Karri Kakko |
5.9.2018

Switzerland is Fantastic!

On taas se aika vuodesta, kun Euroopan kiertue kapuaa ylös vuoren rinteelle.

Alhaalta kapeaa serpentiinitietä ajaessa on vaikea kuvitella, että ylhäällä pelataan golfia. Maisemat viittaavat erinäisiin kiipeily- ja suksiaktiviteetteihin. On tänne kuitenkin puserrettu kaksi golfkenttää, ja täytyy todeta, että vuoden tauon jälkeen kenttä ei ole lainkaan hullumpi.

Näin kuuman ja kuivan kesän jälkeen väylät ja griinit ovat likipitäen täydelliset. Siis niin täydelliset kuin ne voivat olla näin korkealla vuoren rinteellä. Väylää reunustava raffi sen sijaan on kuivaa. Sen merkitys on kuitenkin pieni, sillä pienet griinit ovat muodokkaat ja niiden ympärillä oleva sitkeä ruoho muodostaa sen kovimman haasteen.

Luonnollisesti noin 1600 metrin korkeudessa pallo lentää tuntuvasti pidemmälle, joten mailavalinnat aiheuttavat monesti päänvaivaa, kuin myös tuuli, ilman lämpötila ja ilman kosteus. Aamulla ja päivällä pallon lennossa on helposti mailan verran eroa. Etenkin, kun tähän aikaan vuodesta mittari valahtaa lähelle nollaa ja päivällä mennään yli 20 asteen.

Switzerland is Fantastic! Luki lippalakissa, jonka isäni osti minulle vuonna 1986 Euroopan halki matkatessamme. Mielikuvani maan hienoudesta ei ole kaikonnut mihinkään. Siis kun ajatellaan puhtaasti maisemallisia asioita. Toki myös lause ’Swiss things are reliable’ on mielessäni tarkkaillessani Geneven lentoasemalta lähtevän junamme lähtöaikaa. Kyllä! Tismalleen luvattuna aikana – asia, josta sveitsiläiset ovat hyvin ylpeitä. Ei ihme, että kellontekijöillä menee täällä hyvin. Täsmällisyys on hyve!

Mikko Ilonen ja Tapio Pulkkanen treenikierroksella.

Itse junamatka Genevestä Cransiin on elämys, josta on valmis maksamaan. Jos ei nyt ihan sitä 200 frangia (noin 177 euroa), minkä edestakainen junalippu kustantaa ykkösluokassa, niin ainakin puolet siitä.

Matkan varrella avautuu upeat näkymät Genevenjärveä ympäröivään maastoon. Junan saapuessa Lausannen asemalle, häämöttää vastarannalla Evianin kylä. Se kylä, joka järjestää vuosittain naisten nimeään kantavan golf-kilpailun, ja joka nerokkuudessaan pullottaa keskimääräistä huonompaa vettä pulloihin ja myy sitä ympäri maailmaa. Olenkin aina ihaillut ranskalaisten brändäys-taitoja.

Genevenjärvi on hyvin vaikuttava. Pituutta sillä on 72 km ja leveimmillään se on 13 km. Keskisyvyys 154 metriä, syvimmän kohdan ollessa 310 metriä. Ei siis ihme, että vesi on kesälläkin melko viileää.

Jyrkät ja jylhät vuoret kohoavat horisontissa, ja jossain kaukana siintää Euroopan korkein huippu Mont Blanc. Itse asiassa parhaan näkymän Mont Blancille ja Zermattille saa golf-kentän seitsemännen väylän näköalatasanteella, josta avautuu uskomaton näkymä yli Rhônen laakson. Tasanteella olevaan kaukoputkeen on tallennettu kaikki tärkeimmät huiput, joten maallikon on helppo nähdä, mikä huippu milloinkin kyseessä.

Tässä viikossa on vahva lomaviikon tunnelma. Ei kuitenkaan negatiivisessa mielessä. Moni pelaaja tuo mukaan paremman puoliskonsa, tai sellaiseksi pyrkivän. Täällä ihmisen on helppo rentoutua ja unohtaa pelilliset murheet, keskittymällä vaikka ympäröivän alueen kauneuteen. Puolisot saavat aikansa kulumaan vaikka sitten shoppailemalla. Liikkeitä löytyy Intersportista Hermesin ja Louis Vuittonin kaltaisiin luksustuotteita kauppaaviin putiikkeihin.

Kun alppikylässä ollaan, niin kaikki tapahtuu kylässä ja parhaat, vuosien varrella tutuksi tulleet ravintolat täyttyvät ilta illan jälkeen pelaajista ja kaupunkiin saapuneista turisteista. Eläkeläisiä näkee täällä paljon. Raikas vuoristoilma yhdistettynä maisemiin ja golfaukseen on tavattoman miellyttävä yhdistelmä; ainakin, jos rahallisia tahi aikataulullisia esteitä ei ole.

Näin mailapojan näkymästä vuorilla on melko tyyristä. Pizzasta saa pulittaa 30 frangin verran eli lähes 27 euroa. Oluen hintaa en eilen tarkistanut. Muistini mukaan oluen hinta ei kuitenkaan ole samassa suhteessa, vaan käditkin voivat nauttia yhden tai useamman tuopposen paikallisen baarin terassilla.

Kädeistä puheenollen keskiviikkona täällä on perinteisesti pelattu kädien välinen parikilpailu, toisella lyhyemmällä kentällä. Greensome formaatilla pelattavalla turnauksella on pitkät perinteet. Itse sain tietää kilpailusta viime vuonna, jolloin en valitettavasti ollut paikan päällä.

Tavoitteeni oli osallistua tänä vuonna. Viime viikko oli kovan treenin aikaa, parisuhteen kustannuksella. Valitsin huolellisesti itselleni parin, jonka pelityyli sopii omaani. Riku Mattila suostuikin mukaan, kunnes typerä, toinen varamies keskiviikon ProAmissa muutti suunnitelmani.

Korhonen & Kakko kyttää klubilla kello 12.00–16.30 välisen ajan, mikäli joku pelaajista sattuu loukkaantumaan. Se siitä kilpailusta. Onneksi Riku sai parin Kim Koivun mailapojasta Daniel Silvasta. Ehkä sitten ensi vuonna paremmalla onnella.

Nyt keskitytään sitten huomenna alkavaan kilpailuun. Jännättävää tosiaan riittää, kun viivalla sinivalkoista väriä edustaa peräti neljä peluria! Hauskaa syksyn jatkoa kaikille! Nauttikaa lämpimästä syksystä ja omasta pelistä!

Teksti: Karri Kakko

Kommentit

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.