Meri-Teijo ja Kotka
Maaliskuu koitti ja kovasti etsin kenttiä, jotka avautuisivat ensimmäisinä. Meri-Teijo sopi matkallisesti hyvin siihen aurinkoiseen sunnuntaipäivään. Kenttä viheriöi, aurinko paistoi ja kentän vieressä komeili laskettelurinne, joka oli vielä lumen peitossa.
Saimme päivän viimeisen lähdön ja jotenkin leppoisasti aloitin kierroksen. Ehkä se, että olimme viimeisenä antoi minulle sen rennon olon. Minun ei tarvinnut ajatella olenko se, joka kierrosta hidastuttaa.
Olin ollut tuttu näky Etelä-Saimaan lehtitalon harjoitushallilla. Halli on pieni, mutta sain vallan hyvin harjoiteltua lyöntejä ja puttausta. Kehittelin puttauksessani itselleni ns varman matkan, jota koko talven pidensin. Sain siihen varmuutta itselleni, mutta oikeita greenejä en osaa vielä lukea. Milloin se on liukas ja milloin kitkainen. Koko talven hain itsevarmuutta ja sitä lähdin ensimmäisenä Meri-Teijoon kokeilemaan.
Meri-Teijo maaliskuussa
Mielessäni ei pyörinyt häiriötekijöitä, vaan avoimin mielin ilman sen kummempia suorituspaineita aloitin pelin. Ja pelasin siihen asti golfelämäni parhaan kierroksen. Olin tekemässä jopa ihan oikean parin 15 reiällä, mutta lähipelissä on näköjään vielä hiomista. Menetän lyöntejä helpostikin äkkiä 3 jopa 4. Oman parini tein joka tapauksessa neljällä väylällä, 2 alle oman parini kahdessa ja yhden väylällä sain ihan oikean bogin, joka minun slopellani tarkoitti viittä pistettä! Kaiken kaikkiaan 29 pistettä ja varsin tyytyväinen peliini. Olinko päässyt kehityksessäni uudelle kymmenykselle ja alkavatko pisteeni jo seuraavaksi kolmosella. Ja yhtään palloa en hukannut, suoritus sekin. Osittain tähän tietysti auttoi se, että vesiesteet olivat jäässä. Jälkipeli on hauskaa, pelin ruotiminen ja sen analysointi.
Sitten Kotka avattiin, ennen Kahilaniemeä. 100 km:n matka golfkentällehän ei ole mitään. Meri-Teijosta saamani itsevarmuus oli vielä tuoreessa muistissa. Mutta etu-ysillä en päässyt mukaan ollenkaan, epäonnistuneita lyöntejä, liian pitkiä puttauksia, keskittymiskyvyttömyyttä, yleisöä ja pää ei näköjään vieläkään kestä golfpainetta. Pisteeni etuysiltä eivät ole mainitsemisen arvoisia ja takaysille lähdin en-odota-mitään miettein. Jokin painaa mieltäni…työasiat ja siinä se. Tähän asti olin onnistunut totaalisesti unohtamaan kaiken muun ympäriltäni, mutta nyt en päässytkään irti.
Kotka huhtikuussa
Kauden tavoitteeni on pelaaminen 50 erillä kentällä Suomessa ja ulkomailla. Saldon avasi upea Meri-Teijo. Toukokuun kesälomaviikko oli jo valmiiksi suunniteltu. Aloitus Vilnassa V Golf Clubilla ja siitä ylöspäin autolla kohti Tallinnaa, pelaten milloin missäkin. Tiedän mitä teen ensi kesänä.
Sellainen asia vielä lopuksi, että jokainen kenttä missä olen pelannut, on ollut kuulema vaikea kenttä. Haluan nähdä vielä sen helpon kentän!
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitTilander Tuulettaa1
BlogitEntinen tyttö
BlogitEntinen tyttö
BlogitIlon sanomat
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitSami Sarpakunnas3
BlogitTilander Tuulettaa3
Hyvää luettavaa. Kiitos! Tuo viimeinen kappale todella totta!
Kentät tuntuu paljon helpommilta sitten kun ”omasta bogista” ei saa käsittämätöntä 5:ttä pistettä. Ja golfhan on lyöntipeli!
Tuollaisen kierroksen jälkipeli on jopa naurettavaa! Kuvaus par 3:sesta: löin draiverilla n. 18 m, sitten kaksi kertaa hybridillä, sitten rauta vitosella, chippasin topin, mutta sitten puttasin HYVIN neljällä kuppiin
Mistähän näitä lukutaidottomia, kaikesta negatiiviset puolet löytäviä verbaalilahjakkuuksia on mielestäni fiksujen golfareiden sivustoille eksynyt? Jos ei osaa toisten blogeja edes lukea oikein, puhumattakaan siitä, että ymmärtäisi lukemansa, ei kannattaisi omaa hölmöyttään kommentoimalla paljastaa. Varmaankin kaikki blogistit arvostavat asiallista palautetta, mutta valitettavan usein palaute ja kommentointi menee täysin mukanokkelaksi viisasteluksi. Onneksi tälle sivustolle ei näiden typeryksien ja oikeiden golfareiden lisäksi juurikaan ulkopuolisia eksy. Muuten menisi maine, eikä uskaltaisi missään paljastaa pelaavansa golfia.
Kaikki on sallittua ja nautinto taattu. Antaa ladyn pelata. Muista vaan olla ostamatta osaketta, nauti elämästäsi.
Kiitos, Merja. Taas mukavaa luettavaa. Tuosan saaresta ei helppoa kenttää löydy, eikä oikein sairaalan kupeestakaan, mut ei syytä huoleen. Kivaa on aina, viimeistään jälkipeleissä.