Tammikuun lopulla Floridan Orlandossa vuosittain järjestettävässä valtavassa messutapahtumassa useimmat alan toimijat tuovat ensi kertaa esille tulevan kauden uutuutensa. Itse vierailin näillä messuilla muutaman kerran 90-luvun alkuvuosina ja muistan noilta ajoilta vieläkin, kuinka yksi vaatimaton mies yritti pikkuisen näyttelypöytänsä ääressä kertoa ohikulkijoille keksimästään muovisesta “härpäkkeestä”, jonka voisi ruuvata golfkenkiin teräspiikkien tilalle. Vähän hymähtelin hänen keksinnölleen, joka kuitenkin muutamaa vuotta myöhemmin valtasi kaikki markkinat, eikä teräspiikeistä jäänyt jäljelle juuri muuta kuin muisto.
Se huono asia tämänvuotisilla messuilla oli Volvik-nimisen firman uutuus eli golfpallo, joka oli tarkoituksella tehty laittomaksi ja nykyisiä palloja vieläkin pitemmälle lentäväksi. Tähän oli päästy pienentämällä pallon kokoa ja tekemällä se hieman raskaammaksi. Juuri nämä kaksi asiaa ovat pallossa tarkkaan säädeltyjä eli pallon koolla on alaraja ja sen painolla yläraja.
Volvikin toiminta on tyypillistä välinevalmistajille, jotka pikavoittoja tavoittelemalla vähät välittävät lajin säännöistä, etiikasta tai perinteistä. Jos joku pelikaverinne lyö tulevana kesänä palloaan entistä pitemmälle, ei se välttämättä johdu hänen kuntosaliharjoittelustaan, vaan mahdollisesti hänen uudesta Volvik-pallostaan.
Muistan yhden ainoan tapauksen, jossa välinevalmistaja on aikaisemmin tuonut markkinoille laittoman välineen. Näin tapahtui joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla, kun yksi Callawayn draivereista ei täyttänyt lyöntipinnan kimmoisuuden osalta määräyksiä. He värväsivät itsensä Arnold Palmerin draiverin puolestapuhujaksi, mistä hän sitten saikin paljon kuraa niskaansa. Tämä ERC-maila julistettiin saman tien laittomaksi ja se poistui pian markkinoilta.
Tätä juttua kirjoittaessani huomasin uutisen, jossa lajimme päättävät elimet ovat taas kerran huolestuneet liian pitkälle lentävistä nykypalloista. Ammattilaiset lyövätkin palloa yhä pidemmälle ja aika hassulta näyttää, kun he jopa pitkillä par-vitosilla kaivavat lyhyen raudan esiin toiseen lyöntiinsä. Mutta onko sillä nyt mitään väliä, koska lajia harrastavien valtava enemmistö on aivan tyytyväinen nykytilaan. Varovaisen arvion mukaan maailmassa on noin 50 miljoonaa golfaria, joista näitä liian pitkälle lyöviä ammattilaisia ja hyviä amatöörejä voisi olla ehkä korkeintaan noin 5000 eli 0,01 prosenttia kaikista pelaajista. Pitäisikö meidän tämän – kylläkin paljon esillä olevan – pikkuriikkisen joukon takia puuttua radikaalisti välinekehitykseen ja ryhtyä pidentämään kenttiä tai muuttamaan sääntöjä. Enpä oikein usko.
Viikon hyvä uutinen on eittämättä Imatran kauniin golfkentän pelastuminen. Minulle tulee hyvä mieli siitä, että lukuisten sikäläisten vanhojen tuttujen ei nyt tarvitsekaan viettää viimeisiä pelivuosiaan jossain, maisemiltaan vähän ankeassa hiekkakuopassa. Parhaimmat onnitteluni operaation puuhamiehille, Jukka Evälahdelle ja kumppaneille.
Piti sitten ilkeillä Saimaa golffin suuntaan.Olen siellä pari kertaa pelannut,mutten tuntenut ankeutta.
Tarkoitat varmaan Holiday Club-Saimaata kun muilla Saimaa-kentillä ei ole niin laajaa ”hiekkamonttua”. Pari kertaa on tullut käytyä ja viime vuonna kenttä oli todella hyvässä kunnossa.
Onko siellä päästy Mäkäräis ongelmasta että uskaltaa tulla pelaamaan heinäkuussa viime kerralla söivät niin että kutina kesti kolme viikkoa!
Ei niistä mäkäräisistä pääse ellei Saimaata kuivateta. Niin ja paremmassa kunnossa Rauhan kenttä oli viime vuonna kuin Imatran. Rauhan väyliltä kun saa lyödä nurmen päältä kun Imatralla pelataan savelta.