Suur-Helsingin Golf (Luukki & Lakisto) täytti toukokuussa kunnioitettavat 50 -vuotta ja juhlakesä on täynnä erilaisia tapahtumia kuten esim. viime lauantaina pidetyt, hikkorimailoilla pelatut, Suomen Mestaruuskilpailut. Luukin kenttä sopii mainiosti juuri hikkoripelaamiseen, jossa pallon älykäs sijoittelu, voimankäytön sijaan, takaa parhaimman lopputuloksen. Näitä hikkoripelaajia eli golfin todellisia nautiskelijoita oli tällä kertaa paikalla ennätykselliset 31 kappaletta. Miesten mestaruuden vei nimiinsä järjestävän seuran Raine Stenberg tuloksella 78 ja naisten sarjan voittaja oli Keimolan Minna Jäppinen 87.
Tässä yhteydessä on paikallaan muutama sana myös juhlivasta seurasta, jonka panos suomalaisessa golfissa on ollut poikkeuksellisen suuri. Se on kasvattanut sellaisia erinomaisia pelaajia kuten esim. Mika Piltz, Panu Kylliäinen, Mikko Korhonen, Markku Louhio, sekä koko maan ensimmäisen kansainvälisen naispelaajan Arja Siprosen. Muista erilailla merkittävistä ja alunperin SHG:n jäsenistä muistan tietenkin seuran perustajan Veikko Puhakan, joka aiheutti yksinään pienen golfbuumin 1960 -luvun alun Suomessa, perustamalla peräti neljä golfseuraa. Matti Louhio oli tärkeä kaveri niin kentänhoidollisissa asioissa kuin kenttien suunnittelussa ja hänen kilpailusaavutuksensa seniorisarjoissa ovat olleet aivan omaa luokkaansa. Seuran monivuotista sihteeriä Kalevi Paanasta voidaan hyvin pitää nykyisen tyyppisten golfmessujen isänä, eikä unohtaa sovi myöskään Jorma ”Jore” Erikssonia joka on ollut paitsi kentänhoidon erikoismies, myös kenttien suunnittelija, jonka käsialaa on mm. monien lomagolfarien suosima Hangon kenttä.
Luukin hyväkuntoisia väyliä pitkästä aikaa tallustellessani tuli etsimättä mieleen jo edesmennyt hyvä ystäväni Ere Kokkonen, joka raatoi ja valvoi muutaman kesän niin Luukin muutostöiden kuin varsinkin kokonaan suunnittelemansa Lakiston työmailla. Urakka oli valtava ja budjetissa sekä aikatauluissa oli pysyttävä. Homma kulutti, tuohon aikaan myös seuran puheenjohtajana toiminutta taiteilijaa varmasti paljon enemmän kuin kaikki Turhapuroelokuvat yhteensä, mutta valmista tuli ja määräajassa. Molempia kenttiä on tietenkin sittemmin vähän korjailtu, mutta Eren kädenjälki näkyy niissä vielä pitkään. Hänen ratkaisunsa eivät aina olleet kovinkaan tavanomaisia, mutta lajimme rikkaus onkin juuri siinä, että kentät ovat onneksi selvästi erilaisia.
Lopuksi tulee mieleen vielä Luukin kentän ns. jokamiehen maanantai, joka on varmasti tuonut uutta väkeä golfin pariin enemmän kuin mikään muu yksittäinen toimenpide tässä maassa. Siitä juhliva SHG ansaitsee vielä, näin juhlakesänäänkin, syvän kumarruksen koko Suomen golfkansalta.
Ere oli hieno mies ja innostunut golffari ja mielikuva sellainne, pelasi jopa rundeja nojatuolissaan. Olispa mies vielä kuvioissa ! Kentän suunnittelun osalta sai kyllä siihen aikaan aikamoisen korvauksen korvauksen, toki oli halvempi kuin silloiset ammatti-ihmiset. Hyvin on SHG hommansa hoitanut, respect.
Hienoa että jossain vielä vaalitaan sitä oikeaa golffaamista. Kunnon vanhanajan mailoilla ja vermeillä, omppuvarkaan housut päällä ja lättänä hattu. Sellaista lisää … Pois kaikki kaupallisuus ja ihmisten kusettaminen — ei lammaspaimenetkaan tehny siitä luultavasti businestä. Tai voihan panoksena olla yöhugi hävinneelle..