Päässäni oli jo jonkin aikaa kytenyt ajatus pelata hikkorigolfia aidon kylmissä olosuhteissa golfin ”pyhällä” maalla. Suomen Golfhistoriallisesta seurasta löytyi helposti ryhmä samanhenkisiä ja huomenna 7/2 lähdemme puuvartisten mailojemme kanssa kohti Skotlantia, jossa välineemme ovat taotut ja veistetyt jo joskus 1920-luvulla. Satoja vuosia sitten kun golfia harjoitettiin pelkillä Luojan luomilla linkseillä, peli oli voittopuolisesti talvinen harrastus. Kesällä linksit olivat erilaisessa hyötykäytössä kuten lampaiden laitumena ja sotajoukkojen harjoitusalueina. Kalastajat kuivailivat niillä verkkojaan ja naiset pyykkejään ja vasta myöhään syksyllä ne jäivät, lyhyeksi kaluttuina, golfarien käyttöön. Tällaisissa olosuhteissa meidän on nyt tarkoitus pelata kuusi päivää. Ennuste lupaa ihan kohtuullisia kelejä, mutta lämpötila ei näytä viikkomme aikana nousevan yli +5 asteen. Golfvirtaa on kiittäminen siitä, että golf sujuu Skotlannin itärannikolla näinkin keskellä talvea. Pysyvää lumipeitettä ei siellä ole ollut sitten pikkujääkauden. Emme aio pelata kalliita ja kuuluisia kenttiä vaan yksinkertaisia, mutta kuitenkin hyviä klubikenttiä joita Skotlannissa riittää yllin kyllin. Maasta löytyy todellakin satoja sellaisia kenttiä jotka eivät pidä juuri ääntä itsestään, mutta ottavat vieraat vastaan ystävällisesti ja kohtuuhinnoin. Näillä vanhoilla klubikentillä jäsenet ovat hoitaneet kaikki toiminnan pyörittämiseen tarvittavat maksut, eikä satunnaista kulkijaa ole tapana liikaa ”rokottaa.” Viikon kohokohta on ”maaottelu” paikallisia hikkoripelaajia vastaan sekä peli Musselburghin vanhalla 9-reikäisellä links-kentällä, jolla The Open ratkaistiin kaikkiaan 6 kertaa, viimeksi vuonna 1889. Tietenkin poikkeamme myös lajin ”pääkaupungissa” vanhassa harmaassa St.Andrewsissa ja sen monissa, lajimme historiaa tihkuvissa nähtävyyksissä.
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitTilander Tuulettaa1
BlogitEntinen tyttö
BlogitEntinen tyttö
BlogitIlon sanomat
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitSami Sarpakunnas3
BlogitTilander Tuulettaa3
