Suomen Golfliiton viime vuonna asettaman muutostyöryhmän radikaalit ehdotukset eivät, kuten tunnettua, juurikaan ottaneet tulta ja liitto vetäytyi niiden takaa vähin äänin. Koko tämän suuren hässäkän ehkä tärkein sivuvaikutus oli kuitenkin se, että tultiin yksimielisiksi siitä, että yli 20 vuotta vanhalle Green Card -järjestelmälle piti tehdä jotain. Eihän vanhassa systeemissä itse asiassa mitään vikaa ollut muuta kuin se, ettei sitä valvottu ollenkaan. Seurojen piti silloinkin hoitaa asiaa, mutta Ruotsista kopioitu hyvä idea ajautui lähes pelkästään opettavien ammattilaisten monopoliksi ja koko homma lähti vähän lapasesta. Meille pöllähti yhtäkkiä tuhansia golfin ”ajokortin” omistajia joilla ei aluksi ollut edes kotiseuraa. ”Avuksi” tulivat sitten monet pienet maaseutuklubit joista tuli nopeasti, ainakin jäsenmäärällä mitattuna, todellisia jättiläisiä.
Äskeisillä golfmessuilla lanseerattu uusi Green Card halutaan entistä määrätietoisemmin saattaa, golfseurojen vastuulle, jotka sitten delegoivat siihen liittyvät opetustehtävät eri vastuuhenkilöille joista yksi varmastikin on seuran pro. Uusissa ohjeissa korostetaan myös miten tärkeätä olisi jos tulokkaalla olisi jo kotiseura valmiiksi katsottuna jonka puitteissa hänestä, toivon mukaan, vähitellen kehittyy hovikelpoinen golfari. Uusissa ohjeissa todetaan myös – taas kerran – se, että Green Card oikeuttaa pelaamaan pääsääntöisesti vain kotikentällä ja, että vasta tasoitus 36 mahdollistaa vierailut useimmille suomalaisille kentille. Suomen Golfliitto numeroi kaikki uudet Green Card -kortit ja haluaa niiden suorittajista nimiluettelot itselleen. Henkilökohtaisesti olisin sitä mieltä, että uusi systeemi voisi olla aloittavalle kokonaan maksuton ja että seuroissa nimettäisiin suurehko vapaaehtoisten ryhmä, jonka jäsenet vuorotellen hoitaisivat tätä tärkeätä tehtävää. Äkkiä saatettaisiin joutua takaisin vanhaan jos koko homma delegoitaisiin vain yhden henkilön liiketoiminnaksi.
Uusi systeemi koskee kuitenkin vain tulevia golfareita ja etsimättä tulee mieleen se paljon yli 30.000 pelaajan joukko joka on jämähtänyt tasoitusalueelle 37- 54. Tuhannen taalan kysymys on miten tämän joukon jäsenet saataisiin kiinnostumaan sen verran itsensä kehittämisestä, että lopulta yltäisivät tasoitukseen 36. Tavoite ei pitäisi olla kohtuuton. Asiaa ainakaan edistä Supergolf -niminen toimija, jonka listoilta löytyy kymmeniä, yleensä maineestaan tarkkoja suomalaisia golfseuroja, jotka ottavat vastaan Supergolfin asiakkaita TASOITUKSESTA RIIPPUMATTA, niin kuin ao. firman messuosastolle pystytetyssä taulussa luki.
Toi varmaan on unohtunut tuolta Suomen Golfliiton Senioreitten mainonnasta että TASOITUKSESTA RIIPPUMATTA. Ja se että Suomen Golfliiton Senioriy-niminen yhdistys on omien sääntöjensä pykälä 3 mukaan Suomen Golfliiton jäsen ilman jäseneksiottokriteerien täyttymistä ja ilman jäsenmaksua. Onkohan ääniä käytössä jäsenseurana 1,2 vai peräti 3 kun on niin suuri jäsenseura? Miten saatas Suomen Golfliitto kehittämään itseään omien sääntöjensä noudattamisen kuhdalla?