Gary Player onnitteli Mikko Korhosta Itävallan voiton jälkeen ja kunnioitti Saksassa kilpailua läsnäolollaan.
Karri Kakko |
26.6.2018

Tapaaminen Mr. Playerin kanssa

Vielä viimeiset terveiset Kölnistä. Viimeiset siksi, koska seuravat neljä vuotta tämä kilpailu pelataan Münchenissä ja minä hyppään lennolle kohti Ranskan Pariisia. 

 

Joku viisas muuten sanoi, että golfin avulla päästään paikkoihin, jotka on kiva nähdä, mutta ei välttämättä tulisi lomalle lähdettyä. Köln on kaiken kaikkiaan hieno paikka. Jumalattoman kokoisen Kölnin Tuomiokirkon liepeillä sijainneet vilkkaat kävelykadut kahviloineen ja kauppoineen tekivät kaupungista todella viihtyisän. Saksalainen hintataso sopii hyvin kukkarolle – kädien kanssa vietetyt illat pubissa jalkapalloa seuraten eivät kukkaroa hirveästi keventäneet.

 

Kuluneet viikot ovat olleet mieleenpainuvia, sillä neljän viikon jaksolle on riittänyt menestystä työn puitteissa. Ainoastaan helpolla kentällä Italiassa merkattiin sarakkeeseen MC.

 

 

Lienee selvää kaikille, että Mikko Korhosen peli pääsee oikeuksiinsa juuri kentillä, joissa avausten pitää pysyä väylillä, mielellään myös omilla sellaisilla. Tämän viikon viritys oli kauden tähän mennessä pelatuista kentistä vaikein. Telkkarin välityksellä saattoi saada kalpean aavistuksen siitä, millaisia ongelmia koituu, kun pallonsa raffista löytää.

 

Neljä vuotta sitten kenttä pelattiin pehmeänä, väylät olivat leveät ja raffi lyhyttä ja harvaa. Nyt väylät olivat kovat, eivät niin kapeat, mutta jos pallonsa löi kakkosleikkuuseen, niin hyvää yötä! Santamaila oli useimmiten ainoa käypä valinta työkaluksi. Kaikki kunnia Jack Nicklaukselle mahtavasta areenasta, joka tällä setupilla pääsi oikeuksiinsa.  

 

Minun on hyvin vaikea keksiä yksiselitteistä syytä siihen, miksi ja miten Korpan koneesta löytyi ”viimein” se ylimääräinen vaihde. Selvää tietysti on, että yksi hyvä suoritus lisää itseluottamusta ja sen varaan on helpompaa rakentaa menestystä, korvien välissä pelattavassa ottelussa.

 

Oli mahtavaa olla mukana jahtaamassa ensin yhdeksän alle johtotulosta ja sen jälkeen voittotulokseksi lopulta jäänyttä miinus kymppiä, joka tällä kertaa jäi lyönnin päähän. Ei se mitään. Ensi viikolla on jälleen uusi yritys!

 

Golf Club Gut Lärchenhofin kenttä oli äärimmäisen hienossa kunnossa.

Voiton jälkeen muuten Korppa on saanut kunnian, tai velvollisuuden, esiintyä Pro-Ameissa. Nyt tiistaina kenttään otetaan siis tuntumaa amatööripelaajien kanssa. Välillä se on mukavaa, jos ryhmässä on mukavia heppuja (lue henkilö). Joskus amatöörit eivät kuitenkaan suostu luovuttamaan, vaan pelaavat reiän loppuun, vaikka niin ei nettobirkkuja laskevassa pelissä kuulu tehdä. Niinpä Pro-Am saattaa olla melko uuvuttava kokemus. 

 

Viikon mieleenpainuvin hetki koettiin keskiviikkona, kun Pro-Am-ryhmämme kurvasi kentän 16:lle väylälle. Siellä kuvausryhmän välissä oli tuttu hahmo. Mustiin vaatteisiin pukeutunut pienikokoinen mies osoittautui Gary Playeriksi, joka intoutui haastattelemaan Mikkoa muun muassa tavoitteista ja svingi-ajatuksista.

 

Lisäksi hän kysyi, miten viimeaikoina on pelit kulkeneet? Mikko totesi, että ”Hyvin, ja senhän varmaan tiedätkin, kun twiittasitkin minulle onnitteluviestin.” ”Off course I did!”, oli tämän 83-vuotiaan supervaarin vastaus, joka muuten omien sanojensa mukaan tekee jalkaprässiä 300 paunan (135 kiloa) painoilla ja 4000 vatsaa viikossa.

 

Myös golf kulkee vielä mainiosti – keskimäärin 11 alle oman iän. Täytyy sanoa, että oli kunnia kätellä tätä karismaattista golfin lähettilästä!

 

Nyt ei muuta kuin nokka kohti Versaillesia ja Ranskan avoimia. Hyvää kesän jatkoa kaikille!

Teksti: Karri Kakko

Kommentit

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.