Ystäväni ja kollegani Olli, joka aloitti golfin pelaamisen paljon ennen minua, tiedusteli aina ja kaikkialla: ”Kuinka voit, ihmisenä?” Kysymys on nerokkaan kaksiosainen. Ensin tuo: Kuinka voit, siis kaikissa rooleissasi? Niitähän jokaisella riittää. Kuinka voit golfaajana, vanhempana, puolisona, röökaajana, keskivartalolihavana, asennevammaisena, veronmaksajana, uniongelmaisena, kuorsaajana, äänestäjänä, lihansyöjänä, alkoholin kohtuu- tai liikakäyttäjänä, sokeriaddiktina, koiran omistajana?
No, jokainen naama kertoo tarinan. Tuohon tervehdykseen tietenkin kuuluu vastata yltiöpositiivisesti niin kuin jenkit ”Upeasti”, ”Hienosti”, ”Aivan mahtavasti” tai sitten niin kuin iso osa suomalaisista: ”Kyllästyttää”, ”Ahdistaa”, ”V***ttaa”.
Mutta sitten tulee tuo kysymyksen kakkososa: ihmisenä. Mitä siihen voi vastata? Edelleen jokaisen golfaajan kasvot kertovat tarinaansa. Mutta onko kukaan edes kiinnostunut, kuinka voit ihmisenä? Ihan sama, aivan sama. Ihmisenä? Mitä se edes tarkoittaa? Voiko olla ilahtunut ihmisenä, vaikka ryhmän jäsenenä sellaista palautetta on vaarallista päästää julki? Ihminenhän voi ilahtua jostain ihan pienestä asiasta, kun taas suuret joukot tarvitsevat isoja ongelmia, joita viskaalit ratkovat heidän puolestaan, huonosti.
Taisi olla Hemingway, joka sanoi, että hyvän kirjoittajan tärkein työkalu on sisäänrakennettu, iskunkestävä paskanilmaisin. Sellaisen ostaisin mielelläni, vaikka vähän käytettynä. Niitä on harvoin myytävänä. Minulla on sisälläni summeri, joka erehtymättä pärähtää soimaan joka kerta, kun eteeni osuu hyvää palvelua. Pystyn erottamaan hyvän palvelun ja vähän sinne päin -palvelun hetkessä ja vaikka sadan metrin päästä. En pidä itseäni ronkelina, en tietenkään. Kukaan ei pidä. Hyvin harvoin annan palautetta, jos palvelu ei toimi. Olen keskittynyt toimimaan, kun summerini soi, antamaan hyvää palautetta.
Asun Helsingin keskustassa. Tunnen itseni etuoikeutetuksi. Minulla on kävelymatka kaikkiin tärkeisiin paikkoihin. Aika usein, kun käyn autolla jossain pitemmällä, kurvaan takaisin Stockmannin kautta. Jos tulen lännestä, Q-Parkin tunneli on Ruoholahdenkadulla, jos tulen pohjoisesta ajan sisään Mannerheimintieltä.
Yksinkertaisesti: Stockmannin Herkku on keskustan paras ruokakauppa, jopa lajissaan ylivoimainen. Tämä tuskin oli uutinen kellekään. Moni tietää senkin, että Q-Park on keskustan paras parkkipaikka. Halli on avara ja valoisa, parkkiruutuihin mahtuu auto kuin auto ja sivuille jää tilaa jopa ovien aukaisuun. No, voidaan sanoa, että tämän verran ehkä perinteikkäältä tavaratalolta voidaan ihan vaatia. Isot asiat ovat kunnossa.
Palvelussa kuitenkin on usein kyse pienistä asioista. Niin eilenkin. Ajoin Stockalle Q-Parkin kakkoskerrokseen. Carwashin kaveri kysyi, kauanko sulla menee? Kävin ruokaostoksilla, viiniostoksilla, apteekissa ja kirjakaupassa. Siihen kului 20 minuuttia. Sinä aikana olivat pesseet autoni. Käsin. Peruspesu 25 €. Prrrrrr! Tuota minä kutsun hyväksi palveluksi.
Joskus aikoinaan, taisi olla 1990-lukua, kun olin aktiivinen golfklubin kellokas, ehdotin sellaista palvelua. Siis kun ihmiset tulevat klubille autoineen ja viettävät siellä aina muutaman tunnin, niin avaimet cädärille ja bisneksen haistavan junnuryhmän kesäpesula hoitaa auton puhtaaksi. Käsinpesu, 25-30 €. Kyynikot olivat varmaan oikeassa. ”Meidän klubimme junnujen ei tarvitse haistaa bisnestä, koska pappa betalar.” ”Meidän klubimme papoilla on rahaa vaikka kuinka, mutta ihmisinä ovat niin pihejä, etteivät suostu maksamaan ainakaan auton pesusta.”
Edelleen se unelma on elossa. Ehkä ensi keväänä. Siellä kun pohtivat, miten hyvän palvelun saisi vielä paremmaksi? Pieni asia, mutta prrrrrr!
Seppo Palminen
Jonninjoutavaa kirjoitusta ja melkoinen mainos kahdelle yritykselle.. vähän haisevaa, Seppo! Tekisi mieleni kysyä – paljonko sait? Vaan enpä kysykään.
On erittäin ikävää että buddhaksi itsensä ylentänyt kirjoittaja jatkuvasti syyllistää, ivaa ja lajittelee ihmisiä. Buddhismiin ei tuommoinen kuulu. On hyvä muista että auton maalipinnan voi pilata osaamattomissa käsissä pesemällä väärin. Maksaako klubinne sen? Jos joku ei halua autoaan pesettää niin kunnon buddha sen hyväksyy. Ainoastaan itseään voi muuttaa, jos tämä perusasia ei kirjoituksissa muutu niin kannaataako pilkata buddhisteja lisää. Oleppa vaikka golfkatolilainen sueraavat 5 vuotta.
Itsekin keskustassa asuvana, muista todelle hyvin Stokka Herkku on niitä harvoja keskustan elintarvikeliikkeitä joka on myynyt useamman päivän vanhaa elintarviketta. Noilla myyntiluvuilla on pakotettu myymään jatkossakin. Voin hyvin, vaikka v…taa stokkan taso.
”— ei suurempaa onnettomuutta kuin se, ettei tiedä,mikä on tarpeeksi; ei suurempaa häpeää kuin se, että haluaa yhä enemmän. Totisesti, joka tietää olla tyytyväinen saatuaan tarpeeksi, on aina tyytyväinen.” Laotse Suosittelen tutustumista taolaisuuteen.
Palautetta se on negatiivinenkin palaute… Tää oli hyvä kolumni, taas, palautteen tasosta joku voisi tehdä johtopäätöksen, että 99,7 % blogin lukijoista on tyytyväisiä, ja loput eivät, ja sitten nimimerkin takaa perustelevat, mikä blogissa oli epäkelpoa! Joten jatka buddha tai Seppo Palminen samalla periaatteella, suurin osa odottaa tätä blogia ja katsoo mistä taas kirjoitetaan, mutta suomalaiseen tapaan ei kommentoi eikä anna kehuja!
Kiitos taas Seppo! Blogiasi on aina mukava lukea, mutta nykyään odotan jopa enemmän näitä ”paskaa” kommentteja. Nyt ne oli kyllä vähän laimeita. 🙂
Vai vielä Stockalla ja auto pestään käsin. Paljonko maksat golfmatkasta jolla myyt kirjojasi ja esitelmöit Buddana. Säästää voi niin monella tavalla. Ja maksaa muiden lailla.
Voi teitä kateellisia ja katkeria golfkavereitani. Ettekö te vieläkään ole tajunnut sitä, että ei tässä some-maailmassa jokainen blogi tai twiitti voi sisältää elämän tarkoitusta tai avainta ikuiseen onneen. Palmisen päivän opetus liittyi kiittämiseen ja kiitollisuuteen, mutta te näitte vaan naarmuuntuneita autoja ja piilomainontaa. Jollei tällainen kevyt ajatusten jakelu maistu, niin lukekaa vaikka sitten sitä raamattua jota tuossa joku edellisistä suositteli Palmisellekin. Koska muuten viimeksi kiititte ketään?