja yritin vedota kansallistunteeseen: ”Ainoat pelaajat Suomesta ja mailat hukassa! Johan tässä menee koko Portugalinkin maine!” Hän katseli vain myötätuntoisesti.
Keski-ikäinen nainen, ehkäpä hänelläkin on lapsia, eli vaihdoin taktiikkaa. ”Poikaparat eivät pääse kisaamaan, koska kukaan ei halua auttaa heitä! Golfbägi on heidän työkalunsa, eikä mikään lomavarustus, jonka voi toimittaa perille kun kerkii.” Osui ja upposi, nyt hän otti puhelimen ja soitteli kädet viuhtoen.
”Kamat on 80% varmuudella Lissabonissa” hän sai selville. ”Ei riitä, meidän pitää saada 100% varmuus” totesin hänelle. Taas soittelimme eri paikkoihin ja vihdoin saimme vahvistuksen, että tavarat todellakin ovat Lissabonissa.
”Mutta miten saamme ne tänne Algarveen?” Paula pähkäili. ”Tuossahan sinulla on rivi hienoja Audeja!” huomautin hänelle. ”Niillä on lupa kuskata pelaajia hotelleihin tähän lähettyville.” Paula naurahti. ”No, kai Audilla voi ajaa 500km, Lissaboniin ja takaisin!” ”No, siihen tarvitaan kyllä aika korkealta pomolta lupa!” tuhahti Paula. ”No, sitten soitetaan vaikka Eurooppa Tourin presidentille tai Saksaan Audin pomolle!” totesin Paulalle.
Paula oli ihanan sisukas ja parin puhelun jälkeen hän halasi ja sanoi: ”No, nyt on lupa!” Kasasimme kaikki mahdolliset tarvittavat dokumentit nippuun. Lippujen tägit , boardarit ja poikien passeista vielä valokopiot todisteeksi mukaan. Paula kirjoitti virallisen luovutusasiakirjan, jossa Mikko allekirjoituksellaan antoi luvan tavaroitten luovuttamisen kuljettajalle.
”Etsi joku innokas kuski, koska nyt on hiukan pidempi ajomatka edessä, kuin viereiseen hotelliin.” neuvoin Paulaa. ”Se on helppo järjestää”, naurahti Paula silmää iskien.
Niin lähti kuski matkaan ja Paula totesi minulle: ”Toivon, että Mikko voittaa koko kisan!” Näin tuli Mikosta ja Karrista ”meidän pojat”.
Illalla, kun tulimme syömästä noin kymmenen aikaan, juoksimme Mikon hotellin vastaanottoon kysyvä ilme kasvoillamme. Vastaanottovirkailija sanoi rauhallisesti: ”Mr Korhonen, your golfbag and luggage are delivered to your room.”
Seuraavana aamuna kävelin taas puttigriinin ohi. Mikko ja Karri olivat niin siisteinä touribäginsä luona harkkaamassa.
Sydämessäni lämmitti ja totesin itsekseni ”Meidän pojat!”
Hyvä esimerkki siitä miten pärjää tilanteessa kuin tilanteessa-> ASENNE!
Mainio tositarina siitä, kuinka toimivat ihmiset saavat aikaan asioita, vaikka se ei omaan ”ruutuun”kuuluisikaan. Satu Eckhardtilla on tilannetajua, iso sydän, empatiaa ja myötäelämisen kykyä. Golfpiste kiittää ja kumartaa, olemme ylpeitä blogistimme toiminnasta! Teemu
Tämä on juuri se mikä Suomen urheilusta puuttuu ASENNE!! Tästä ei puutu kuin Sadun asenne… Kaikki likoon, ei selitellä, ei ihmetellä ->kaikki peliin ;
Hieno asia, Mikko ja Karri sai mailat. Tarinan kerronta on myos hieno, vaikka tuntemanimkapteenit eivat kommentoi muiden tekemisia, on kuulemm akkamaista ?
Hienoa Satu! Hyvin tehty. Kaikkeen on varauduttava kun poistutaan Suomen kamaralta noihin kolmannen maailman kehitysmaihin. Siellä on asiat niin eri mallilla ja vaatii töitä selvityäkseen.
Mä kaipaisin kyl selitystä enempi sielt lentopäästä! Miten voi muka olla mahdollista ettei ton tason kaverin kamoja saada oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan?? Jos ihminen lentää kuuhun mut yks bägi ei lennä 500 km?
Jo 10v sama asia Portugalissa. V***u, eivät opi! Ja ihan sama moka, oli lentoyhtiö mikä tahansa! Tavarat taksilla 3-5pv myöhässä 100 km päässä olevaan resorttiin.
Tolla asenteella pääsee naimisiin vaikka lentokapteenin kanssa! Hyvä Satu! Sitkeys palkitaan!
Hyvä, Satu! Olisi jäänyt kaiman 9. sija unelmaksi ilman ripeää toimintaasi. Näytit hyvää esimerkkiä kaikille!!
Hieno stoori ja erittäin sisukasta toimintaa, tai voisi sanoa jopa että rautaista toimintaa! Way to go! Jos kaipaat uutta tuulta golfin harjoitteluun, tsekkaa täältä, josko apu olisi parin klikkauksen takana: https://frankiron.com/urheilu/golf/
Ei kannata heti antaa periksi. Sisu ja p-le auttaa aika pitkälle. Toisaalta kuusi kertaa Helsingistä Faroon bägin kanssa lennettyäni Mikolla huonoa tuuria. Itselläni ei koskaan jäänyt mitään tulematta samlla lennolla.