Tapasin, viime keskiviikkona edesmenneen, Hannu Tarmion ensimmäisen kerran aivan 1960-luvun lopulla kun hän saapui pelaamaan silloiselle kotikentälleni Lahden Mukkulaan. Kysymyksessä oli jokin pienehkö kilpailu, ja järjestävän seuran sihteerinä ”arvoin” itseni pelaamaan vastanimitetyn WSOY:n pääjohtajan kanssa. Olin itse ollut joskus töissä samassa talossa ja meillä oli heti paljon juteltavaa. Muutettuani takaisin Helsinkiin vuonna 1971, golfasimme pitkään samassa seurassa (HGK) kunnes Hannu siirtyi, monien muiden Talin herrojen tavoin, kiireettömälle pallorännikentälle Sarfvikiin.
Toimin Suomen Golfliiton hallituksessa silloin kun se ”riisti,” pientä rahallista korvausta vastaan, vaasalaisten toimittamalta golflehdeltä oikeuden kutsua itseään liiton äänenkannattajaksi. Vaasan Golf ja seuran innokas sihteeri Björn ”Nalle” Nyberg olivat toimittaneet lehteään vuodesta 1980 alkaen ja liiton tuon ajan puheenjohtaja Seppo Soratie oli myöntänyt heille oikeuden kutsua itseään liiton lehdeksi. Lehden laatu ei kuitenkaan pitkään miellyttänyt Helsingin herroja ja niinpä liitto otti lehdenteon haltuunsa ja kutsui sen tekijäksi juuri eläkkeelle siirtyneen Hannu Tarmion poikineen. Tarmioiden ensimmäinen Suomen Golflehti ilmestyi alkuvuonna 1987 ja lehdentekoa jatkui yli 20 -vuotta kunnes liitto alkoi hakemalla hakea jotain muutosta.
Suomen Golflehden myötä, julkisuudessa jo muuten pitkään ollut, Hannu Tarmio tuli vähitellen tutuksi myös suomalaiselle golfkansalle ja erityisen rakkaiksi tulivat hänen ”Baarimestari” -nimimerkin suojassa tekemänsä lämminhenkiset pakinansa, joita monet golfarit lukivat aina ensimmäisenä, muusta sisällöstä juuri välittämättä. Hannu Tarmio rakasti golfia enemmänkin jonkinlaisena kansanliikkeenä ja hänelle oli hyvin tyypillistä se, että hän kirjoitti mieluummin esim. seniorien SM-kisoista kuin jostain ammattilaishuippujen mittelöistä. Viestintä Tarmio julkaisi myös golfkirjoja, joista merkittävin oli neliosainen suuri golfkirja, johon itsekin sain kirjoittaa Suomen golfhistoriaa koskeneen osuuden.
Hannu Tarmion golfuralla sattui yksi tapaus, jonka harva enää muistaa, mutta on hyvinkin hatunnoston arvoinen. Sarfvikissa oli meneillään kilpailu, jossa hän itse pelasi. Kesken kierroksen hänen huomionsa kiintyi samaa kisaa, mutta eri ryhmässä pelaavaan henkilöön kahden väylän välisessä metsikössä. Yhtäkkiä hän näki kun tämä seurakaveri potkaisi pallon ”nahkawedgellään” vähän pelattavampaan paikkaan. Hannu ilmoitti perille päästyään asiasta kilpailun johdolle, siitäkin huolimatta, että kysymyksessä oli todella merkittävä vaikuttaja, vuorineuvos ja suuren liikeyrityksen johtaja. Asiasta syntyi tietenkin kauhea mekkala, mutta Hannu ei kuvia kumarrellut vaan piti tietenkin päänsä. Kysynpä vain kuinka monesta meistä olisi siihen? Me supattelemme näistä asioista jälkipeleissä, mutta toimimme harvemmin, varsinkaan tärkeän henkilön kohdalla, silloin kuin pitäisi.
Kävin Hannu Tarmion kanssa monta kertaa ulkomaisilla golfreissuilla, jotka suuntautuivat usein arabimaihin. Kerran olimme Egyptin Luxorissa, jossa golfkierrosten välissä tutustuimme maan muinaiseen korkeakulttuuriin. Muistan hyvin erään yli-innokkaan oppaan, jonka suorasukainen Hannu palautti maan pinnalle toteamalla, että ”teillä nykyegyptiläisillä ei ole mitään tekemistä maan alkuperäisen väestön kanssa.” Samaa mieltä oli jo aikanaan Mika Waltari, joka ei koskaan käynyt Egyptissä, mutta kirjoitti kuitenkin maasta mainion Sinuhensa.
Vuonna 2007 Suomen Golfliitto palkitsi Hannu Tarmion kultaisella ansiomerkillään. Merkin ojensi liiton 50-vuotisjulissa silloinen puheenjohtaja Antti Peltoniemi. Hannu oli mielestäni hyvinkin tuon säästeliäästi jaetun merkin arvoinen.
Lassilta mukava ja lämminhenkinen kirjoitus. Tuo tapahtuma koskien vuorineuvoksen potkaisemaa palloa kuvastaa myös sen ajan henkeä, jossa vuorineuvokset olivat arvonsa tuntevia myös golfkentällä. Minusta tässä asiassa on menty terveempään suuntaan eikä kentällä titteleitä kysellä. Ainakin minun on vaikea kuvitella tilannetta, jossa pallon parantelusta ei käräytettäisi niin neuvosta kuin duunariakin. Minusta hyvä niin, golfkentällä ja -kisoissa me kaikki olemme vain golfareita. En tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia, mutta minusta muutos on ollut aika selvä (ja olen pelannut niin 20v sitten kuin nykyisinkin molempien kanssa)
RIP Tarmio, golfliitto vei meiltä oivan ja aidon kirjoittajan ennen maallista menoa. Nyt ei ole jäljellä ainuttakaan hyvää ja tämä golflehtikin on nykyään täynnä mainoksia tai käännöksiä. Itse artikkeliin, nyt on sitten kaikki golfia pelaavat ja pelanneet vuorineuvokset epäilyksen alaisia.
RIP Tarmio, golfliitto vei meiltä oivan ja aidon kirjoittajan ennen maallista menoa. Nyt ei ole jäljellä ainuttakaan hyvää ja tämä golflehtikin on nykyään täynnä mainoksia tai käännöksiä. Itse artikkeliin, nyt on sitten kaikki golfia pelaavat ja pelanneet vuorineuvokset epäilyksen alaisia.
Kiitos Lassi Tilander hienosta muistokirjoituksesta. Kiitosta en sijaan anna Hesarin Pekka Tarkan muistokirjoituksesta, jossa ei puhuttu sanaakaan golfista mutta jääkiekosta kylläkin.