Hei kaikille, ja terveisiä kisakatsomosta!
Sunnuntai on suuri päivä penkkiurheilijalle, ruudussa pyörii Salpausselän kisat, joka meille lahtelaisille on yksi vuoden kohokohdista.
Mikko Korhonen starttaa Etelä-Afrikassa viimeiseen päivään kaksi lyöntiä isäntämaan George Goetzeean perässä. Medialaitteet onkin tänään kovassa käytössä, kun kisakatsomoissa jännätään suomipoikien ja -tyttöjen menestystä kaikilla rintamilla. Tai ehkä pitäisi sanoa henkilöiden menestystä, niin ei tule väärinkäsityksiä.
Täällä suomalaiset golf-alan toimittajat ovat tiedustelleet joko blogia Mikon peleistä tai ennakkoa viimeiseen päivään nyt, kun siis olen epävirallisella isyyslomalla.
Toimittajia kiinnostaa erityisesti tietää, miltä tuntuu seurata Mikon kilpailua kotoa käsin? Ja harmittaako, että en ole itse mukana?
Jokainen voi varmasti miettiä näitä kysymyksiä tahoillaan MILTÄ tuntuu?
Pointti on se, että meille syntyi viikko sitten ihana poikavauva. Hän on vienyt kaiken ajan ja huomion. Hän on Lauran kanssa parasta mitä minulle on elämässäni tapahtunut.
Se, että poika päätti syntyä juuri sopivasti viikkoa ennen laskettua aikaa siten, että missasin syntymän. Ja vielä kahden missatun cutin jälkeen, on tavallaan harmillista, mutta pääasia oli, että hän on terve lapsi!
Nyt onnekkaasti missaan vauvan takia ”vain” yhden kisan ennen pidempää taukoa. Ja pääsen sitten pienen lomajakson jälkeen jälleen töihin, kun kisat siirtyvät kohti Eurooppaa huhtikuun puolenvälin tienoilla.
Olen katsonut kisaa vain pienen palan telkkarista. Lähinnä sen mitä olen hiihdon ja lapsenhoidon lomasta ehtinyt. Kännykästä olen kuitenkin seurannut tuloslistaa ja huomannut Korhosen keikkuvan hyvinkin kärjen tuntumassa.
Nyt on sopiva hetki miettiä Korpan vahvuuksia viimeistä kierrosta ajatellen. Miksi Mikko Korhonen pärjää tässä kisassa, ja taistelee kilpailun voitosta?
Tämä kilpailu on kuin tehty Mikko Korhoselle
Fiildi on sopivan pieni. Korhonen varmasti ajattelee, ensin voitto pienemmästä kisasta ja sen jälkeen isommille areenoille.
Kisa on niin sanotusti hiukan pienempi turnaus, jonka voitolla voi siirtyä kohti isompia kaloja. Henkisesti ajatellen, kun punnitaan pelaajien tasoa, niin herrat Coetzee ja Aiken ovat muutaman danin saaneet mustalle vyölleen matkan varrella. Toki Van Rooyen on pelannut vakuuttavasti alkukauden. Älä laske ulos myöskään Scott Jamiesonia.
Korhonen pärjää kentällä siksi, että se on sopivan haastava tiiltä, eli sitä ei pelata järkyttävästi parin alle ja maisema sopii tarkalle avaajalle. Tämä vastakohtana ns. jenkkikenttiin.
Hänellä on kisasta hyviä muistoja (itseluottamus).
Se, että pari edellistä kisaa päättyivät kahden kierroksen jälkeen, on Korpalle vain ”latari”, kuin bodaaja hän on ladannut itseään näyttämöä varten. Voi ajatella, että kaksi hyvää treeniviikkoa takana. Hänelle kilpailut ovat parasta harjoitusta. Kausi on kuitenkin vasta alkutekijöissään ja peli on vasta hakeutumassa uomiinsa. Edellisissä kisoissa peli on ollut hyvää, mutta virheet näkyivät joka kerran tulostaululla penaltien muodossa.
Tärkein tekijä voittotaistelussa on aina kokemus. Tosi pelaaja tietää, että paineet alkavat kasautua vasta sunnuntaina iltapäivällä, kun takaysi käynnistyy. Silloin adrenaliini iskee varmasti kuin miljoona volttia. Pelaajan tulee nauttia pelistä juuri silloin enemmän kuin muut pelaajat!
Ei muuta kuin tsemppiä kisaan Mikko! Kimmo Timosen sanoin:
Se, joka uskaltaa nauttia pelistä eniten, voittaa! Ja uskotaan, että se on Korppa.
