Karri Kakon ja Mikko Korhosen matkanteko Hollantiin oli tuskaista, kun lentokoneen ikkuna halkesi. Tuntumaa kisakentään otettiin koko suomalaiskvartetin voimin.
Matkalla Helsingistä Amsterdamiin kohtasimme pieniä vastoinkäymisiä, kun koneemme joutui palaamaan Helsinkiin noin 40 minuutin lennon jälkeen. Koneen ohjaamon perämiehen puoleiseen tuulilasiin oli tullut halkeama, minkä vuoksi tekniikan ihmiset kehottivat kapteenia palaamaan takaisin lähtöpisteeseen.
Tämä oli tietysti harmittava takaisku meille ja muille koneen matkustajille, kun alkuperäinen lähtöaika kymmentä yli kahdeksan muuttuikin kello kahteen iltapäivällä. Lisäksi kova vastatuuli lisäsi matkustusaikaa puolella tunnilla, joten menimme suoraan hotellille.
Päivän ainoaksi treeniksi jäi salilla tehty hikijumppa ennen illallista. Selvyyden vuoksi, hiki pintaan tarkoitti osaltani 13 minuutin soutelua kuivalla maalla ja muutamaa maasta- ja rinnallevetoa.
Kun matkustaa aamu viidestä kello kuuteen illalla, on melko samantekevää, onko välissä pelannut 18 vai nolla reikää, aivan yhtä puhki sitä tuntuu päivän jälkeen olevan. Toki puhki sitä saattaa olla ihan siitä syystä, että kyseessä oli toinen lento ja yhteensä 25 tuntia matkustamista parin päivän sisään. Yksi päivä kotona kuluu nopeasti, kun ohjelmassa on pyykinpesua, lapsen kärryttelyä, sienten keruuta ja niiden perkuuta, pakkaamista ja lopulta illallisen valmistamista. On se mukavaa, että pääsee lomalle töihin!
Itselle tiistaina harmaita hiuksia aiheutti suurkaupunki Lahessa taksikyyti. Tarkemmin sen saapumattomuus sovittuna aikana. Kuuleman mukaan liikennettä aamutuimaan oli ollut niin paljon, että taksia ei ollut Kakon pojalle saatavilla sovittuna aikana. Onnekseni busseja kulkee Matkakeskukselta peräti kaksi kappaletta lentokentälle, joten ehdin lopulta siihen jälkimmäiseen ja lentokentälle saavuin riittävän ajoissa tsekatakseni itseni koneeseen.
Arkistokuva vuoden 2017 KLM Openista. Getty Images
Keskiviikkona Mikko Korhonen sai pelattua vain ensimmäiset yhdeksän reikää. Takaysi jäi pelaamatta ProAmiin osallistuvien pelaajien vallattua kentän. Mutta kyllähän tämä baana edellisinä kertoina jo melko tutuksi on tullut, joten yhden ysin pelaamisella tuskin kovin suurta merkitystä lopulta on.
Ryhmä koostui neljästä suomalaisesta ET-pelaajasta. Pelimuotona oli seniorit vs. juniorit. Matsi pelattiin sadekuurojen saattelemana, kuten Hollantiin kuuluu. Onneksi viikon loppupuoli pitäisi olla kelien puolesta kunnossa.
Asumismuotona tällä viikolla on hotelli paikallisen kehäkolmosen varrella. Kyseessä on sama paikka kuin viime vuonna. Sijaintinsa puolesta se on sikäli hyvä, että golfkentälle sujauttaa noin 20 minuutissa. Hotelli on viihtyisä, mutta ei sellainen, johon kohdistaisi esimerkiksi lomamatkansa, sillä ympärillä ei virikkeitä löydy. Kuntosalille on ainakin helpompi lähteä, kun muita ajanvietteitä ei ole tarjolla.
Toinen virallinen kisahotelli sijaitsee Rotterdamissa, jossa majailimme pari vuotta sitten. Todella kiva ja eläväinen kaupunki. Arvaamattomat ruuhkat tekevät siellä asumisen ehkä turhan stressaavaksi. Bussissa saa päivittäin istua tunnin suuntaansa, jos huono tuuri käy.
Tämän kilpailun jälkeen lennämme Korhosen kanssa maanantaina suoraan Portugaliin. Ehdimme sunnuntaina pyörähtämään Amsterdamin keskustassa illallisella, joten näemme muutakin kuin moottoritien ja golfkentän tällä viikolla.
