Niille, jotka ovat mitä tahansa kirjoituksiani lueskelleet, tuskin on jäänyt epäselväksi, että olen paitsi golfdorka, myös, etenkin ja nimenomaan kirjadorka. Luen kirjoja, kirjoitan kirjoja ja rakastan kirjoja. Tänä kirjan nimikkovuonna olen ollut erityisen ilahtunut ilmestyneiden suomalaisten golfkirjojen määrästä: kolme, kukin omaa lajityyppiään, erittäin erilaisia, hämmästyttävän omaperäisiä ja hyvin suositeltavia.
Kalle Virtapohja:
GOLF – Suuret turnaukset, suuret voittajat
Auditorium
En voi kuin ottaa hatun päästäni. Kalle Virtapohja ei ole turhan päiten urheilutoimittamisen tohtori. Tämä kirja on tehty paneutuen ja suurella sydämellä. Tuloksena on kukkurainen ja rönsyävä aarrearkku maailman huippugolfin historiaa ja nykypäivää. Tämä on upea hakuteos. Aivan erityisesti osaan arvostaa sitä pikkutiedon määrää, jolla kirjoittaja ryydittää tavallisesti isolla pensselillä kerrottuja isoja otsikoita isoista turnauksista.
Virtapohja on letittänyt toisiinsa major-turnausten taustat, pelaajien sykähdyttävät esittelyt, arkiharmaudesta nostattavat unelmat ja koskettavat kuvafiilikset. Tarinat ovat voimissaan. Kiitos myös Lassi Tilanderille, joka on aukaissut ehtymättömän tarinalaatikkonsa kirjoittajan käyttöön. Tiedän, että tämän tyyppinen kirjan kirjoittaminen vaatii uteliaisuutta, pitkää pinnaa, ahkeruutta ja hyvät peffalihakset.
Kun olin kirjan nautiskellut, päätin, että sijoitan sen tolkuttomassa epäjärjestyksessä olevan kirjastohuoneeni näkyvimpää nurkkaan, jotta löydän sen ennen jokaista major-turnausta. Eilen nostin kirjan yöpöydälleni, jotta vielä ennen torstaita ehdin kerrata US Openin vaiheet. Olen aina sanonut, että mitä paremmin tunnet historiaa, sitä tukevamman otteen saat nykypäivästä.
Taru Hermunen-Kuusela:
GOLF – Opas mielenhallintaan
Readme.fi
Tämä on varmasti maailman interaktiivisin golfkirja. Luin sen läpi kahteen ja puoleen kertaan. Ensimmäisen lukemisen jäljiltä olin hämmentynyt, jopa aavistuksen ärtynyt. Mitä tämä oikein on? Pitääkö kirjoittaja lukijaa pilkkanaan? Miten minä, joka sentään kuvittelen olevani kaikkien kylmähermojen Buddha, onnistun provosoitumaan luettuani parisataa sivua kirjaa, jonka on tarkoitus vahvistaa henkistä kanttiani?
Vilkaisin uudelleen kirjan takakantta. Siinä Taru Hermunen-Kuusela vakuuttaa, ettei päästä lukijaansa helpolla. No ei todella! Ja vielä toinen väite: tästä kirjasta et opi mitään, jos et halua. Mutta minähän haluan. Toisella lukukerralla idea aukesi. Kirja on nerokas testi, jossa lukija antaa itsestään enemmän kuin on ehkä koskaan ennen antanut. Kirja on täynnä kysymyksiä, joihin laiskastikin vastaamalla nousee tarinan päähenkilöksi ja valmentaa mieltään viileäksi.
Kävin kirjan vielä kolmannen kerran läpi. Laskin huvikseni niiden kysymyslauseiden määrän. Niitä on 501 kappaletta. Tuttu luku, joka on kuin tatuoitu mieleeni. Ensimmäiset farkkuni olivat Levis viisnollaykköset. Onnea matkaan Taru! Tulisiko tästä kirjasta samanlainen oman alansa ikoni?
Hanna Teerijoki:
Golf – Puhdas osuma puumailoilla
Gummerus
Jos joku aikoo opetella golflyönnin kirjoja lukemalla, tämä ja sen edeltäjä kannattaa hankkia heti ja empimättä. Hanna Teerijoki on pallopelien superlahjakkuus, joka on golfopettajana viitoittanut lajimme pariin yli 10 000 pelaajaa.
Tämä on odotettu jatko-osa viime vuonna ilmestyneelle Golf – Puhdas osuma rautamailoilla -kirjalle. Tällä kertaa aiheena ovat puumailat ja putteri. Paljon kuvia, hieman selittävää grafiikkaa eikä liikaa tolkuttavaa tekstiä. Kirja on loistava esimerkki siitä, että kuva puhuu usein paremmin kuin sata tai tuhat sanaa.
En voinut olla hymyilemättä itselleni, kun nyt reilut 20 vuotta golfia harrastaneena ja jos jonkinlaisia guruja kuunnelleena viimein tajusin sen ikuisen hokeman: ”Pysy pallon takana!” Hanna näyttää sen yhdellä kuvalla.
–
Juhannuksen jälkeisen viikon perjantaina ja lauantaina, siis 26. ja 27.6.2015 olen Sastamalan kirjatapahtumassa levittämässä golfin ilosanomaa. Paitsi että signeeraan omia kirjojani, pöydältäni löytyvät nämä kolme uutuutta. Ja koska haluan saada golfkirjoille paljon lukijoita, myyn niitä reilusti alennettuun messuhintaan.
Sastamalassa, sen koulun toisessa kerroksessa, on Suomen Kirjankustantajat ry:n luokkahuone, joka on merkitty numerolla 28. Nähdään siellä, siis kaikki te lukutaitoiset!
Seppo Palminen
Jo on äijällä huvit!
Hyviä kirjoja kaikki, täytyykin stadista lähteä Sastamalaan. Missä se muuten on, ei google löytänyt ?
Iso-isältäni jäi pakka uusia 501 leviksiä vuodelta 1890 ! Osan olen myynyt, mutta jos jollain on tukku taaloja, voin myydät kahdet vielä, pitäisi ostaa muutama sijoituskämppä lisää. Eiköhän se noilla kahtien leviksien myynnillä onnistu ?
Jotain kertoo kyvystä oivaltaa perusasioita jos siihen menee 20vuotta. Tosin Palmisen peliä nähneensä monta oivallusta on vielä tekemättä. Ja se kertoo lahjattomuudesta jota ei edes suunnaton into kelistä.
‘Golf – opas mielenhallintaan’ on tyypillinen valmennuskirja, jossa sanan “golf” tilalla voisi olla “parisuhde”, “urapolku”, “vanhemmuus”, “ammatinvalinta”, “virtahepo”, “mindfulness” tai joku muu viimeksi kuluneen vartin muotisana. Opas on kirjoitettu yksinkertaisen sujuvaksi, vailla suurempaa kaunokirjallista kunnianhimoa. Jokaiseen lukuun on ympätty muistilistan tapaisia tehtäviä ja mietelauseita pitämään yllä lukijan mielenkiintoa ja luomaan vuorovaikutusta. Kirjan ydin on varsin yksinkertainen. Tuskin pilaan kenenkään lukunautintoa, kun kerron sen tässä: Alitajunta määrittää suuresti sen, miten käyttäydymme tietyssä tilanteessa ja miten reagoimme tuttuihin tai outoihin ärsykkeisiin. Siksi golfissa(kaan) ei kannata lähestyä asiaa tai tilannetta kielteisellä argumentilla tai imperatiivilla. Esimerkiksi “älä nyt vain lyö pelkillä käsillä” on varma tapa mätkiä palloa kuin sitä kuuluisaa vierasta sikaa. Ja kun tähän yhdistetään tavoitteelliset päämäärät, esimerkiksi “tällä kaudella alennan händäriä 5.2 pykälää”, alkaa kirjan anti olla kasassa. Listoja on niin paljon, että tulee mieleen, josko niillä täytetään myös tilaa. Valmennuskirjan mitta kun vaatii noin paria sataa sivua. Kuvia ei sen sijaan ole. Ammattimainen oikoluku olisi parantanut tekstin laatua. Siellä täällä on vähäisiä lyönti- ja kielioppivirheitä, joiden lisäksi sivulla 106 on ajatusvirhe. Tasoituksen alentaminen ei vaadi kisoissa käymistä muilta kuin tasoitusryhmään 1 kuuluvilta. Tarvitaanko tällaisia kirjoja? Vastaus riippuu kysyjän pelitaidosta. Lähes kaikille keskitason klubipelaajille on hyödyllisempää treenata liikkuvuutta ja hakea hyvää osumaa palloon. Ammatikseen pelaava soittaa Timo Rauhalalle. Eniten hyötyvät paljon kaikenlaista valmennusoppia lukevat, paikalliskisoissa käyvät singelit, joiden lyönti alkaa olla tikissä mutta tuloksen tekemisestä puuttuu se viimeinen isku. Jos luet muutenkin alan kirjallisuutta, tämä on kelpo lisä kokoelmaasi. Jos taas mietit mistä alkaa, suomeksi on tehty parempiakin oppaita.