Karri Kakko ja Mikko Korhonen palaavat normaaliin kiertuearkeen tällä viikolla Prahassa. Poissa on majorin loisto, mutta on Tsekissä puolensa.
Kesä on edennyt Suomessa jo niin pitkälle, ettei sitä enää kohta olekaan. Syksy tekee vääjäämättä tuloaan. Täällä Tsekissä kesä on ollut kuuma ja kuiva, kuten ilmeisesti koko Euroopassa. Tällä hetkellä nautitaan vielä helteisestä säästä, mutta lauantaille on luvassa sadetta ja maltillisempia lämpötiloja. Mielestäni sade saisi odottaa ensi viikkoon.
Perinteisesti Prahan kilpailu on ollut Mikko Korhoselle syyskauden avauskilpailu ja tuloksellisesti lomalta palaaminen on sujunut edellisinä vuosina melkoisen alakanttiin. Nyt kuitenkin kävimme lämmittelemässä ihan kirjaimellisestikin Amerikassa asti, jossa mittari heilui koko viikon 35 asteen tietämillä. Joten täysin kylmiltään ei tähän kilpailuun tulla, vaikka siis viikon verran ehdimmekin taltuttaa Jet Lagia kotioloissa.
Muutos olosuhteiden lisäksi on tosin melkoinen, kun miettii palkintorahoja ja katsojamääriä keskenään. Kun PGA Championshipissä jaettiin rahaa 10,5 miljoonaa dollaria. Katsojia oli enemmän kuin tohtii kuvitella
Euroopan kiertueen pienemmissä kilpailuissa jaossa ”vain” miljoona euroa. Tsekin korunoissa summa on kyllä isompi. Ja kyllähän täällä on myös edullisempaa. Aina niin käytännöllisellä olut-indeksillä laskettuna (Helsingin tai Lahen olut 0,5l jaettuna Prahan tuopposen keskihinnalla) täällä on kuusi kertaa halvempaa. Eli on se miljoonan euronkin voittopotti tässä maassa iso raha!
Katsojia on vähän. Kun Ameriikassa jo sunnuntaina ennen virallisia harjoituspäiviä oli porukkaa kuin meren mutaa, muun muassa ostamassa erinäisiä muistoesineitä ja logotuotteita, niin täällä vielä tiistaina kärrättiin tuotteita esillepanoa varten.
Vertailtaessa Euroopan kiertuetta urheilutuotteena Amerikan vastaavaan, voidaan huomata järisyttävän suuri ero kiertueiden mittasuhteissa. PGA vetää yleisöä, minkä vuoksi palkintorahat ovat tähtitieteellisiä. Suuret yleisömassat taas ovat kiinnostuneita saamaan osansa pelaajista ja nimikirjoitusten metsästäjiä on väylien reunalla tuhansia.
Pelasimme yhden yhdeksikön lenkin Francesco Molinarin kanssa ja joka väylän jälkeen hän pysähtyi kirjoittamaan nimikirjoituksia. Jenkeissä on pelaajan oltava paitsi valmis pelaamaan hyvin myös hyväksymään se tosiseikka, että faneille on annettava takaisin. Pelkkä hyvä peli ei siis riitä.
Oma lukunsa on Tiger ja häneen liittyvä tähtikultti. Ne Tiger-huudot, joita television välityksellä kuullaan liki jokaisen hänen lyöntinsä jälkeen ovat vain jäävuoren huippu. Oikeasti ne huudot ovat katkeamaton virta, joka alkaa siitä hetkestä, kun hän astuu autostaan ulos. Ei ihme, että hän kulkee eteenpäin katse tarkasti maahan suunnattuna.
Kuuluisuudet todella ovat tietyllä tapaa vankeja. Normaalista elämästä tuskin voidaan puhua silloin, kun jokaista liikettäsi seuraa tuhansien silmäparien meri.
Pienet palkintorahat ja kilpailun ajankohta takaavat sen, että yleisesti kilpailun osanottajalistalla sukelletaan syvälle kiertueen kategorioiden syövereihin. Monelle ET-jyrälle elokuu on lomakuukausi, joten mielenkiinnon lisäämiseksi on promoottoreiden tullut hankkia tähtiä, tai ehkä nykyisin kolmoskorin miehiä, markkinointimateriaaleihin.
John Daly, Danny Willet ja Lee Westwood ovat kovia pelimiehiä, mutta eivät sellaisia kavereita, joiden vuoksi itse lentäisin Prahaan. Edes sillä yksityiskoneella, jollaisella kaksi viimeksi mainittua saapuivat paikanpäälle. Toki kaikki kolme ovat pelanneet PGA Tourilla, missä niin yleinen yksityiskoneilu on elämää helpottavaa ja jotain mistä ei mielellään luovu, kun siihen on kerran tottunut.
Mutta nyt ei muuta hyvää kesän jatkoa kaikille. Olkoon syksy meille kaikille lämmin ja muutoinkin suosiollinen!
