Yksi Open Championship on jälleen takana, ja Claret Jug -kiertopalkinto lähti ansaitusti Jordan Spiethin matkaan. Finaalikierroksen 13. reiän tapahtumat ovat kuitenkin aiheuttaneet jälkeenpäin keskustelua, eikä jokainen suinkaan ole sitä mieltä, että nähdyt ratkaisut olisivat olleet kaikkien taiteen sääntöjen mukaisia.
Spiethin kannalta oli tietysti onni, että hänen pallonsa löytyi väylän oikeanpuoleisesta tuhdista karheikosta. Muussa tapauksessa hänen olisi pitänyt palata uudestaan tiille, ja tarinalla olisi saattanut olla toisenlainen loppu. Samalla tuli jälleen todistetuksi, että hyvä sääntötuntemus säästää lyöntejä ja johtaa parhaassa tapauksessa maailman merkittävimmän golfturnauksen voittoon.
Kuinka monella golfkentällä driving range on pelialuetta? Royal Birkdalessa ainakin on tai oli vielä viime sunnuntaihin saakka. Kysymys range-alueen mahdollisesta hyödyntämisestä oli Spiehtiltä hyvä veto, sillä monelle hänen kanssakilpailijalleen tuollainen samassa tilanteessa ei tiettävästi olisi tullut mieleenkään.
Merkittävään rooliin nousivat myös rangen kulmille pysäkoidyt välinevalmistajien rekat, jotka olivat Spiethin oikean lyöntilinjan tiellä. Tämän vuoksi hän sai vapaasti sijoittaa pallonsa keskemmälle rangea, caddie Michael Grellerin näyttäessä läheisellä kukkulalla lyönnin strategista suuntaa.
Tässä kohtaa on syytä muistuttaa, että Spieth ei missään vaiheessa toiminut väärin 13. reiällä. Sekään ei ollut hänen syynsä, että koko episodi kesti niin pitkään. Golfia pelataan luonnonmukaisilla alueilla, eivätkä asiat ole aina niin yksinkertaisia. Spieth kysyi, tuomari vastasi ja antoi luvan, siinä kaikki.
Voi vain kysyä, mikä olisi ollut R&A:n ratkaisu, jos tällainen skenaario olisi putkahtanut etukäteen esille. Itse rohkenen kallistumaan sille kannalle, että driving range olisi siinä tapauksessa tulkittu out of bounds -alueeksi. Jos samanlainen tilanne olisi koettu vaikka torstaina tai perjantaina aamupäivällä, tuskin yksikään pelaaja olisi saanut lupaa nostaa ja pudottaa pallonsa rangelle päästäkseen väistelemään kierrokselleen valmistautuvien kilpailijoiden lyöntejä.
Toki löytyy niitäkin kenttiä, jossa range on ainakin osittain pelialuetta. Siinä tapuksessa ne kuitenkin sijoittuvat lähelle peliväylää. Birkdalessa näin ei ole.
Itse usein mietin huipputurnauksia katsellessa, miten paljon palloja pelaajilta hukkuisikaan karheikkoon ja metsään, jos väylien sivussa ei olisi kaiken näkeviä katsojia. Kenties kapeimmilla väylillä tartuttaisiin herkemmin pitkään rautaan, mutta esimerkiksi vaikeilla links-kentillä palloja katoaisi vääjäämättä. Katsoja löysi Spiethin pallon, mutta kenelle tahansa arkikierrosta pelaavalle harrastajalle kelpaisi tieto syvässä heinikossa olevan pallon sijannista, jos sen joku vain hänelle kertoisi.
Yllä mainittua ei pidä kuitenkaan sotkea ansaitsemattomaan etuun. Se mitä Openin finaalikierrosta seuranneet näkivät 13. reiällä, oli monen sattuman summa, joka vain kääntyi erään pelaajan eduksi. Spieth ei ole vastuussa sääntökirjan sisällöstä, tai siitä mitä kilpailuissa sääntöjä tulkitsevat tuomarit kulloinkin päättävät.
Kuinka moni olisi silti arvannut, että keskellä 13. väylää myhäillyt Matt Kuchar oli lopulta tässä sopassa suurin häviäjä? Pienellä vahingolla säästynyt Spieth sai loppukierrokselle sellaisen hengen päälle, mihin hänen kilpakumppaninsa ei pystynyt enää vastaamaan. Kuchar ei herrasmiehenä ole lähtenyt kisan jälkeen selittelemään kyseisen reiän tapahtumia. Hän on antanut Spiethille täyden tunnustuksen voitosta, ja antaa myös tämän nauttia siitä sydämensä kyllyydestä.
