Tämä vuosi on omistettu kirjalle ja golfille. Kustannusala viettää ensimmäistä kertaa Kirjan vuotta. Tarkoitus on innostaa ihmisiä kirjojen pariin. Golfille jokainen vuosi on uusi mahdollisuus, etenkin tämä. Jotta onnistumme innostamaan uusi ihmisiä lajin pariin, tarvitsemme toisiamme. Yhdessä kun levitämme golfin ilosanomaa, saatamme saada jotain aikaan.
Koska meikäläinen on sekä kirjojen että golfin kestokuluttaja, ajattelin tänä vuonna auttaa vähän kumpaakin, liputtamalla niiden ihanuutta. Kirjat ja golf, molemmat keskittymislajeja, vaativat kärsivällisyyttä ja rauhaa. Aikaakin tarvitsevat, sitä kiireetöntä. Ja mikä merkittävintä, molemmissa toimii ikivanha ja hyväksi havaittu käyttöliittymä.
Vuodenvaihteen tienoilla luin kirjoja taas melkoisen pinon. Lähes kaikki olivat sellaisten ihmisten kirjoittamia, jotka eivät pelaa golfia. Muutamaa suosittelen kuitenkin kaikille. Risainen elämä on teos, jossa jäljelle jääneet muistelevat Juice Leskistä. Jälkitirkistelevä järkäle. Joissain kohdissa huomasin, että olin aikanaan ymmärtänyt Juicen sanoman ihan erilailla kuin tämä nuori kirjoittaja Antti Heikkinen. Verbaalinero Juice oli kuollessaan vain 56-vuotias. Ei siis koskaan päässyt kokemaan senioriteetin ihanuutta.
Peter von Baghin Muisteja taas on omakuva, Petterin viimeiseksi jäänyt kirjallinen tuote. Itsetilityksessään Bagh sanoo, että on saanut tehdä suurin piirtein sitä mitä on halunnutkin ja ollut etuoikeutettu tavalla, jota ei aina ole osannut tarpeeksi arvostaa. Baghin ajatus on siis aika likellä omaa filosofiaani, jonka Bob Dylan kiteytti erinomaisesti paljon ennen meitä molempia: ”Olet menestyjä, kun nouset aamulla ylös ja menet illalla nukkumaan, ja siinä välissä saat tehdä mitä huvittaa.” Erinomainen elämänohje.
Hassuin poiminta lukemastani kirjaröykkiöstä oli Onnellisten ukkojen käsikirja. Kirjoittaja: Dag Sebastian Ahlander, ruotsalainen diplomaatti, lastenkirjailija ja onnellinen ukko. Rupesi eläköitymistä lähestyessään miettimään, mitä haluaa tästedes todella tehdä ja mitä ei tee missään tapauksessa. Laati pitkän litanian elämänohjeita kaltaisilleen ja samalla myös minun kaltaisilleni ukonrahjuksille. Kaikki esitetyt neuvot kelpaavat muuttamattomina myös akanrahjuksille, jos uskallan väittää, että sellaisia muka on olemassa.
Ohjeet ovat osin täyttä huuhaata, mutta kirjan kiteytetty sanoma onkin pysäyttää lukija miettimään, miten voimme kehittää itsessämme tuota niin ylen harvinaista kykyä ja asennetta nauttia elämästä. Me onnelliset fossiilit. Meillähän (tarkoitan tällaisia etuoikeutettuja ”stipendiaatteja”, joille eläkeyhtiö on sitoutunut lähettämään joka kuukausi pienen apurahan) on viimeinkin mahdollisuus itse päättää elämästämme ja ajankäytöstämme. Tulevasta emme tiedä, joten nykyhetki kannattaa käyttää huolella. Jos aiomme joskus nauttia, nyt on korkea aika.
Kirja on eräänlainen uuden ja vapaan elämän manifesti. Tehdään jäljellä olevasta ajasta jotain hyvää ja huikeaa. Murehtimalla ja murjottamalla se ei onnistu. Täytä omat haaveesi, älä muiden odotuksia. Katso eteenpäin. Tietä, polkua, väylää tai haastetta ei ole olemassa ennen kuin olemme sen itse kulkeneet ja kohdanneet.
Olennaista on, että nautit siitä mitä teet, tai mitä et tee. Elämän tarkoitus on elää itsellemme parhaalla tavalla ja pysytellä hyvällä tuulella.
Seppo Palminen
PS
Jos mietit, mitä helvettiä tällä oli taas tekemistä golfin kanssa, jatka miettimistä!
Peukkua ; )
Tämä Seppo on kyllä ylimielinen henkilö!
Heh, olisikohan mahdollista, että Palminen kirjoittaisi samanlaisen blogin ”kirjailijoiden/kirjallisuuden harrastajien” sivuille, aiheena vain golf? Ja lopuksi vielä kirjoittaisi: Jos mietit, mitä helvettiä tällä oli tekemistä kirjallisuuden kanssa, jatka miettimistä! Noh, toisaalta ei taideta kirjallisuuspiireissä Palmista tunteakaan…
Jos Seppo on vähintääkin yhtä hyvä lukemaan kuin pelaa golfia — ei joulupyhien ja vuodenvaihteen aikana lueta ja ymmärretä enempää kuin yksi kirja.
Joskus tuntuu, että nämä Sepon arvostelijat ovat säälittäviä tumpeloita(tumputtajjia) jotka ovat pettyneitä omaan elämämäänsä. Miksei tollaselle vanhalle hipille voi antaa mahdollisuutta kertoa ajatuksiaan. OK, myönnän, että joskus mullakin on menneet aamukahvit väärään kurkkuun blogia lukiessa, mutta so what. Erilaisista mielipiteistä voi aina oppia jotain uutta ja kenties näkemään maailmaa eri tavalla.
Ja arvostelijoiden arvostelijat ovat sitten muka fiksuja (ei tumputtajia)?
Ovat fiksumpua, ainakin näiden kirjoitusten perusteella.
On väärin olla niin erilanen, että muita harmittaa.