Me pitempään mukana olleet kohtaamme lähes päivittäin vanhoja tuttujamme, mutta aivan uusia golfareita, jotka valittavat suureen ääneen sitä, etteivät alkaneet pelata jo kauan sitten. ”Mikset sä koskaan kertonut, että tää on näin kivaa”. Heitä on vaikea saada vakuuttuneiksi, ettei asia ole ihan näin. He eivät hevin usko sitä, että golfin parhaat vuodet ovat heillä juuri nyt käsillä. Kunkin aloitusiästä riippumatta on aina ollut selvää, että ne vuodet jolloin me vasta opettelemme tätä kiehtovaa ja suurta riippuvuutta aiheuttavaa lajia ovat aina kaikkein parhaimmat. Nuoremmilla nuo oppivuodet kestävät usein vain muutaman vuoden, mutta keski-ikäiset ja vanhemmat voivat tästä, pelin kaikkein ihanimmasta vaiheesta, nauttia paljon pitempään. Golf Digestin kolumnisti David Owen kuvailee näitä, golfin myöhemmällä iällä ”keksineitä” kuin uudesti syntyneinä ihmisinä, joilla lajin koko kiehtova ja mystinen valtakunta on edelleen tutkimattomana edessään. Toisaalta tunnen paljon sellaisia golfareita jotka ovat aloittaneet pelin jo nuoruusvuosinaan, kehittyneet hyviksi pelaajiksi, mutta jotka tuskin pelaavat enää ollenkaan. Yleensä he kestävät huonosti sitä, ettei peli enää, hyvistä yrityksistä huolimatta kulje vanhaan malliin. Varsinkin viheriöillä ja niiden ympäristössä on vanhojen konkarien peli usein kauheaa katseltavaa. Vähitellen he turhautuvat ja jäävät valitettavan monissa tapauksissa kokonaan sivuun. Myöhemmin aloittaneet ja vailla suuria odotuksia peliä harrastavat, viihtyvät kentillä monin verroin paremmin. He ilahtuvat suuresti harvoista onnistumisistaan ja odottavat jo malttamattomina seuraavaa kierrostaan. Heille golf pysyy koko loppuiän harrastuksena ja mitä pitempään he pelaavat sen paremmin he voivat. (Old golfers never die…) Suomen Golfliitossa ei jäsenkunnan suuresta ja hiljaisesta enemmistöstä eli vanhemmista pelaajista juurikaan puhuta ja näyttää välillä siltä, että golfin päättäjillä olisi jonkinlainen kompleksi korkeasta keski-iästämme. Nuoriin panostetaan ja heitä halutaan lajiin mukaan hinnalla millä hyvänsä. Näin äskettäin Ruotsissa tehdyn tilaston jossa golf oli alle kaksikymppisten keskuudessa vasta kymmenenneksi suosituin laji, kun se yli 50-vuotiaissa oli jo selvänä ykkösenä. Nuorten näyttää sielläkin olevan vaikeaa pitää ”coolina” lajia jota heidän isoäitinsäkin osaavat hyvin pelata. Huippu-urheilullisista syistä on tietenkin hyvä, että meillä on tarpeeksi nuoria aloittajia sillä pitäähän maalla muutamia edustuspelaajiakin aina olla. Golfin suuressa kuvassa junioritoiminta pysynee kuitenkin, ainakin näissä rakenteissa, varsin marginaalisena asiana. Viimeisessä (11/07) USA:n Golf Digestissä oli tarina suomensukuisesta miehestä joka oli jo nuorena mainio pelaaja, mutta näyttää nauttivan golfista edelleen. Viime heinäkuussa tämä Ed Ervasti niminen ja Kanadan Ontariosta kotoisin oleva pelimies kiersi kotikenttänsä par’iin eli 72. Ikää hänelle oli siihen mennessä kertynyt jo 93 vuotta. GD pitää hänen 21 alle ikänsä tulosta kaikkien aikojen ennätyksenä. Kun päivittäin vastaan tulevat tutut utelevat Ervastilta pelasiko hän mahdollisesti tänään omaan ikäänsä hän vastaa: ”Jos minulla niin huonosti menisi lopettaisin siihen paikkaan!”
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitTilander Tuulettaa1
BlogitEntinen tyttö
BlogitEntinen tyttö
BlogitIlon sanomat
BlogitTilander Tuulettaa
BlogitSami Sarpakunnas3
BlogitTilander Tuulettaa3
Kiitos Lassi jutustasi. Nyt jaksan paremmin odottaa niitä kolmea ( 3 ) hyvää lyöntiä peräkkäin ja nauttia koko viikon tapahtuneesta. terveisin Lasse 73v.
Joo Pesala on rekka- oliks se 81 lyöntii 82 vuotiaana – onko Suomen ennätys ja/tai aianskii eka ikäalitus – nyt niitä on jo kolme. Mie aloitin golfin 44 v sattumalta , vaikka faija jo pelas Laajasalossa jonkinlaista kolohvia. OON PAHOILLANI, ETTÄ EI PYYTÄNYT MUKAAAN. Tosin mäkihyppy oli kliffempaa, mutta oishan kesäsin voinut golfataki – no en ruvennu keilaamaankaan. Hyvä, että nyt 63 vuotiaana on jo 20 v kolohvi-ikää takana – ja toivottavasti samanverran eessä päin. Pesan ennätystulos 81 on jo haastettu – äijälle itelleen. Hymyili. Ekaks et voi enää Suomessa tulla. En niin mutta 64 – 80 on viel vappaana – vai onko ?. 93 vuotiaana 72 – hurjaa.
Törmäsin vuonna 2001 Uutta Seelantia bongatessani caddiemasteriin, joka väitti kentän naapurustossa asuvan vanhan herran, joka on pelannut yli 500 kertaa alle oman ikänsä. Pelaa kuulemma useamman kerran viikossa. Lienee pakko Lassin jutun luettuaan vaan uskoa se. Klubi oli Maungakiekie Aucklandissa.