Yhä hitaammiksi käyviä golfkierroksia on päivitelty varmasti jo parinkymmenen viime vuoden ajan. Asiasta on kirjoitettu, puhuttu ja järjestetty seminaareja, joissa seurojen kapteenit ovat yrittäneet lyödä viisaat päänsä yhteen. Monet alkavat kuitenkin olla sitä mieltä, että kaikki voitava on jo tehty. Nyt kun taas yksi kausi alkaa olla pulkassa, on pakko taas kerran todeta, että peli on muuttunut aina vaan hitaammaksi. Pian näihin viiden tunnin kierroksiin ei löydy aikaa muilta kuin meiltä eläkeläisiltä. Nuoret ja aktiivielämässä vielä mukana olevat alkavat jo vilkuilla sellaisia harrasteita joihin ei tärväänny koko päivää. Jos haluamme pitää kiinni näistä porukoista edessä on pian golfkierroksen lyhentäminen. Pari vuotta sitten ehdottamani 9 reiän ”tuotteistaminen” saattaa pian olla lähellä ja Ruotsissahan on jo suunniteltu ensimmäinen 12-reikäinen kenttä. Onko kaikki toivo nopeammista kierroksista jo mennyt vai olenko vähän liian pessimistinen? Olen surullisena pannut merkille kaikki uudet elektroniset sun muut keksinnöt joiden tarkoituksena on tehdä golfista hauskempaa. Siitä hauskuudesta en tiedä, mutta pelin nopeutta ne eivät varmasti edistä, pikemminkin päinvastoin. Hitaan pelin ongelma on maailmanlaajuinen ja erityisen paha tilanne on väkirikkaimmassa golfmaassa USA:ssa. Slope-systeemin ”iloksemme” kehittänyt USGA:n Dean Knuth (Pope of the slope) on viime vuosina paneutunut hitaaseen peliin. Hän kertoi havainnoistaan Golf Digestin syyskuun numerossa todeten heti aluksi, että jo yksi hidas ryhmä riittää helposti pilaamaan kaikkien muiden kentällä olijoiden päivän. Muutoin Knuthin ohjeet noudattelevat tuttuja, hyviksi havaittuja, mutta huonosti omaksuttuja keinoja. ”Suunnittele seuraava lyöntisi jo pallolle kävellessäsi, vältä turhaan merkkailua viheriöllä ja puttaa reikä loppuun aina kun voit ja lyököön seuraavalla tiillä ensimmäisenä ulos se joka on valmis.” Dean Knuth suosittelee ehdottomasti myös 10 minuutin lähtövälejä jotka saavat välillä ihmeitä aikaan. Kotona Talissa yritetään itsepäisesti pitää kiinni ikivanhasta 7/8 -systeemistä joka on varmasti aikansa elänyt. Sillä yritetään ainoastaan lisätä tätä niinkin triviaalia asiaa kuin lähtöjen määrää, mutta lopputuloksena on useimmiten vain kentällinen kiukkuisia pelaajia. Talista puheen ollen en ole minään kesänä nähnyt niin paljon reiältä 14 ylöstulevia keskeyttäneitä. ”Neljä tuntia tuli juuri täyteen” nämä kiukkuiset jäsenet mutisivat mailoja autoon pakatessaan. Knuth osoittaa syyttävällä sormella myös apaattisiksi kutsumiaan valvojia joilta näyttää puuttuvan niin taito kuin halu tehdä jotain asian hyväksi. Aika harvoin tulee täällä Suomessa vastaan tehokkaita valvojia. Talman kentällä tutustuin yhteen sellaiseen joka sai pelit sujumaan ja jolla oli välillä kanttia lähettää, jo tiillä oleva ryhmä, edelliselle viheriölle paikkaamaan unohtuneet alastulojäljet.
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitTilander Tuulettaa1
BlogitEntinen tyttö
BlogitEntinen tyttö
BlogitIlon sanomat
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitSami Sarpakunnas3
BlogitTilander Tuulettaa3
Lassilta asiallinen avaus. Itse en ole samaa mieltä vempaimien turmiollisuudesta. Suurin havainnoitu syy liittyy yleiseen kuhnailuun ja ripeän pelin ymmärtämättömyyteen. Ja nimenomaan väylällä ja greenien lähistöllä. Useimmiten hidas ryhmä lampsii pallolta toiselle rauhallisesti tuumaillen ja lyöntiä tarkastellen. Ripeästi etenevän ryhmän jäsenet asettuvat omille palloilleen heti ja seuraava pallo on jo ilmassa ennen kuin edellisen turpeet on asetettu paikoilleen. Tietysti turvallisuudesta täytyy pitää huoli mutta ei sitä myöskään tarvitse liioitella; etuviistossa voi useimmiten olla aivan huoletta. Yksinkertaistaen: Lyöntien väli saa olla maksimissaan yksi minuutti.
Lassi puhuu ihan oikeaa asiaa. Mielestäni suurin syyllinen hitaaseen peliin on pistebogey pelimuotona, joka varsinkin metsäisemmillä kentillä edesauttaa tarpeetonta riskinottoa ja pallonetsintää. Olen myös samaa mieltä 10 mm lähtövälistä. Caddiemasterin pitäisi vain pistää flaitit täyteen eikä päästää 2 – 3 hengen ryhmiä väliin. Omalla kotikentälläni on tuo 7/8 min starttiväli, mutta siitä huolimatta ripeä peliryhmä selvittää kierroksen n. 3 h 30 min edes hosumatta
Hitaaseen peliin on todella monia syitä. 1. Lähtövälit oltava ehdottomasti 10 min. 2. Myös miespelaajien joiden tasoitus on yli 36 pelattava punaisilta vaikka miehinen ego voi kärsiä. Eihän keltaisia lyöntipaikkoja ole edes sloupattu tälle yli 36 tasoitukselle. 3. Valvonta oltava tiukkaa vaikka kokemuksesta tiedän sen olevan vaikeaa. Huomautettaessa pelaajille hitaasta pelistä on yleensä ensimmäinen kommentti ”emme pelaa hitaasti”, ”mene poika muualle komentamaan”,”tunnemme kentän johtoportaasta sen ja sen henkilön, otamme häneen yhteyttä” ym selityksiä. 4. Noudatetaan kursseilla annettua sääntöä lyönti-/puttivuoroista, merkitään lyhyeksi jääneet putit ja sitten tuupataan se kaksikymmensenttinen viimeisenä… 5. Ei tiedetä oman lyönnin mittaa eli jätetään suhteettomia turvavälejä. Greenille matkaa 200 metriä, ei lyödä vaikka muut lyönnit ovat olleet maksimissaan 150 metriä. 6. Pistebogeyssä pelataan reikä loppuun vaikka pisteiden saanti on loppunut jo useita lyöntiä sitten. Tätä tekevät jopa vuosia pelanneet oman seuran jäsenet. Pahimmillaan tätä tapahtuu firmakisoissa. Pitäisi määrätä näille turhia lyöntiä pelaaville pistemenetyksiä näistä ylimääräisistä lyönneistä. 7. Omallakin kentällä vuosia pelanneet ”arpovat” mailoja millä voisi seuraavan lyönnin lyödä. 8. Palloja etsitään suhteettoman kauan ja yleensä väärästä paikasta. Varapallo peliin useammin! Kierroksen ei tarvitse olla ”juoksukilpailu”, joustavalla pelillä kierros ei kestä kauan. Seurataan, minne kaverin pallo menee, se lyö seuraavan lyönnin kuka on valmiina (muistettava kuitenkin turvallisuus). Itse katson väylää kävellessä mahdollisesta seuraavaa väylää valmiiksi missä lippu on, onko väylällä mahdollisia vaaroja nähtävissä ym. Tavallisilla ”klubituuppareilla” etäisyysmittarit ovat täysin turhia kapistuksia, sekoittavat vain pelin.
Ylivoimaisesti helpoin tapa nopeuttaa kierroksia on ryhmän yhteistasoituksen pienentäminen. Kotikentälläni on ryhmän maksimi tasoitus 108 ja se on aivan liian korkea. 80 olisi ehdoton maksimi isommalle kuin kahden pelaajan ryhmälle. Omalla ryhmälläni on usein yhteistasoitus alle 8 ja voi herranjestas sitä odottelua joka ainoalla väylällä. Pieni tasoitus ei tarkoita vain vähemmän lyöntejä (mikä jo itsessään nopeuttaa kierrosta) vaan myös kokemusta (tiedetään kuinka kauas lyödään ja jätetään se bägi griinin oikealla puolelle ym) ja kunnon pelirytmin taitamista.
Terveisiä Pohjanlahden toiselta puolelta. Myös Ruotsin puolella tuppaavat kierrosajat nousemaan viiteen-kuuteen tuntiin, mikä on saannut minut harkitsemaan golfin peluun lopettamista. Syy on luultavasti uusissa pelaajissa, joille ei ole opetettu etikettiä eikä kuinka golfia pelataan nopeasti hosumatta. Olen pitkän golfurani aikana opettanut/pakottanut toistakymmentä aloittelevaa ystävääni pelaamaan nopeasti ja vain yksi heistä on valittanut minun painostavan häntä pelaamaan liian nopeasti, muistaakseni hänen missattua lyhyen putin, jota en antanut hänen turhaan merkata. Tiedän Tilanderin olevan traditionalisti, mutta uskallan esittää kokemuksesta kaksi taatusti kierrosaikoja vähentävää parannusta. 1. Pelaaja joka aloittaa puttaamisen jatkaa kunnes pallo on reiässä. Useimmiten on linja valmiina päässä, mikä ottaa pois turhan sihtailun ja kyykkimisen. 2. Ei hunurisääntöä, vaan se joka on ensimmäisenä valmiina lyö tiiltä ulos. Itse teen tämän automaattisesti pelatessani hitaammin pelaavien ystävieni kanssa. Ruotsalaiset eivät ole ikinä valittaneet asiasta, mutta suomessa on kuulemma jopa sillan ylistyssääntöjä?? Proot voivat myös opettaa aloittelijat katsomaan toisten pallojen lentoratoja niin että pallot löytyvät nopeammin. Pelasin viime pyhänä melkein kierroksen kolmen aloittelijan kanssa, joilla ei ollut aavistustakaan minne oma tai kaverien pallo oli lentänyt. Pidettyäni huolta kaikista neljästä pallosta yhdeksän reiän ajan luovuin ja jätin kentän, luultavasti viimeisen kerran, sillä tunnen suurta väsymystä ja kun kuulen että Talin yleensä nopeat kesäkierrokseni ovat muuttumassa 5,5 tuntiksi en enää välitä jatkaa. Kampen är förlorad.
Tää hitauskysymys on meille golfkansalle oikea natsismimittari. On luonnollista, että uran alkuvaiheessa kierrokset kestää. Kumpi varmempi keino pitää aloittelijat harrastuksen parissa, mennä naputtamaan jotain ohjeita ja pönkittämään omakuvaansa vai antaa heidän pelata omaan tahtiinsa? Peliä nopettavat rutiinit kypsyvät kyllä kierrosten kertyessä. Miten aloittelija voi nauttia itse pelaamisesta, jos suuri osa huomiosta kohdistuu ajankäyttöön? Ainakin henkilökohtaisesti merkittävä osa golfin rentouttavasta vaikutuksesta syntyy, kun ei tarvitse huolehtia kellosta. Harmi ettei Suomi ole vähän runsasväkisempi luokkayhteiskunta, jossa kaikelaisille rajojen asettajille löytyisi omat kenttänsä. Oikeasti – hitaasti pelaavat eivät varmasti tee sitä tahallaan, kyse on taitotasosta ja tiedon puutteesta. Meidän golfharrastajien on oltava suvaitsevaisempia myös kierrosaikojen suhteen, jotta lajimme julkisuuskuva paranisi ja jotta saisimme lisää harrastajia.
Tämän Loistavan Valvojan erotti ”NUHTEETON” ja ”PIDETTY” TJ,kun uskalsi sanoa suoraan myös HÄNELLE. Muistelemme tätä varmasti pidettyä valvojaa ja persoonaa usein. Seuraavakin hyvä ja asiallinen valvoja sai ”PIDETYLTÄ” kenkää. Terveisiä Linnaan ja tervetuloa takaisin,vaikka sitä epäilenkin.