Greig, Rob ja DJ keittiön pöydän ääressä.
Blogit | Karri Kakko |
16.4.2018

Mailapoikien matkassa Madridissa

Sain noin kuukausi takaperin WhatsApp-viestin Eric Indries nimiseltä mailapojalta. Hän kysyi, haluaisinko asua Madridin kisaviikolla hänen ja neljän muun kädin kanssa aivan Madridin ytimessä? Ajattelin, että vuosien työ tuottaa viimeinkin tulosta. Noin neljän vuoden verkostoitumisen ja ”Hi, how’re you doingien” jälkeen olin viimeinkin pääsemässä sisälle mailapoikien elämään.

Päätin vastata myöntävästi, sillä ajattelin, että onhan se hyvä päästä tutustumaan kollegoihin lähemmin. Tietysti tällaisesta järjestelystä voisi syntyä myös jonkinlaista kirjallista materiaalia.

Heti ensimmäisenä iltana aiheutin Ericille mielipahaa. Ilmoitin maanantaina tekstiviestillä starttaavani matkaan. Eric oli tulkinnut viestin siten, että olin Madridin lentokentällä, matkalla kohti asuntoa. Harmillinen tilanne illallispöydässä olleille, jotka odottivat aikansa minua saapuvaksi. Tilanne olisi toki vältetty sillä, että Eric olisi lukenut edellispäivänä lähettämäni viestin, jossa ilmoitin koneen laskeutumisajan klo 20:25 paikallista aikaa.

Muutaman osoitetiedustelun ja hae uutta sohvaa -vastauksen jälkeen, sain viimein osoitteen asunnossa olleelta ruotsalaiselta mailapojalta Henrikiltä, ja saavuin asunnolle taksilla Mikko Korhosen hotellilta.

Jo käytännön syyt pakottavat mailapojat usein valitsemaan sen nopean, halvan ja samalla epäterveellisen vaihtoehdon.

Asunnossa minua vastassa olivat kaikki asukkaat: DJ, Greig, Robo, ja Rob. Eric istui keittiön pöydällä ja valitteli heikkoja kommunikointitaitojani. Ilmoitin, että lähetin viestin, jossa ilmoitin saapumisaikatauluni. Se siitä, pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, mutta ruokaa ei kuulemma ollut jäljellä. No, saahan ruokaa huomennakin, joten ei hätää!

Seuraavana aamuna Eric jo pahoitteli käytöstään. Minä en ollut nähnyt asiassa suurtakaan ongelmaa. Sanoin olevani kiitollinen asunnosta ja hoitavani kommunikoinnin paremmin vastaisuudessa.

Kädien ruokailutottumukset eivät useinkaan ole niitä parhaita. Jo käytännön syyt pakottavat mailapojat usein valitsemaan sen nopean, halvan ja samalla epäterveellisen vaihtoehdon. Jos viikon palkka on sen tuhannen euron tietämillä, ei viikosta jää käteen mitään, mikäli syö ravintoloissa ilta toisensa jälkeen. Tällä viikolla pääsimme nauttimaan osapuilleen terveellisestä ruoasta, kun ruoat syötiin kämpillä kebab-kioskien asemasta.

Viikon aikana Eric osoittautui varsin taitavaksi kokiksi, ja vieläpä sangen taloudelliseksi sellaiseksi. Keskiviikkoiltaa lukuun ottamatta hän loihti rajatuilla mausteilla ja aineksilla kerrassaan oivallisia ruokia. Kunniamaininnan ansaitsee vodkalla maustettu tomaattipohjainen pastakastike, jossa oli lihaa, porkkanoita, sipulia ja jättikatkarapuja.

Gourmet-ruokaa olisi ollut tarjolla aivan caddia-kämpän naapurissa, mutta budjetissa ei ollut tilaa.

Keskiviikkona sain kunnian toimia kokkina, kun Eric oli ainoana iltapäivän ProAmissa. Valmistamani Chorizo- ja possu-Paella sai raadilta yhden Goodyear-tähden. Ei hassumpi startti meikäläiseltä. Paella-tarpeet maksoivat yhden viiden euron viinipullon kera 19,70€. Sillä ruokittiin helposti meidän kuuden hengen poppoo. Se saakin miettimään, miten ihmeessä ruokakoriltaan vain 30% kalliimmassa Suomessa pystyisi moiseen!?

Viikon ruokalasku henkeä kohden oli ällistyttävän pieni. Joka jätkää kohti maksettavaa tuli ainoastaan 64€! Lasku sisältää myös ne viinipullot, jotka aamuisin tungettiin tyhjänä alakerran roska-astioihin. No, kun viini maksaa läheisessä marketissa 2–6€, niin sekään ei liiemmälti kukkaroa kevennä, oloa kylläkin.

Mailapoikien päivät ovat yllättävän pitkiä. Se on aina niin helppoa unohtaa, kun tarkkailee vain kierrokseen hupenevaa aikaa. Vaikka nykyisin kädeillekin on tarjolla kuljetus kentälle ja takaisin, niin silti päivän pituus on helposti 11 tuntia. Ulkona vietetyn päivän ja 10 kilometrin kävelyn jälkeen energiaa pyöriä kaupungilla on minimaalisesti. Etenkin, kun Madridissa alkuviikko oli poikkeuksellisen kylmä ja sateinen, niin kuuma suihku ja sohva osoittautuivat liian mukavaksi vaihtoehdoksi.

Oli hauska huomata, kuinka samanlaisia me ihmiset lopulta olemme. Tietyt asiat tuottavat iloa ja tietyt asiat ahdistavat.

Matkalle pakkaamani TRX- remmit ja muut kuminauhat pysyivät visusti kassin pohjalla koko viikon ajan. Kuuden hengen seurueen pyöriessä pienessä asunnossa lienee turha miettiä liiaksi 100 punnerrusta ja 100 vatsaa päivässä -tavoitetta. Olohuone toimitti Robin makuuhuoneen virkaa. Samalla sitä käytettiin vaatteiden kuivatukseen ja matkalaukkujen sijoituspaikkana. DJ:n kanssa jakamassani makuuhuoneessa oli tilaa tasan kahdelle, ehkä 60 senttimetriä leveälle sängylle. Välissä tilaa noin 40cm. Kyseessä oli siis huone nukkumista varten.

Tämän aikuisten Interrail-ryhmän keskiössä oli keittiö, jossa keskusteltiin päivän tapahtumista viinilasillisen ääressä, samalla kun odotimme illallista valmistuvaksi. Viikko kului nopeasti, kun kuusi aikuista miestä kävi iltaisin läpi elämäänsä ja seuraavien kilpailujen vapaita pelaajia, muun muassa. Oli hauska huomata, kuinka samanlaisia me ihmiset lopulta olemme. Tietyt asiat tuottavat iloa ja tietyt asiat ahdistavat.

Kämpässä oli muutama kaveri vailla vakituista pelaajaa. Voin kuvitella, että olisi todella stressaavaa etsiä lähes joka viikon jälkeen uutta työnantajaa. Ja, mikäli nämä pelaajat eivät tee cuttia, on seuraavat viikot elettävä viikon peruspalkkiolla. Ei todellakaan mikään herkullinen tilanne.

Helppo laskutoimitus tämän viikon osalta: lentolippu 350€, huone 248€ ja ruoka 64€ jättää 1000€:n palkkiosta 338€ kattamaan kiinteät kustannukset kotimaassa. Onnekseen Ruotsin mailapoikia edustava Henrik, tuttavallisemmin Robo sai Marokkoon kelvollisen pelaajan, nimittäin Peter Hansonin.

Robo kertoi, että heillä on yhteistä historiaa kahden kauden verran. Tuolloin Peter Hanson rikkoi toisella kaudella miljoonan euron rajapyykin.

Aiemmin muun muassa Kristoffer Brobergin kädinä toiminut Rob oli saanut Marc Warrenin laukun ja nyt sunnuntaille kaksikko starttasi kärjen tuntumassa. Rob on kokenut kädi ja hän edustaa mailapoikien arvostettua osaa, sillä vain osa näistä kavereista saa mahdollisuuden näyttää kykynsä Marc Warrenin kaltaisille huippupelaajille. Siltikin Rob kertoo ajavansa kotona ollessaan taksia, sillä hän ei halua tuhlata säästöjään kattamaan vapaa-ajan kustannuksia.

Eric Indries taasen on pitänyt yhtä ranskalaisen Mike Lorenzo-Veran kanssa parin vuoden ajan. Viime vuonna Mikellä oli hyvä vuosi, kun 21 kilpailua tuotti hänelle noin miljoona euroa. Seitsemän prosentin bonukset jättävät kädillekin jotain sukanvarteen. Tosin, mahdolliset laihat vuodet ovat selkeästi Ericin mielessä hänen laskiessaan tarkasti viikon aikana kerättyjä kuitteja yhteen. Toki on muistettava, että mies asuu Saksassa, omaa saksalaiset sukujuuret ja on naimisissa saksalaisen naisen kanssa.

Missatun cutin lisäksi viikon suurimman takaiskun koin lauantai-iltana, kun Mikko Ilosenkin kädinä toiminut DJ kertoi minulle talomme nurkilla olevasta hauskan näköisestä ravintolasta. Hän oli katsellut ikkunasta sisään seuraten samalla nuorien partasuiden toimintaa keittiössä ja salissa.

Jostain syystä hän päätti googlata ravintolan nimen. Sieltähän paljastui juuri Michelinin tähden saanut uudehko ravintola, joka kerää netissä hyviä arvosteluja. 69–100€ maksavat ja 12–22 kappaletta sisältävät menu-kokonaisuudet ovat taideteoksia, joihin allekirjoittanut olisi mielellään sijoittanut. Olkoonkin, että se olisi tuplannut viikon ruoka-budjetin kertaheitolla.

Mietin tätä syödessäni Ericin tekemää possu-rapupastaa. Tosin Ericin sanoin: ”we get to see places where you don’t want to go and places you do wanna go back to on your vacation!” Madrid ehdottomasti on paluun arvoinen.

Teksti: Karri Kakko

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Tilaa Golfpisteen maanantaisin ja perjantaisin lähetettävä uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla golfalan ilmiöistä ja uutisista! Tilaa kirje syöttämällä sähköpostiosoitteesi alla olevaan kenttään.

Kommentit

Kiitos Karri jälleen aivan loistavasta kirjoituksesta! Aivan huippuja juttuja lukea. Paras blogisti ikinä! Sitten kun oot vienyt Korpan majorvoittoihin (tai ainakin -kisoihin) ja haluat jotain muuta, niin kirjoittaminen olisi hyvä ammatti.. Tsemppiä ja kiitokset!

Oma kommentti