Lauantaina olin innoissani. Suomalaiset päättivät äänestää punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuihin. Toisen kerran historian aikana suomalaisilla on tässä kilpailussa ilmiön tajua tärkkiperseiden vastaan potkimisesta huolimatta. Muistan niin elävästi vuonna 2006, kun Lordi oli valittu Suomen euroviisuedustajaksi kappaleella Hard Rock Hallelujah. Eräässä golfporukassa kävi aivan hitonmoinen jupina, kuinka nuo monsterit lopullisesti pilaavat Suomen maineen ja eihän tässä enää kehtaa edes moikata ulkomaan tuttujaan. Hyvä Suomi! Yhdeksässä vuodessa on taas tapahtunut jotain henkiseksi kasvuksi tulkittavaa. Vai onko se sama golfporukka nytkin sitä mieltä, että Pertti Kurikan Nimipäivät antaa mielikuvan, että suomalaiset ovat kehareita kaikki?
Sunnuntaiaamuna luin Hesarista toimittaja Mari Koppisen kommentin, että tuo kehitysvammaisten kokoonpano ei mene Wieniin rakentamaan Suomi-brändiä. Mitä ihmettä? Totta helvetissä se menee. Siitähän koko showssa on kysymys. He menevät rakentamaan mielikuvaa Suomesta, jossa kansallinen itsetunto on viimein, kaiken itsesäälin ja vähättelyn jälkeen tasolla, jolle se voi joskus nousta joissain muissakin maissa.
Suomi yrittää räjäyttää henkisen pankin antamalla jätkien heittää oman tunteisiin vetoavan shownsa. Niille, jotka huutavat, että kyseessä on laulukilpailu, sanon, että ei sinne päinkään. Aina mun pitää on jopa punkbiisiksi kurja räkäisy. Se ei provosoi ainakaan meikäläistä. Mutta se toivottavasti liikuttaa niitä joille se on suunnattu. Minua ilahduttaa. että asenne on kohdillaan, kundit ovat katu-uskottavia ja puuterointi puuttuu. Tämä show on paljon enemmän kuin yksi tulkinta yhdestä euroiskelmästä. Tästä tulee ilmiö.
Onko Eurooppa valmis tälle ilmiölle, se on muiden päänsärky. Kari Aalto, Pertti Kurikka, Sami Helle ja Toni Välitalo, te teette historiaa. Menette rakentamaan uutta Eurooppaa, jossa ensin tulee ihmisarvo kaikkine mausteineen. Tällä kertaa ”kaapista” tulevat keharit, eikä heitä tämän jälkeen panna sinne koskaan takaisin. Eurovision hässäkkä on tälle sanomalle parhaita foorumeita.
Golfväki tajuaa maailman kaikista harrastajista ehkä parhaiten, mistä tässä koko jutussa on kysymys. Me golfaajathan olemme nimenomaan kehareita kaikki. Meillä on oikein numeroin ilmoitettava kehitysvammakerroin, jota kutsutaan händäriksi.
Golfajatteluun suhteutettuna Pertti Kurikan Nimipäivien show Wienin estradilla tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin tasoituksella 54 pelaava porukka pääsisi villillä kortilla British Openiin. Siellä mitattaisiin, osaavatko pelaajat kaikista ”kehitysvammoistaan” huolimatta, kaiken hulabaloon keskellä pysyä rentoina, nauttia pelistä ja pitää hauskaa.
Joku jo sanoi Iltalehdessä: Tämä on punkeinta ikinä!
Seppo Palminen
I agree. Piste.
Tosi hyvä valinta ja uskon erikoisuuden ja valtavan huomion myötä voi vaikka voittaa, great. Mutta musiikillisesti ei voittaisi ja onko hyväksikäyttöä ?
Taitaa olla ensimmäinen kerta kun olen täysin samaa mieltä Palmisen kanssa! Ei laulu sinänsä häävi ole, mutta se oli valittavissa olevista ylivoimaisesti paras. Mitä se sitten kertookaan muiden, ei kehareiden, biisien tasosta? Että ne oli huonosti tehtyjä kliseitä ilman mitään sanomaa tai melodiaa, siinä missä kehareiden biisissä oli ainakin aitoutta ja sanoma? Vaikka poikien ÄÖ lienee alle puolet omastani, löysin biisistä syvän sanoman miltä tuntuu elämä kehitysvammaisena kun joku muu on määräämässä ihan kaikesta. Miksi minusta, viralisten mittausten mukaan älykkäästä, tuntuu ihan samalta? Byrokraatit määrää, ei ainoastaan älyttömästä eristepaksuudesta ja ilmatiiviin pullon rakentamisesta, vaan myös siitä mitä puskia saan istuttaa? Mutta kerrankin olen ylpeä Suomesta. En siitä että paras musiikillinen antimme on kehareiden varassa, vaan siitä että he, antamastaan tasoituksesta huolimatta, saivat saman mahdollisuuden. Golfissa noin parikymmentä vuotta sitten ei tätä mahdollisuutta annettu, kuten kaikki Moe Normanin uraan tutustuneet tietävät. Mies oli yksi kaikkien aikojen parhaimmista pelaajista, mutta PGA tour ei sulattanut golfaria jolla oli tavanomaisesta poikkeava svingi ja olemus. Onkohan kanssagolfarit nyt ehtineet kasvaa aikuisemmiksi?
Kehareita kaikki. Joillakin tuo händäri on miinusmerkkinen. Tuplakehari.
Melkein kaikilla händäri on miinusmerkkinen, sitä etumerkkiä ei vain käytetä. Sen sijaan plusmerkkinen händäri merkitään plussalla erotuksena miinusmerkkisistä.