Karri Kakko pohtii blogissaan mm. sitä, miksi pitkät työpäivät saattoivat olla Valderramassa Mikko Korhonen mieleen.
Terveisiä Espanjasta. Runkosarja saatiin lopulta kunnialla päätökseen. Nyt on hetki aikaa levätä ennen Race To Dubai -finaalisarjan alkua.
Päätin (oikeasti joku muu päättää) jäädä lataamaan akkuja Costa del Solin alueelle, sillä Espanjan lämmössä keho saa parempaa lämpövastetta seuraavan neljän viikon kilpailuja ajatellen: Belek, Dubai, Sun City ja Melbourne ovat kaikki paikkoja, joissa viisari värähtää tähän aikaan vuodesta runsaasti plussalle. Ilmeisesti toisin on kotimaassa, jossa suurin jännitys onkin ensilumen saapumisen ennustaminen.
Ehkä Korpan vireen takana olikin juuri oikeanlainen kaaos majapaikassa?
Valderraman kilpailu oli poikkeuksellinen paitsi sään osalta niin myös sen vuoksi, että mukana oli myös pikkuväkeä. Ja kun heitä on ympärillä, niin ravintolan sijaan illalliset syötiin kämpillä ja keittiössä hääri Kape Kakko viikon ajan.
En kyllä ymmärrä, miten yksinhuoltajat selviytyvät arjestaan! Kun työpäivän jälkeen edessä on ruoan valmistus, ruokailu ja tiskaus, niin muistaakseni hampaiden pesu oli se yksityisin kokemus viime viikon osalta. Muutoin sangen hauskaa olla reissussa isommalla porukalla.
Ehkä Korpan vireen takana olikin juuri oikeanlainen kaaos majapaikassa? Ehkä poispääsy oli silkkaa helpostusta niin, että koko päivän mittaiset työpäivät tuntuivat lasten leikiltä verrattuna siihen mitä kotona odotti.
Kun kilpailujännitys ja keskittyminen loppuu, olo on tyhjä ja jopa masentuneen kaltainen. Jännitys ja adrenaliini tuntuu olevan se juttu.
Ennen kilpailua tiedettiin, että kun liian vähän kilpailuja pelanneet pelaajat poistetaan kiertueen listoilta, niin oikea numero, jolla kortin vielä säilyttää on 116. Kuten joka vuosi, jotkut venyvät ja jotkut taas joutuvat nielemään katkeran kalkin ja kohtaamaan Euroopan Tourin karsinnat. Mahdolliset pienemmät areenat, esimerkiksi Challenge Tourin muodossa vetävät mielen vakavaksi.
Yksi isoista putoajista on Matteo Manassero. Lapsitähti, jonka pari viimeistä vuotta yksittäisiä onnistumisia lukuun ottamatta on ollut silkkaa alamäkeä.
KHL-kiekkoilija Oskar Osala kävi seuraamassa kilpailua paikan päällä.
Toinen suuri putoaja on ehdottomasti Marc Warren. Aikoinaan suurena lupauksena pidetty Warren on parina viime vuonna väistänyt viimeisissä kisoissa luodin, edeten viime vuonna aina finaaleihin asti kerättyään sitä ennen noin 550 000 euroa neljässä viimeisessä kilpailussaan oltuaan ennen niitä kaukana kortin säilyttämisestä.
Tämä upeasti svingaava skotti on eittämättä liian hyvä kakkoskiertueelle. Ehkäpä tästä notkahduksesta alkaa hänen kohdallaan uusi tuleminen? Joka tapauksessa, mikäli hän löytyy Etelä-Afrikan kisojen lähtöluettelosta, ei ole väärin sijoittaa hänen voitolleen muutamaa euroa.
Kilpailun onnistujat, voittaja Sergion lisäksi, olivat ainakin hänen hyvä henkilökohtainen ystävänsä Gonzalo Ferdandez-Castaño, joka venyi viidenneksi ja vältti näin putoamistaistelut tämän kauden osalta. Poimittakoon listalle vielä toinenkin sankari, nimittäin David Horsey. Kahdessa edellisessä kilpailussa karsiutunut Horsey sai kauden viimeisessä kilpailussa raavittua kasaan tarvittavan määrän pisteitä, jolla heltisi viimeinen kortti ensi vuodelle.
Hatun noston arvoinen suoritus oli myös Mikko ”Korppa” Korhosen kolmas sija kilpailussa, jossa viime vuonna päästiin pelaamaan vain kaksi kierrosta. Nyt pelatut kolme kierrosta tuntuivat käsittämättömän pitkiltä. Tietysti, jos tiistaina aloittaa valmistautumisen ja seuraavan viikon maanantaina lopettaa, niin ajallisesti keskittymistä on ollut liki viikko. Ei siis ihme, että Korhosen mailapoika otti lukua maanantaina kello 19.00:stä aina tiistaiaamuun 9.00 asti. Aamulla oli mukava huomata, että vaatteet päällä voi nukkua, vaikka alkoholi ei veressä virtaisikaan.
Kun kilpailujännitys ja keskittyminen loppuu, olo on tyhjä ja jopa masentuneen kaltainen. Jännitys ja adrenaliini tuntuu olevan se juttu, mikä tässä hommassa on niin mukavaa. Silloin kun ei ole niin sanotusti pelko perseessä, oikeanlainen jännitystila lienee hyvästä ja saa ihmisen suoriutumaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Korppa on tällä kaudella todistanut pystyvänsä voittamaan, ja myös asettamaan uusia ja kovempia tavoitteita silloin, kun aiemmat tavoitteet on saavutettu. Nyt voimme odottaa vesi kielellä kauden päättävää finaalisarjaa, sillä pelurilla tuntuu olevan oikeanlainen nälkä juuri oikeaan aikaan. Itse keskityn vielä tämän illan espanjalaisen keittiön antimiin.
Costa del Agua, Costa del Golf ja Costa del Sol – tuttuja nimityksiä Espanjan Aurinkorannikolle. Ensimmäinen kuvastaa viimeisiä vuosien ilmastoa. Aikanaan siellä tuli vietettyä pitkiä aikoja talvikausista. Nykyään ei tulisi mieleenkään.