Päässäni risteilee päivittäin useita otsikoita ja sisältöä siitä, joita blogissa voisi käsitellä. Aikaa kirjoittamiseen tuntuu olevan vain myöhään illalla. Maanantaista torstaihin Frasierin katsominen pysäyttää muut toiminnot. Sen jälkeen loistavat unenlajani tulevat esiin, sammun alle sekunnin.
Siispä koetan nyt jäsentää kuusi pientä ajatusta ennen aamun salibandyotteluun valmistautumista:
1. Finnish Open ansaitsee arvonnoston Golfliitto ja Mikko Ilonen lanseerasivat tammikuun alkupäivinä Finnish Openin, joka pelataan heinäkuussa Hirsalassa. Great! Kaikissa perinteisissä golfmaissa oma ”Open” on kilpailujen lippulaiva ( US, British, Canadian, Australian, South-African…) joka antaa näyttömahdollisuuden paitsi huipuille , myös niille jotka eivät vielä ole breikanneet läpi. Kisa on alkuun Nordic Leaguen osanen. Toivottavasti se pian kasvaa Challenge Tourin mittoihin. Yksi ehdoton toive: Avoimet karsinnat heti pystyyn, vaikka pienemmätkin. Kun nimen ”Open” ottaa käyttöön, siihen on syytä vastata pirteällä toiminnalla.
2.Elämäni Contrapunctus Urheilun ja urheilumarkkinoinnin moniottellija Mikko Vanni täytti loppuvuodesta 50 vuotta. Juhlat olivat isot, mutta varsin lämminhenkiset. Olen tuntenut miehen muutaman vuoden ajan hänen johtamansa Infrontsportsin toimintojen ( mm. Finnair Masters) kautta ja ihaillen ihmetellyt sitä, mikä hän on oikein miehiään. ”Jokaisen pitäisi oikeastaan kirjoittaa kirja itsestään”, oli Mikon sanoma, kun hän perusteli päiväkirjatyyppisen Elämäni Contralpunktus teoksen julkistamista juhlapäivänään. Vaikka ilta venyi poikkeuksellisen myöhään, luin tämän kirjan lähes kannesta kanteen yön aikana. Olemme samanikäisiä, tämä kirja oli paitsi upea läpileikkaus Mikon elämästä, myös mainio muistelo urheilun ja liikunnan maailmaan Suomessa ja ympäri maailman. Suosittelen kirjan avaamista jos sen käteensä sattuu saamaan. Siihen voi jäädä koukkuun.Nimi Contrapunktus tarkoittaa ihmisen pyrkimystä siirtyä kaaoksesta järjestykseen. Tämä puhutteli välittömästi kun sen kuulin. 3. Esa Isakssonin numero… Kirjassa on luonnollisesti muutamia virheitä, kuten asiaan kuuluu. Vanni näet ilmoitti, että kukaan ei ole lukenut sitä ennakkoon, oikolukeminen on ollut myös miehen omissa käsissä. Takerrun joskus pieniin yksityiskohtiin jos huomaan, että ne eivät ole kohdallaan. Mikko seurasi, kuten minäkin hyvin tarkkaan pienenä IFK:n pelejä. Pelaajien numerot syöpyivät tuolloin mieleen, suuri osa niistä on siellä vieläkin. Kun Mikko luetteli kirjassaan IFK:n 60-ja 70-luvun taitteen pelaajien numeroita, oli siellä yksi karmiva virhe joka jäi painamaan mieltäni. Esa Isaksson, taitosentteri Raumalta. Mikko pisti numeroksi kahdeksan, joka oli Tommi ”Buffalo” Salmelaisen . Oikea on TIETYSTI kymmenen.
Mieliinin on ikuisesti jäänyt ottelus jossa Isaksson pääsi yksi läpi. Oli laukaisevinaan ja sai maalivahdin jäihin toiselle kulmalle. Tämän jälkeen hän kylmän rauhallisesti kiersi maalin ja teki vanhanaikaisen joita nykyään harvemmin nähdään.
Sain sielulleni rauhan Isakssonin numeron suhteen nähtyäni lauantaina IFK-Blues ottelussa Göran Stubbin, IFK:n silloisen pomomiehen. Stubbilta numero tuli tietty kuin apteekin hyllyltä.
4. Ei koskaan olutta jäähallissa….
Tuli Stubbilta pieni muistelo Nordensköldinkadun jäähallin syntyvaiheisiinkin.
”Ehdotin 60-luvun puolivälin jälkeen kun hallia rakennettiin, että pukuhuoneiden yhteyteen tulisi saunat joukkueiden käyttöön. Boris Bogomoloff, hallin ensimmäinen pomo tyrmäsi tyystin ajatuksen. Hänen pelkonsa oli se, että jos saunottaisiin, pelaajat saattaisivat tuoda sinne olutta. Ja tässä hallissa ei koskaan juoda olutta”, muisteli Stubb Bogomoloffin viestiä ja silloista aikaa.
5. Anssi Rauramo aloittaa talviharjoittelun
Helsingin kaupungin liikuntatoimen johtaja Anssi Rauramo vietti myös lauantai-iltaa viihdyttävää peliä seuraten. Rauramolla on varsin skitsofreeninen asema HGK:n asioita puitaessa kaupungin eri elimissä. Hänen ”syntinsä” on jäsenyys seurassa jonka asema herättää kovasti intohimoja ja mielipiteitä. HGK:n ja kaupungin tekeillä olevat kaupat Talin kiinteistöistä ovat olleet viimeisten kuukausien aikana kovastikin tapetilla. Vaikka itsekin olen HGK:n jäsen ja työn puolesta seuraan asiaa, ei selvän kuvan rakentaminen tapahtumien kulusta ole aivan yksinkertaista.
Niinpä sovimme, että soitan Anssille sopivan tilaisuuden tullen. Erittäin iloinen olin siitä, että tämä koripallolegenda näytti varsin hyväkuntoselta ja energiseltä. ”Kiitos huomiosta, olet oikeassa. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen ajatellut aloittaa golfin talviharjoittelunkin”, Rauramo heitti ilmoillevarsin uskomattomalta kuulostaneen ajatuksen.
Tämän kuultuani kolmannen erän aikana ja pelin jälkeen jäin miettimään sitä, miten onnettomassa asemassa helsinkiläiset goflarit ovatkaan talviharjoittelun suhteen. Malmin GreenGolfissa lyöntipaikkoja on hieman toistakymmentä. Siihen ne avoimet paikat sitten jäävätkin. Helsingin ja Espoon rajamailla sijainneen Vermon hallin tuhouduttua myrskyssä, joutuu ”stadilainen” ajamaan Suomenojalle, Kivenlahteen tai Vantaan Pakkalaan löytääkseen säädyllisiä harjoitushalleja.
Tilanteesta on turha ketään syyttää, mutta jokseenkin korni se kuitenkin on.Rauramolla on kuitenkin ( on ainakin ollut) toimistonsa yhteydessä Helsingin Kisahallissa pienen pieni lyöntipaikka jossa voi ottaa alkulämmöt kevään pelejä varten.
6. Ville Peltonen sytyttää
Käyn lätkämatseissa nykyään varsin harvoin. Lukkarinrakkaus IFK:hon on kuitenkin aitoa. Syksyllä 1970 marssin Lippupalveluun ostamaan caddienä ansaitsemillani rahoilla kausikorttia. Ikää oli tuolloin kymmenen vuotta ja kaksi kuukautta. Katsomo C2, ylin 12:s rivi ja paikka numero 128.Jotkut asiat jäävät mieleen. Lätkän pelaajat olivat suuria idoleitani kuten Vannin Mikolle.
Nordensköldinkadun hallin tunnelma oli launtaina varsin hyvä vaikka vastustaja Blues on jotenkin värittömän oloinen lauma. Ratkaiseva syy, joka sai minut hyväksymään poikani ehdotuksen peliin lähtemisestä oli se, että halusin nähdä Ville Peltosen nykykunnon. Hienosti hän pelasikin ja kruunasi yleisön hyvänolon tunteen komealla toisella maalillaan. Jäin muistelemaan sitä, kuinka hyvä ja osittain samantyyppinen pelaaja oli hänen isänsä Esa Peltonen joka muodosti Matti Hagmanin ja Tami Tammisen kanssa todellisen tehovitjan 70-luvun alkupuolella.
Joukkueen ja yleisön sytyttäjiä ei ole koskaan liikaa, Ville Peltonen on tällainen. Pelin aikana mietin myös sitä, mikä sai minut aikanaan tykästymään IFK:hon. Toki taustalla oli se, että joukkue voitti mestaruudet 1969 ja 1970. Toinen tärkeä oli tiedostamatta punainen väri. (Ei suinkaan politiikan johdosta).
Samalla syyllä perusteli Suomessa Finnair Mastersissa vierailllut Laura Davies sitä, miten hänestä tuli Liverpool-fani. ”It was definitely the red color”, hän järkeili.
Kuudesta lyhyestä ajatuksesta tuli melko pitkiä. Nyt on juostava liikuntaharrastuksen pariin, reikäpalloa eli salibandyä vuorossa….
Teemu
Ei saakeli mitä kuraa, onko toimittaja kadottanut otteen lukijoihin? Tämä vaikutti enemmän tekstinä suoralta viivalta, jota seuratessaan hypnoosin omaisesti vaipui syvempään uneen.
Millon Golfpiste löytäisi itselleen nykyaikaisen kirjoittajan. Harrastetoiminntaa käsittelevistä sivuista GP on selkeästi suomen jäykin.
Ihan mukavaa tajunnan virtaa. Ainoa asia mikä pisti silmään oli Bluesin luonnehtiminen jokseenkin värittömäksi joukkueeksi. Outo havainto tästä huippujoukkueesgta.