Golfvalmentajan työn parhaita puolia ovat mm. ne kerrat jolloin oppilas tulee silmät kiiluen kertomaan elämänsä kierroksesta, tai mieleenjääneestä, upeasta suorituksesta. Kokemus on opettanut, että tuolloin kannattaa olla kuulolla, ne ovat kertojalle usein elämää suurempia juttuja. Lukuisia ovat tarinat jolloin pallo avauslyönnissä päätynyt pitkälti yli 300 metrin päähän, lähestyminen 180 metristä kymmeneen senttiin, tai chippi kolahtanut kuppiin ratkaisureiällä. Lyön usein löylyä kiukaalle muistuttamalla, että tuollahan elää taas hymy huulilla vuodenvaihteen yli. Hyvin usein golfpro on se ihminen jonka ratkaistavaksi harrastaja mielellään antaa mailahankintansa. Ylimmmäksi päättäjäksi heittäytyminen on työlästä, vakio-ohjeeni onkin, katso että tietyt perusspeksit ovat kunnossa, testaa muutamaa vaihtoehtoa ja vertaa tuloksia/ fiilistä omaasi. Tosiasia tietysti on, että esimerkiksi sopivia rautasettejä on harrastajalle Suomessakin tarjolla useita kymmeniä. Aktiivisen kilpauran jälkeen olen jättänyt testaamisen vähemmälle, mutta pitänyt itseni hyvin ajantasalla siitä missä mennään. Bägissä on aina tuoretta, max. kaksi vuotta vanhaa tavaraa. Syksyllä olin kahden ison mailamerkin tuotelanseeraustilaisuudessa ulkomailla ja pääsin näiden lisäksi kokeilemaan muitakin merkkejä. Koin pari ahaa-elämystä. Ensimmäinen liittyi draiveriin, sen ”vakauteen” ja ensisjaisesti varren sekä nupin yhteensopivuuteen. Maila oli erään irlantilaisen tuttuni, mutta hän ei suostunut siitä luopumaan. Häkellyin kokemastani ja päätin, että viimeistään keväällä kokeilut ko. merkillä ja mailalla jatkuvat. Taustaksi kerrottakoon, että palloni lentää draiverilla kyllä riittävän pitkälle, koko uran ajan tämä osa oli tarkkuuden puolelta akilleen kantapää. Siksi uusien mallien tutkiminen kiinnostaa. Suurempi merkeistä ”maasotti” journalisteja todella runsaskätisesti. Olen aina pitänyt wedgeistä ja mielestäni osannut niillä lyödäkin varsin monpuolisesti. Mukaansaamani wedge näyttää hyvältä, tuntuu käteen erinomaiselta ja lyödessä positiiviset tuntemukset kertaantuvat. Ensimmäisten kokeilujen jälkeen olin myyty. Seuraus: Syksyn kierroksilla oma 56 asteinen wedgeni on saanut olla bägissä, tulokas on ainakin hetkellisesti vallannut sen paikan. Olen tämän draiveri-ja wedgekokeilun myötä lisää intoa pelaamiseen, 2-3 kierrosta ylimääräistä tuli pelattua kahden viikon ”loman” aikana pelkästään uuden wedgen innoittamana. Pidemmällä aikavälillä, talvella ja keväällä uskon kokeilevani entistä aktiivisemmin paitsi wedgejä, myös hybridejä sekä draivereita. Olen kertakaikkiaan iloinen siitä, hieman aikaa löydettyäni myös mailojen testaus tuntuu taas järkitouhulta. Entistä suuremmin kirjaimin haluankin kirjoittaa ja muistuttaa siitä, että uuden kokeilu ja vertailu on stimuloivaa ja voi antaa peliin aivan uutta kipinää. Vaikka sitten lopputulos olisikin se, että vertailu vanhaan tuottaa saman tuloksen ja mailat jäävät hankkimatta. Toiseen lajiin . Aloitin ”vakavamielisen” salibandyn pelaamisen lajin legendojen opastamana syksyllä 2000. Olen edelleen se ryhmän innokkain ja myös kehityskelpoisin pelaaja, joka avoimesti myöntää, että paljon on opittavaa. Samaa tarinaa voi kertoa salibandystäkin. Pelasin kuusi vuotta perusmailalla, en edes tutkinut parempia. Olin pitkään täysin onneton laukaisija, ikuinen syöttäjä joka etsi kohdetta, maalintekijää takakulmalta. Peli muuttui oleellisesti kahden asian myötä. Löysin lähes vahingossa huippumailan joka mahdollisti kunnon rannevedon. Tämän lisäksi päässäni syntyi ahaa-elämys päästessäni pelaamaan pakkiparina Esa Karjalaisen, eräässä äänestyksessä maailman kaikkien aikojen parhaaksi valituun pakin kanssa. Katselemalla oppii, minä hiffasin ainakin murusia siitä, kuinka alakättä käytetään rannareissa. Selvyyden vuoksi. En ole tähti vieläkään, mutta peruspakki joka pärjää huru-ukkojen matseissa oikean joukkuevalintansa takia. Mutta nautin aivan suunnattomasti edelleenkin siitä, että pystyn antamaan namupasseja takakulmalle, ja sen lisäksi ampumaan itsekin. Pitkä aasinsilta. Haluan vain sanoa, että golfvalmentajan on huomattavasti paljon helpompi ymmärtää niitä kehittyvien golfarien sankaritarinoita, kun itse kokee samanlaisia hekumia kaukalossa. Mailasulkeisia kannattaa tehdä silloin tällöin , updeittaus siitä mitä markkinoilla on poistaa epävarmuuden tuskan. Ja muistaa kannattaa sekin, että golfissa kannattaa rohkeasti pyrkiä pelaamaan itseään parempien kanssa, katsomalla ja sopivia kysymälläkin voi saada isoja kiksejä peliin. Joskus tiedostamattaan. Soitin lauantai-iltana Jaakko Mäkitalolle kun en vielä löytänyt ( itse lomalla) Golfpisteen sivuilta tai ET:lta esikarsintojen tuloksia. Mies loisti alkukesästä Nordic Leaquen kisoissa, kesällä CT:lla, ET:n toinen esikarsinta meni loistavasti. Finaali käynnistyy torstaina. Mäkkäri on pelannut hienon kauden, mutta ei osannut inttämälläkään antaa sopivaa järkisyytä äkilliselle kehittymiselleen. -Ostin alkukesästä putterin joka istui tosi hyvin. Aloin putata hyvin, kyllä se oli oikeastaan iso käänne, hän kykeni kertomaan. Melkoinen juhlaviikko Mäkitalolla, josta tuli keskiviikkona isä. Lauantaina varmistui finaalipaikka. -”Pimu” sieltä tuli, yli kaksi viikkoa etuajasssa. Näin emännän kanssa kuitenkin päätimme että minä keskityn karsintoihin, hän synnyttämiseen. Suomalaisilla on alkavalla viikolla kovasti jännitettävää. Neljä pelaajaa karsinnoissa. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen kotimaisilla pelaajilla on 14 yrityskertaa karsintafinaalissa, vain Tuomas Tuovinen ( 2005) on päässyt läpi. Peukut ylös, asiasta enemmän GP:n sivuilla. Oma ulkokausi Suomessa saattoi päättyä Talissa sunnuntaina. Isänpäiväkierroksen annokseksi tuli 12 reikää, aikaa kului tunti 40 minuuttia. Joutuisaa peliä kahden hengen ryhmässä. Muistini toimii pätkittäin, mutta verrattuna 70-ja 80-lukuihin, kenttiä pidetäään ilmastonmuutoksen vuoksi huomattavasti pidempään auki syksyisin. Pelaajia on luonnollisesti vähän, mutta tämä ei paikallaolijoita häiritse. Suosittelen niillekin joille marraskuussa pelaaminen on kokemuksena tuntematon. Menee hyvästä liikunnasta. Oletin että oli kauden viimeinen kierros. Toisaalta bägissä on nyt kokeilussa kolme uutta wedgeä, jos tilaisuus tulee, saatan lähteä tulevana viikonloppuna vielä kerran ulkoilemaan…
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitTilander Tuulettaa1
BlogitEntinen tyttö
BlogitEntinen tyttö
BlogitIlon sanomat
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitSami Sarpakunnas3
BlogitTilander Tuulettaa3
