Maailman johtavien golfkiertueiden, European ja PGA Tourien, pelaajat ovat olleet hyvillään päätöksestä, joka sallii heille nykyisin mahdollisuuden shortsien käyttöön turnausten harjoituskierroksilla ja pro am -kilpailuissa. Voi vain kuvitella, miten helpottavalta pelaajista tuntuu, kun kisamaisemissa ei tarvitse enää sonnustautua paahteisessa helteessä pitkiin housuihin ennen ensimmäistä turnauspäivää.
Ammattilaisten pukeutumismääräyksistä on pidetty vuosikymmenten saatossa lujasti kiinni, eikä varsinaisesta höllennyksestä voida vieläkään puhua. Shortsit pysyvät kilpailukierrosten ajan myös jatkossa pelaajan pukukaapissa, kohosi lämpömittarin neula sitten kuinka korkealle tahansa.
Pientä läpi sormien katsomista on ollut joidenkin pelaajien paitojen kauluksissa, jotka eivät sanotusti poikkea tavallisesta t-paidasta. Tämän suuntauksen taustalla on Nike, joka viime vuosikymmenellä puki tärkeimmän sopimusurheilijansa Tiger Woodsin ensimmäisen kerran matalakauluksisiin pelipaitoihin.
Kyseinen tyylisuuntaus tuskin lämmitti kaikkien kiertuepomojen mieltä, mutta kenelläkään ei tainnut olla kanttia puuttua megatähden ja suuren golfyleisön merkittävimmän innostajan paitojen kauluksiin.
Nike esitteli huhtikuun alussa uuden matalakauluksisen TW-poolopaitamallistonsa – nuttuja, joita tullaan näkemään ensi viikolla pelattavassa Masters Tournamentissa Woodsin yllä.
Monet muistavat Tigerin rajut tuuletukset Augustassa vuonna 2005, kun hän finaalikierroksen 16. reiällä upotti tärkeän chippinsä karheikosta kuppiin. Taistelu voitosta venyi lopulta uusintaan, missä punaisessa matalakauluksisessa paidassaan pelannut Woods päihitti yllätystä kypsytelleen Chris DiMarcon. Woods ei ole tämän jälkeen Mastersia voittanut, joten kenties uudella paitamallistolla yritetään palautella pelaajan mieleen 14 vuoden takaisia fiiliksiä.
Mutta palataan ajassa reilusti taaksepäin 70-luvulle ja kotikenttäni maisemiin, jossa pukeutumisen osalta oli ainakin kolmen kerroksen väkeä. Tuolloin suurin osa etikettiä piirun tarkasti vaalineista varttuneimmista jäsenistä pukeutui niin, että heidän asusteillaan olisi voinut kävellä huoletta minkä tahansa klubin ovesta sisään.
Sitten oli toisenlaista äärilaitaa, mihin itsekin monen muun juniorin tavoin kuuluin. Oli pikimminkin sääntö kuin poikkeus, että klubin – sanotaanko karkeasti – kaikki alle kolmekymppiset miehet pelasivat kesällä lämpimässä aurinkoisessa säässä ilman paitaa. Kilpailut olivat oma lukunsa, mutta ainakin seuran Marathonissa (72 reikää päivässä) paita lähti jossain vaiheessa päältä kuumana päivänä.
Ei tarvinnut käydä uimarannoilla varta vasten ottamassa aurinkoa, kun homma tuli hoidetuksi golfkentällä. Shortsitkaan eivät olleet koolla pilattu, joten rusketus oli loppujen lopuksi varsin kokonaisvaltaista.
Muistan eräänkin nuorten varhaisiin suomenmestareihin kuuluvan kaverin, joka sään niin salliessa pelasi pelkissä uimahousuissa. Kovana tupakkamiehenä hän ei malttanut laittaa savukeaskiaan bägin taskuun, vaan tunki sen uimahousuihinsa ja lähti kentälle.
Joskus 80-luvulla seuran kapteeni kertoi saaneensa sellaisia terveisiä Golfliitosta, että pukeutumisetikettiin on alettava kiinnittää tarkempaa huomiota. Hän sanoi, että pelaamaan lähtiessä paidan on jatkossa oltava päällä, mutta sen voi riisua, kun on päästy etäämmälle klubiympäristöstä.
Paita piti taas sitten kaivaa bägistä uudelleen esille, kun lähestyttiin viimeisiä väyliä ja palattiin ”ihmisten ilmoille”. Tätä määräystä pidettiin silloin porukalla melkoisena takaiskuna.
Samoihin aikoihin tuli villitys länsinaapurista, jossa oli alettu käyttää verryttelyhousuja golfkentillä. Tämä muotivirtaus upposi meidän seuramme junioreihin ja vähän nuorempiin miespelaajiin. Tyyliin kuului vielä laittaa valkoiset tennissukat verryttelyhousujen lahkeiden päälle. Mielenkiintoinen kokonaisuus yhdistettynä tuon ajan hieman ilmeettömiin golfkenkiin.
Ruotsista tulivat myös piikilliset kumisaappaat, joilla oli sateisina kesinä paljon käyttöä. Saappaiden hengittävyys tosin oli vähän niin ja näin, ennen kaikkea silloin, kun kilpailuissa sattui olemaan 36 reiän pelipäivä.
Mailoja ”puettiin” monenlaisiin kukkaruukkuihin ja naulapusseihin, mutta kamaluuslistan ehdoton yliveto – kiitos kuuluu tästäkin ruotsalaisille – oli muovinen, lähinnä isoa Lego-palikkaa muistuttava KinBag, joka toimi sellaisenaan myös bägin matkasuojana. Tämä kärrytkin sisältänyt luomus sai alkunsa vuonna 1980, jolloin sitä alettiin valmistaa Lidköpingissä.
KinBageja näkyy yhä toisinaan, ja kenellä hyväkuntoinen versio sattuu olemaan, sitä ei välttämättä kannata heittää hukkaan. Keräilijät voivat niistä vielä jossain vaiheessa kiinnostua.
Kun harrastajien määrä alkoi hiljalleen nousta 80-luvun jälkipuolella, paidattomuus ja verryttelyhousut katosivat kentiltä. Seuraavalla vuosikymmenellä väline- ja varusteteknologia otti isoja askeleita, eikä kohta tarvinnut käyttää enää kumisaappaitakaan. Niiden kuoliniskuksi koitui myöhemmin erinomainen Gore-Tex, joka löysi tiensä myös kenkäteollisuuteen.
Toisinaan haikailen niitä aikoja, kun paidan sai ottaa pelatessa pois päältä. Nyt se on jäänyt yhteen golfpäivään vuodessa, jolloin pelaamme ystäväporukalla perinteistä mökkigolfkilpailua kaukana oikealta kentältä.
Mutta haluaisinko oikeasti pelata enää golfia paidattomana? Totta puhuen en, sillä ilman otsonikerros on ohentunut niin vauhdikkaasti, että olisi yltiöpäistä rohkeutta painella pitkin väyliä ilman paitaa. Olisin silti valmis hyväksymään – vaikka se varmasti alkuun oudolta näyttäisikin – ammattilaispelaajille shortsien käytön myös kilpailuissa.
Ehkä kaikki pelaajat eivät niitä syystä jos toisesta haluaisi edes käyttää, mutta jokainen oman mielensä mukaan. Ilmasto on viimevuosina lämmennyt melkoisesti, ja toisaalta isoimmilla kiertueilla pelataan nykyään eri puolilla maailmaa välillä hyvinkin kuumissa olosuhteissa.
Esimerkiksi Euroopan kiertueen Hero Indian Openissa pelattiin viime viikolla 40:ää astetta lähennelleessä lämpötilassa, mikä muodostaa neljän tunnin pelikierroksen ja pitkälahkeisten housujen kanssa epäinhimillisen kombinaation.
Tähän saattaa tulla vielä ajan saatossa muutos, sillä myös R&A ilmoitti tuoreeltaan hyväksyvänsä pelaajien shortsien käytön Open Championshipin harjoituspäivinä. Näin ollen isoista turnauksista enää Mastersissa ja U.S. Openissa on pitkien housujen käyttöpakko koko viikon ajan.
Vaikka R&A katkasi 159 vuotta kestäneen shortsien totaalisen käyttökiellon, on täysin mahdollista, ettei heinäkuun Openissa nähdä yhtään huippupelaajaa kintut paljaina. Kilpailu pelataan Royal Portrushissa, ja Pohjois-Irlannissa keskilämpötila pyörii heinäkuussakin 15 asteen tuntumassa.
En halua lietsoa mitään tekstiilikapinaa, mutta koen vaate-etiketin tai nykyisellään pukeutumissuosituksen olevan kohtalainen haittatekijä houkutellessa uusia nuoria harrastajia lajin pariin. En tarkoita, että paidattomuus tai uikkareiden käyttö pitäisi sallia kentällä. Mutta annettaisiin silti nuorille signaali, että tule sellaisena kuin olet. Meidän ei tulisi menettää yhtään nuorta potentiaalista golfin harrastajaa vaatehöpinöiden vuoksi.
Jaksoin lukea loppuun.. jos käy katsomassa vaikka lumilautailijoita niin nuorisohan on tekstiilien muodin suhteen tarkkaa. Ei siellä mitään farkkuja näy. Epäilen että olettamus siitä ett nuoria tulee lisää jos pukeutumissa joustetaan, on väärä. Uusi muoti pitäisi synnyttää.
Oma käsitys on ,että nykyisin kun pitää olla ”hyvä” heti ,se ei golfin suhteen toimi ,vaikka kentällä saisi juosta nakuna. Uusia pelaajia ei tule sen enempää oli ns. etiketti mitä vaan, juurikin nuoret on tarkkoja vaatteistaan jne. Mikäli (ameriikan malli) hyväksytään ja voi hiuskia miten huvittaa se voisi tuottaa tulosta saada ”harrastajia” lisää. Miksi joka asiaa pitää helpottaa, kun se jossain vaiheessa kuitenkin tulee oikeasti vaikeaksi…singeli…….ja huomata silloin viimeistään ,että eipä taidot yms riitäkkään pidemmälle. Voin tietysti olla täysin metsässä ,mutta tämä on mun näkemys asiaan