23.–30.4. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[12][26]
KilpailuaSuomalaista
Blogit - Golfpiste

Korvien väli

Tänään on oikein hyvä hetki taas kirjoittaa tätä blogia, kun aamu alkoi jo ennen seitsemää legendaarisella Helsingin Golfklubin Talin kentällä. Päiväksi oli luvassa rankkoja sateita, mutta siellä tyhjällä kentällä meille aurinko vielä pilkotti. Tarkoituksena oli viettää pieni harjoitteluhetki rangella ja ehkä harjoitusmielessä kokeilla paria väylää. Tämä aika keväästä ei vielä näyttänyt kenttää parhaimmillaan, mutta siitäkin huolimatta golfin historian havina oli lähes käsin kosketeltavaa ja pystyin kuvittelemaan pellavapäiset pojat klubitalon seinustalle odottelemaan josko joku klubin jäsenistä tarvitsisi mailapoikaa kierrokselleen.

Yksi näistä entisistä mailapojista oli seurassani kentällä ja häneltä sain taas paljon ajattelemisen aihetta omasta tekemisestäni ja suhtautumisestani golfiin. Yksi keskeisimmistä itseäni jäytävistä asioista on jännittäminen ja sitä myötä jäykkyys. Miten tällainen kontrollifriikki saa nuppinsa sellaiseen moodiin, että elämä kentällä olisi helpompaa ja hauskempaa? Pitääkö ennen kierrosta kaataa klubilla kurkkuun pari naista vahvempaa juomaa, irtoaisiko silloin?

Koska pessimisti ei pety, niin liian usein sitä tahtoo mennä seuraavaan suoritukseen ajatuksella lähes varmasta epäonnistumisesta. Silloin ei tietenkään mikään muu ole varmaa kuin se epäonnistuminen. Reipas annos norjalais-ruotsalaista positivismia ei olisi pahitteeksi meille maailman musertamille. Golf on myös sosiaalinen haaste kaltaisilleni piilointroverteille, jotka mieluusti tekisivät kaiken yksin tai ainakin todella tutussa seurassa. Lähtökohtaisesti uusiin ihmisiin on hauska tutustua, mutta sen tajuaa yleensä vasta jälkeenpäin. Ensin pitää jännittää, eihän siitä nyt mitään tulisi jos ihan noin vain heittäytyisi rennosti outojen ihmisten seuraan. Voisi vaikka vahingossa olla kivaa.

Mitä siis löytyy blondin korvien välistä, vai löytyykö mitään? Onko asialle mitään tehtävissä? Olisi suotavaa saada rentous, ranteet ja rytmi synkkaamaan. Harjoittelemista rangella jaksan vaikka kuinka paljon, siitä se ei jää kiinni. Sielläkään ei järki aina toimi ihan liukkaasti, vaan sitä juuttuu epäonnistuneisiin lyönteihin eikä ymmärrä tauon olevan paikallaan. Mekaaninen toisto auttaa tiettyyn rajaan saakka, mutta sitten pitääkin ottaa jo muut keinot käyttöön.

Sanna Nuutisen kirjoitus viimeisimmässä Golflehdessä keskittymisestä ja mielenhallinnasta antoi jo hiukan eväitä eteenpäin. Hetkessä eläminen ja hengittäminen ovat hyviä taitoja myös kentällä. Sain juuri käsiini myös Taru Hermunen-Kuuselan uuden kirjan Golf – Opas mielenhallintaan, jossa takakansitekstin lopuksi mainiosti todetaan : ”Käsissäsi on uudenlainen golfkirja, josta et opi mitään, jos et halua”. Katsotaan opinko mitään siitä.

Talin pellavapäinen mailapoika tottunein ottein kantoi oman bäginsä ja veti minunkin kärryäni aamukasteisella nurmella, kiitos siitä. Totesin, että hyvin varhainen aamu kentällä sopii minulle, se tuo energiaa työpäivään sekä rauhoittaa mieltä. Ja rauhallista mieltähän tässä ollaan metsästämässä.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (4 kpl)